Kiitoksia Ripsalle myöntämästäsi plakaatista tälle blogille. Luin säännöistä, että minun puolestani olisi myönnettävä samainen plakaatti viidelle bloggeristille.
Taitaa olla niin, että blogit, joita seurailen, A-K.H, Rauno, Ripsa, Iines ja Kemppinen ja Kynäkädessä, ovat jo saaneet kyseisen kunniamaininnan. Niinpä myönnän plakaatin kommentaattoreille.
I hereby declare you, Donjusa, Dudivie, Mattitaneli, Meri and Styrvainen, holders of Blogging with purpose award.
P.S.
Sattuipas kummasti, kun mainittuani saksofonista huomasin siihen liittyvän Peräkamarineuvokseksi esittäytyvän kirjoittajan blogin Das Blog osoitteessa
55 kommenttia:
Thank You.
mihin tätä käytetään?
Se on hyvin hyödyllinen. Makes me actually wonder whats the purpose
don jusa
Kyseessä on kuin onkin 'ilmoitus' - ei enempää eikä vähempää.
Eli oikeastaan kaikki, joilla on jokin pintti esitettävänään, voivat käyttää sitä!
Aina kun käytän kotona sanaa purpose, Leo sanoo että "What porpose, ain't seen none in this household?".
Porpose on delfiini. Se on ystävällinen merinisäkäslaji, jonka on tiedetty auttaneen nisäkästoveri-ihmisiäkin rannalle, kun ne ovat olleet hukkumaisillaan.
Ei ku siis pointti, ei pintti, vaikka kai sitä itsekukin joskus menisi pubiin yhdelle pintille.
Pitää vielä kysyä seurakunnalta, että oletteko te lukeneet D.T. Suzukin opusta Mysticism: Christian and Buddhist/The Eastern and Western Way: A Study of the Qualities Meister Eckhart Shares with Zen and Shin Buddhism (1957)?
Kirjassa näyttää olevan oleellisia kysymyksiä.
Ripsa
En ole lukenut mainitsemaasi teosta, mutta käsitykseni siitä on, että se on asiallinen. Eckhartin ja buddhalaisuuden suhde on ollut kovasti tapetilla. Eckhartin perusidea on ns. gelassenheit eli jättäminen: "Jos palvot Jumalaa jumalan kanssa, et voi palvoa Häntä."
Jep. Gelassenheit kuulostaa aivan buddhalaiselta koanilta.
Tähän hätään en nyt löytänyt yhtään, mutta googlatkaa!
on, on näin juuri, ja se, ettei palvota mitään objektia; oleminen on jumala. Mutta myös olemattomuuden käsite on myös tärkeä, kun idän veijareiden kanssa rupatellaan.
Ei niinkään olemattomuuden, vaan minuuden illuusion tipauttaminen poies olemisestaan.
Näyttää siltä että zen-luostareiden samurai-opiskelijoilla on ollut työ ja tuska oppia pois oman erinomaisuuden lumossa olemisesta. Tai jopa pyrkimisestä siihen.
jokainen meistä merkkaa tilansa omalla tavallaan, kaikki eri syistä ja erilaisin painotuksin:
petrin ympärillä leijuu paljon rakkauden karisma. vaikka näin on, filosofinen koira ei silti välttämättä pääse veräjästä.
kalevin intohimoon kuuluu pidättyvän hillitty katsanto. nykymenoon hänellä ei ole liikoja lojaalisuussiteitä, mutta meihin on.
mattitaneli on kiltti ja kommenttiystävällinen; hän osaa pysyttää teologisen suutarin lestissään.
dudivie tietää, että ahtaimmasta ja kipeimmästä kohdasta sana tulee ihmisen muotoiseksi ja höyhenenkeveäksi.
elokuvan ja kirjallisuuden intohimoinen harrastaja ripsa kykenee kadehdittavan johdonmukaisesti seuraamaan elämänsä perusarvoja. pankkikortti ei kelpaa faktassa eikä fiktiossa.
leonoora murtautuu runouteen ja hänen sisästään kuuluu kynän ja paperin aiheuttama sisyfoninen mekastus.
rauno kasvattaa lähimmäisiään sivistyneellä pottuilulla - nietzschen ja zizekin tehokkaan lannoituksen ansiosta tietenkin.
sallassa vaistoan hartautta, joka voisi myös tarkoittaa kaiken antamista kulloisellekin mielipiteelle mutta paradoksaalisesti niin, että omaa minuutta ei korosteta millään tavalla.
donjusassa tihentyy minusta aivan kertakaikkisen rakastettavalla tavalla toisistaan erottamattomat essentiaalit: musiikki ja elämä. voisi ehkä tarkentaa, että jumalsuhteen polttopisteen kautta.
alussa oli Sana. näin alkaa johanneksen evankeliumi. ja muutamaa jaetta myöhemmin evankeliumin kirjoittaja toteaa: kaikki syntyi Sanan voimalla.
kiitän teitä Sanasta ja siitä, että olen päässyt mukaan näihin aavikonlaajuisiin ( aika ajoin hämäryydessään saavuttamattomiinkin ) keskusteluihin.
jos ihmisellä täytyy välttämättä olla ns. löytäjä ja jos jonkun on pakko alistua tuohon aikojen saatossa toisinaan vähemmän mairittelevaan kunniaan niin minä sanoisin että te.
Meri
Kiitoksia erittäin hienoista luonnehdinnoista, joilla karakterisoit blogia kommentoivaa jaloa joukkoa. Aika mielenkiintoisen romaanin tai elokuvankin näistä joku taitava saisi aikaiseksi.
Kiitän, Petri, prenikasta, ja kiinnitän sen polleana illusatorisen egoni rintapieleen. Kiitos, dudivie, porposesta kertomisesta: kutsun sellaista apuun, jos olen hukkumaisillani mereen.
Kiitos, seurakuntasisar ripsa, Suzuki-kirjavinkistä. Olen ollut lyöty ällikällä kun vasta olen ollut porstuassa tutustumassa uskontojen rajat ylittävään mystiikkaan, eli juuri tuohon minuuden pois tipauttamiseen. Erittäin viehättävä blogi asian tiimoilta: hurina ("hurina" on nyt elellyt vuoden keskieurooppalaisessa buddhalaisluostarissa).
Kiitos, meri, ystävällisistä sanoistasi.
Hei hyvät Petri, Meri et alii
(blogi)ystävät.
Kiitos vaan Petreliukselle, Merille
ja muille. Hienoa olla näin tasokkaassa porukassa. Mitään prinikkaa en vakaumuksellista syistä voi rintaan laittaa. Mutta arvostan sitä, että välitetään. Haluan saada itsekin vielä lisää välittämisen tautia osakseni, jota
voisin tartuttaa ystävällisesti
ja kunnioittavasti;)
Itse luen Petrin loistavan filosofis-teologis-kirjallis-musikaalis-tavallisen elämänkin
tiimoilta liippaavan blogin
lisäksi muun muassa kulttuuri- Kemppistä, Iinestä, Meriä, Don Jusaa, Kalevipoegia ( ymmärrät, asiallisia merkintöjä, huumoria) super Terho Pursiaista, Ripsaa ja iki-ihanaa
ja kovatasoista Ranea ( jonka musiikkianalyysit ovat myös mieleeni) ja vielä Ma-riikkaa ja Peeär-miestä ja muutamia muitakin.
Ystävällisesti Matti
Kiitoksia vain! Kaatakaa itsellenne! Tuohon palvontaan palauttaisin korkeateologisen näkemyksen Tampereen suunnalta. Siellä kirkkoherrana edesmennyttä Markku Koivistoa vaadittiin myöntämään, jos hän aikoo jatkaa virassaan, että Jumalaa ei voi lähestyä ylistämällä, vaan Jumala itse aiheuttaa ylistämisen. Nyt kirkko tuntuu järjestäneen itsensä vähintään semanttiseen umpikujaan kastekysymyksessä alkaessaan hanskata siitä Luther-säätiön kanssa. Ihan hyviä kirkollisveron maksajia tulee säätiönkin kastamista lapsista. Itse asiassa Matteuksen evankeliumissa oleva kastekäsky vaikuttaa redaktorin lisäykseltä ja luterilaisen kirkon kasteteologia kovin oppitekoiselta ja hengeltään teokraattiselta.
Piispa Heikka luonnehtii tuomioistuimeltaan Nokian missiota tyypilliseksi heresiaksi ja Luther-säätiötä skismaattiseksi.
Ans kattoo ny.
Minäkin olisin halunnut lapseni kastettaviksi luterilaisessa kirkossa , se kun nyt oli kuitenkin lähinnä (ionian merta) mutta ylimmäinen pappi sanoi että emme voi sitä tehdä..siitä ovat lapset sitten saaneet kuulla kaikenlaista kannanottoa
A-K.H
Heikan heresia ja skisma -erottelun taustalla on idea, jonka mukaisesti heresia on harhaoppi ja skisma "riita", joka ei välttämättä ole harhaoppi. Klassisesti heresia on hairesis eli väärä valinta. Väärä valinta muodostuu, kun henkilö tai ryhmä valitsee opin kokonaisuudesta jonkin osan ja alkaa korostaa sitä tavalla, jonka seurauksena muu hämärtyy. Harhaoppisen tunnistaa tämän käsityksen mukaan siitä, että hän on oikeassa.
En tunne Koiviston tapausta seikkaperäisemmin. Tiedän, että hänellä on oma kirkkonsa.
Luther-Säätiön tulevaisuus näyttää samanlaiselta. Siitä muodostunee voimakastunteinen hengellinen pienyhteisö. Joidenkin perinnäisen virkateologian näkökulmien mukaisesti se on jo nyt oma hengellinen yhteisönsä, joka ei edusta ev.lut kirkon toimintaa.
Tärkeitä tekijöitä perinnäisen käsityksen mukaan on kaksi: piispa Huoviselta evätty ehtoollinen liittyy piispan asemaan kirkossa. Vanhan kirkon virkateologian mukaan piispa on kirkon ykseyden tae ja piispasta eroaminen merkitsee kirkosta eroamista. Suhteessa piispaan Luther-Säätiö on ekskommunikoinut itsensä itse. Toiseksi: osa Luther-Säätiön papeista on ruotsalaisen Missionprovinssin piispan vihkimiä. Tämä on ruotsalainen kirkkoherra, jonka kenialainen piispa kävi vihkimässä piispaksi. Luterilainen Maailmanliitto erotti vihkimyksen suorittaneen kenialaisen piispan kaikista asiantuntijatehtävistään LML:n piirissä tapauksen jälkeen, mikä tarkoittaa sitä, että LML eli luterilaisten kirkkojen yhteisö ei hyväksy hänen toimintaansa eikä pidä häntä luotettava asiantuntijana luterilaisessa kirkossa. Jos Suomen ev. lut kirkko hyväksyisi Missionprovinssin piispan ja hänen vihkimiensä pappien toiminnan, se muodostuisi skismaattiseksi yhteisöksi luterilaisten kirkkojen piirissä.
Mikäli Missionprovinssin piispan vihkimät papit jatkavat kastetoimintaansa Suomessa, tämä merkitsee sitä, että he kastavat lapset Luther-Säätiön yhteisön jäseniksi. Tämä tulee erkaannuttamaan Säätiötä ev.lut kirkosta vielä pidemmälle. Kun ev.lut piispat ovat ilmoittaneet, että näin kastettuja lapsia ei oteta ev.lut kirkon jäseniksi, he ovat tehneet sen ennakkotietona vanhemmille, jotka voivat valita, pitävätkö he Luther-Säätiön hengellistä yhteisöä lastensa hengellisenä yhteisönä vai Suomen ev.lut kirkkoa. Koska asia on myös Luther-Säätiössä toimivien missionprovinssin pappien tiedossa, myös he, mikäli kastavat, tekevät valinnan, jonka mukaisesti kastavat Luther-Säätiön jäsenyyteen. Tämä on voimakkaasti kirkkoa luova ratkaisu, ja jokainen toimitettu kaste vie poispäin Suomen ev. lut kirkon yhteydestä. Asialla on seuraamuksia myös Luther-Säätiön niille papeille, jotka ovat Suomen ev.lut kirkon pappeja. Heitä koskee Kirkkolaki ja siinä papille annetut määräykset. Mikäli he osallistuvat toimintaan, joka ei ole ev.lut kirkon kaste- ja virkakäsityksen mukaista, he toimivat Kirkkolain vastaisesti ja joutuvat siitä tuomiokapitulin syyniin.
Näin se vaan valitettavasti menee. Taustalla ei ole sen kummempi asia kuin se, että Luther-Säätiön mielestä osa Suomen ev. lut kirkon papeista ei ole oikeita pappeja, koska ovat naisia.
Katselin Luther-Säätiön sivuja ja siellä kerrottiin, että Suomen ev. lut kirkko on etääntynyt kovasti Jumalan Sanasta.
Jos ajatellaan, että rahastahan tässä on kysymys ja Luther-Säätiön jäsenistä tulee hyviä veronmaksajia, niin kyllä tämä ehkä toimii toisinkinpäin. Luther-Säätiön näkökulmasta ev. lut kirkko on niin läpimätä, että on vaikea nähdä sen pysymiselle sen yhteydessä oikein muuta syytä kuin raha sekä tietysti institutionalisoitunut asema, joka antaa toimintamahdollisuuksia. Tässä mielessä raha ja jäykkä elämälle vieras organisaatio näyttävät kelpaavan oikein makeasti.
laki on laki
ja tunne on tunne
ajattelin että lapset olisivat voineet olla puhtaita kirkon jäseniä vaikken itse ole ja sittemmin itse päättää tulevaisuudestaan
tietysti kirkko pelkää että opettaisin heille MUUTA
mutta lain mukaan jos heidän isänsä olisi luterilainen saisin opettaa mitä vain
ja jos sanoisin etten ole ihan varma isästä niin kai sekin olisi sitten vastaus
kai olivat onnekkaita kun eivät nyt sitten kuulu kirkkoon`?
kai olivat onnekkaita kun eivät nyt sitten kuulu kirkkoon`?
Dudivie
Mistä asiassa oli kysymys? Lapsen kastamisen edellytys on se, että äiti on luterilaisen kirkon jäsen. Uskontokunta määrittyy ainakin Suomessa äidin uskonnon mukaisesti, ja tämä perustuu kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin.
Dudivie
Ai joo, nyt mä hokasin. Ymmärrän tekstistäsi, että et ole kirkon jäsen. Siihen tuo laki on laki liittyy. Lapset rekisteröidään ja "uskonnoitetaan" äidin jäsenyyden perusteella. Tällainen pykälä.
Otit muuten esille tärkeän asian. Sanoit, että kirkon jäseninä lapsesi saisivat valita. Jotkut käyttävät argumenttia toisinpäin. Ei kasteta lapsina, jotta saavat sitten aikuisina valita. Mutta entä jos lapsi aikuiseksi tultuaan olisi tahtonut valita sen, että hänet olisi kastettu lapsena? Kasteen valinnan siirtäminen aikuisuuteen on myös valinnanvapauden rajoittamista. Ympäri mennään, yhteen tullaan. Olen itse enemmän sinun linjoillasi siinä, että lapsena pedattu mahdollistaa enemmän valinnanvapautta kuin se, että lapsena ei pedata mitään.
No juu, sehän on olevinaan puhdasta armoa eikä taatusti ratkaisukristillisyyttä lapsen kannalta, kun hänet kannetaan kasteelle. En näe kasteopissa päätä enkä häntää, ja vaikka näkisin, kummastelisin. Siis kummastelen.
Nyt on tultu jo siihen vaiheeseen, että virassa oleva pappi voi todeta henkilökohtaisena mielipiteenään Raamatun olevan Kemiran tuotetta, kunhan vain työssään noudattaa säädettyä työjärjestystä. Suokonaution mukaan kaikki papit tietävät, että Raamattu on höttöä.
Asiahan ei tietysti minulle kuulu, ei mitenkään. Tässä vain irvistelen metsänreunasta asialle, johon olen joskus saanut hieman muutakin kuin rippikoulutusta. Asiantuntija en ole missään muodossa.
Vaikka olenkin luopuri, on minulla on sentään tuhlaajapojan asema. Ei tiedä, vaikka joskus lakkaisin paimentamasta sikoja, eläimistä saastaisimpia.
Kirkko sanoo, että kerran kastettu on aina kastettu. Se on käsitesisältöineen pelkkää semantiikkaa. Mitään muutakaan tehtyä ei saa tekemättömäksi. Koska minut on luterilaisessa kirkossa kastettu, kuljen kasteenreppu selässäni, tahdoin tai en. Siellä on passi, jota näyttämällä taivas aukenee, kunhan muistan maksaa kirkollisveron, paitsi jos olen huokaisemassa viimeisen kerran.
Hei hyvät Petri ja dudivie et al,
Kiitos kaste-ja virkapohdinnoista.
Minustakin se, että kastetaan
lapsena rajoittaa vähemmän kuin
se, että ei kasteta lapsena, jos
aikuiseksi tullessaan yksilö
haluaa muutoksia ko. asemaansa.
Eikö voi kastaa millään ev. lut.
kirkon jäseneksi, jos kumpikaan
vanhemmista /tai huoltajista ei
kuulu ev.lut. kirkkoon? Kaiketi ei,
siksikö, että ei olla otettu huomioon sitä, että joku haluaa
lapsensa kastaa, vaikka itse ei
olekaan kastettu. En ihan tähänkään
usko. Mikä on siis ev. lut. kirkon virallinen perustelu? Se, että kysymys on katolisesta uskosta, vaikka onkin kyse luterilaisesta uskosta.
Katolisesta eli yhteisestä, ei
yksittäisen ihmisen uskonpäätöksistä tai uskonnonfilosofoinneista. Näin edellytetään, että jos tosissaan
haluaa lapsensa kastaa, niin haluaa
olla siinä prosessissa niin mukana,
että sallii itsensäkin kastettavan.
Pitäähän kummi(en)kin kuulua ev. lut.kirkkoon, jos kastettava
siihen kirkkoon kastetaan, eikä siinä monetkaan näe mitään outoa.
Mutta hyvä kysymys joka tapauksessa
dudivieltä.
Mikä on virallinen ev.lut. kirkon
perustelu tähän kysymykseen, Petri?
PS: Minusta myös Homo Garruksen kommentit, haluan lisätä, ovat
kiinnostavia, moniulotteisia
filosofisia pohdintoja.
Ystävällisesti Matti
Tjoh, Kalevin kanssa samaa mieltä kasteesta. Mutta minä olen ollut kyllä täyspakana jo kauan. Isän oli aikoinaan PAKKO kuulua kirkkoon opettajan ammattinsa vuoksi. Siis ei olisi saanut virkaa jolla elättää 5-henkinen perhe.
Isä minut kasvatti, ei äiti, siis elämänkatsomuksellisissa kysymyksissä, tottakai, opettaja kun oli. Kirkossa siis käytiin jouluna ja pääsiäisenä. Plus silloin kun koulu lapset kirkkoon ajoi.
Petri, voisi ajatella että Luther-säätiö ja lestadiolaiset eli Rauhanyhdistykset menevät kimppaan ja muodostavat oman kirkkonsa. Siltä se meno näyttää.
Kirkon sisältä en ole asioita katsellut tietenkään. Tunnen ihmisiä jotka ovat aika tavalla tapauskovaisia, mutta uskovat kuitenkin että olemalla kirkon jäsen voi vaikuttaa asioihin.
Henk.kohtaisesti, tuon merinkin mainitseman pankkikortin vuoksi, paheksun syvästi sitä että minun kortiltani viedään rahaa jok'ikisestä mehulitrasta, jonka ostan kaupasta, siis yhteisöveron muodossa, kirkoillekin jaettavaksi.
Se ei ole minusta kymmennysten demokraattinen maksuperuste!
Siihen kai voi vastata vain että meno tässä maassa alkaa olla enemmän ja enemmän epädemokraattista muutenkin...
Matti
En tiedä virallista kantaa. Tuli nyt kuitenkin mieleen se, että kun kastekaavassa vanhemmilta kysytään, että tahdotteko kasvattaa lapsenne tähän uskoon, niin syntyy outo tilanne, jos vanhemmat eivät ole kirkon jäseniä. Kirkon jäsenyys ja subjektiivinen vakaumus oletetaan kuuluviksi yhteen.
Ripsa
Olen aina ajatellut, että Samuli Parosen aforismi "Ei Suomessa voi erota kirkosta. Se on täällä kaikkialla" on aika lämminhenkinen. Mainitsemasi valossa se on myös suuremmoisen ironinen. Tämäkin on hyvä: "Emme tiedä. Myymme sitä Jumalana."
http://www.nic.funet.fi/pub/doc/
religion/christian/library/fi/
tunnustuskirjat/
http://www.evl.fi/kkh/to/kjmk/
toim-kirja/01a_lapsen_kaste.pdf
Arvoisille blogiystäville haluan sanoa, että älkäätten luulko, että olisin haastamassa Miettelijää missään asiassa. Kunhan nyt vain tällä foorumilla apinoin.
Ylhäällä on linkit sisältöihin, joihin pääsee nopeimmin googlaamalla Tunnustuskirjat ja Lapsen kaste.
Joo, enkä missään nimessä vastusta sitä, että lapsille opetetaan mitä esim. luterilainen ja ortodoksinen valtionkirkko sanovat erinäköisistä asioista.
Se kävisi hyvin kai päinsä elämänkatsomustiedossa, joka voisi olla sitten kaikilla lapsilla sama.
Vapaa-aikana kukin perhe voisi sitten mennä siihen temppeliin johon haluaa mennä.
Eikö Kalevi halua kinata Petrin kanssa? No, siis keskustella? Minusta on hyvä että niinkin iso instituutio kuin kristinusko on keskustelun alaisena.
Oltiin sitten missä vain.
Me nyt ollaan kumminkin selvästi kavereita blogosfäärin rannattomassa maailmassa.
Apropos, Petri, asia josta muistaakseni olet maininnut joskus jossain yhteydessä.
Se on se tuo Opetusministeriön uusi kirkas älynväläys, joka julkistettiin eilen. Peräkamarineuvos puhuu aiheesta Itä-Suomen yliopisto tämänpäiväisessä postauksessa.
Joensuu tuntuu häviävän yliopistokartalta!
Kaikkiaan Suomesta vähennetään 50% eli puolet humanististen alojen opiskelijamääristä. Se tarkoittaa vähän monen laitoksen lopettamista kokonaan.
Vaasassa ei ole syytä itkuun, koska tämä on ekonomi- ja insinöörikaupunki muutenkin, ja me humanoidit olemme olleet jo ajat sitten täysin saarrettuja.
Minusta nyt pitäisi viimeistään yrittää tehdä jotain. Jos OPM:n virkamiehistö ottaa itselleen näin ison vallan, niin yliopistoautonomia on sitten loppu.
Saa Nokia sitten näperrellä kuutionmuotoisista paloista uusia soivia kapistuksia. Esimerkiksi muotoilusta ei sitten ole enää tietoakaan, saati että lapsille tarjottaisiin enää visuaalista tai musiikkikasvatusta.
Minä en käsitä miten tähän on päädytty. Lamasta tämä kaiketi jotenkin johtuu, mutta en käsitä millä tavalla. Miksi nimenomaan humanistien pitää maksaa ekonomien ja insinöörien aiheuttamat sotkut???
En väitä että humanistit olisivat ennenkään kieriskelleet rahassa ja maineessa, mutta jotenkin se tuntui kuitenkin kuuluvan sivistykseen, joku sellainen Euroopan sydän, uomo universale.
hei hyvät Petri ja Ripsa et al,
Kiitos pohdinnoistanne.
Ripsalle: Ei se nyt
ihan noin yksinkertaista kyllä
ole, että uskontoa ja uskontoja
opetettaisiin elämänkatsomustiedossa ( jos olisi se olisi jo toteutettu). ET on
nimenomaisesti tarkoitettu uskonnottomille, so. uskonnottomille hallinnollisesti
tarkasteltuna, kun sydämeen ei
niin helposti pääse asioita tarkastelemaan ainakaan tässä
asiassa. Uskonnon ja ET:n opetuksen
järjestelyt ovat varsin visaisia
asioita, joiden selvittäminen ei
nopeasti onnistu. Voin tehdä sen ehkä toisella kertaa. Nyt en ehdi.
Tuo yliopisto asia on varsin huolestuttava yleissivistyksenkin
kannalta, josta olen myös ammatillisesti ja tutkimuksellisesti varsin kiinnostunut;) Kiitos Ripsalle tämän hetken tietovinkeistä.
Hyvää päivää kaikille!
Ystävllisesti Matti
Meillä yliopistoparadigma alkoi muuttua 1990-luvun puolivälissä poispäin Humboldt-tyyppisestä monialaisen sivistysyliopiston näkemyksestä. Muista tyrmistyksen ja naureskelun, kun ensimmäiset kyselyt siitä, kuinka paljon tutkija käyttää työaikaansa tutkimukseen tulivat. Niitä seurasi sitten arviointipaneelit, jotka olivat melkoisia naamiaisia, UPJ ja nyt nämä organisaatiomuutokset innovaatioyliopistoineen. Ihmettelen, miksi tutkimuksellisesti jollain tavoin pärjäävä TKK harjoittaisi sellaista sääliä, että kokisi heikommin pärjäävän KKK:n hyväksi kumppanikseen. Itse asiassa Yrjö Sotamaan alkuperäinen idea designin, pisneksen ja teknologian voimin haetusta edusta Kauko-Idän markkinoilla ei ole mielestäni ihan pöhkö, mutta juttu olisi voitu toteuttaa perustamalla viiden vuoden kokeeksi yksikkö, jossa olisi ollut johtaja, toimistosihteeri ja viisi tutkijaa. Hinta olisi ollut alle kymmenen miljoonaa ja olisi saatu selville, onko ideasta mihinkään. Nyt runtataan 80 miljoonaa, väitetään, että muiden yliopistojen rahoitus paranee, vaikka rahoituksesta iso osa menee palkankorotuksiin ja vuokriin ja höpistään yksityisen rahoituksen mahdollisuudesta: valtio jeesaa, jos yliopisto kerää yksityistä rahaa 20 miljoonaa 1000 opiskelijaa kohti. Luku on niin mielikuvituksellinen, että kyseessä on puhdas paperipäätös. Ei kukaan perustutkimusta rahoita. Kyllä se on tehtävä julkisin varoin.
Koko innovatiivisuuden ongelma on se, että jos emme satsaa nyt perustutkimukseen, meidän on turha odottaa innovaatioita 20 vuoden kuluttua. Kun tätä puolta jatkuvasti rapautetaan ja satsataan pikavoittoihin, heikennetään tulevaisuuden yhteiskunnan tasoa.
Mutta hallitus tietää nämä asiat paremmin kuin tiedeyhteisö. Ei tiedeyhteisöä enää mihinkään tarvita tällaisessa tilanteessa, kun on niin suuria miehiä päättämässä.
järveläinen
Perustutkimuksen ja 'huippututkimuksen' välistä painotuseroa voisi soveltuvin muutoksin verrata yleisen liikunnan ja ammatilaisurheilun tukemiseen.
Jos perustasooon: juniori- ja amatööriurheiluharrastukseen ei satsata, on turha odottaa, että tulevina vuosina ilmaantuu kuin tyhjästä kymmenittäin uusia Teemu Selänteitä ja Saku Koivuja.
Potentiaalit urheilulahjakkuudet jatkavat luultavasti sellaisten harrastusten piirissä, joissa heitä kannustetaan taloudellisesti paremmin - mutta myös tavalla, joka ei ole pelkkää farmikanojen munittamista.
Entä milloin sitten pitäisi alkaa sitoutua tiettyyn lajiin täysipainoisesti ja miten ylipäätään voi tietää, onko joku potentiaalinen huippulahjakkuus?
10, 13 vai 15 vuotiaana? Vai vielä myöhemmin - jolloin saattaakin olla jo liian myöhäistä 'värvääjien' mielestä.
No - hallitus sen tietenkin tietää. Onneksi meillä on todellinen 'kykyhallitus'...joillain valtioilla ei ole kuin Bush tai Putin.
Hei hyvät Petri, Ripsa, Rauno ja muut,
Kiitos perustutkimus- ja muista
pohdinnostanne. Olen itse kovin
surullinen siitä, jos yleissivis-
tystä ei enää arvoisteta niin, että
sille olisi edes jonkinlaista
optiota. Jos Humboldt ja Gruntvig
ja heidän kontribuutionsa unohdetaan, niin kyllä ihminen
ja ihmisyys typistyy pahasti.
Itse tunnen olevani näiden asioiden
suhteen viimeisiä mohikaaneja, vaikka villiläntä enää ole(kaan)
ei. Yrittänyttä ei laiteta, mutta
monet laitetaan tällä menolla.
Valitettavasti näistä koulutustrendeistä seuraa paljon muutakin huonoa koko ihmiskunnalle,
mutta who cares. Itse käyn ( siis käyn) niin kauan kuin suinkin voin omalta vaatimattomalla tavallani yleissivistyksen puolesta.
Muuten, tänään oli hauska juttu HS:n Nyt-liitteessä otsikolla
"Jumalan valtakunta". Siinä kaksi
hyvää tutkijaa, huippueksegeetti,
dos. Matti Myllykoski ja uskontotieteilijä, hyvä sellainen,
tutkijakollegiumin tutkija, dos. Ilkkam Pyysiäinen ovat vauhdissa.
Ystävällisesti Matti
yleissivistys on ylellisyyttä johon on varaa sitten kun rahanhimo höllittää, talous romahtaa tai muuten
viisastutaan
Kyllä humanistisia opintoja tarvitaan ainakin opintonsa keskeyttäviä varten.
Uraputkiopiskelijoille on tärkeätä se, mitä putken toisessa päässä kuvitellaan olevan.
Tietääkseni täällä Kuopiossa lääketietiedettä opiskelevista ainakin jotkut olivat taannoin sitä mieltä, että pystyvät aikanaan harjoittamaan ammattiaan ilman filosofiaakin. Varmasti näin on. Hallitseehan timpurikin hommansa ilman etiikan arvosanaa ja tieteenalan latinaa.
Siitä vain sirkkeli kouraan ja rintalastaa aukaisemaan ja sitten skalpellilla pumpun kimppuun.
Huomasin itsekin joskus sairaalassa, että lähinnä sairaala-apulaiset eli siivoojat hoitelivat etiikan ja empatian, mutta miksi heillä on niin huono palkka.
Kirkolliseen keskusteluun vielä sen verran, että Holkkuman seurakunnassa toimitaan monella tapaa mallikkaasti.
Että missäkö Holkkuma on? Lukekaa Sanaa.
a-k.h
Oikeaan osuneita huomautuksia.
Mutta.
Tiede - (teknologia ja ylispesialisoituneet eli 'vasemman sieraimen' asiantuntijat) ei ajattele ja juuri tämä 'ajattelemattomuus' on tieteen menestyksen ja toimivuuden välttämätön ehto.
(Vapaaasti Heideggerilta)
Hei hyvät Petri, dudivie et al.,
Dudivielle: Saanen olla kanssasi jyrkästi
eri mieltä, jos itsekin olet lausumasi kannalla. Ehkä vain kerroit sen, millä tavoin usein, täysin virheellisesti, ajatellaan.
Nimittäin yleissivistyksen yhteys
myös tuotantaelämän menestykseen
on ilmeinen. Näin ollen ei tarvitse
odottaa nousukautta tai huonoja aikojakaan, kun yleissivistyksen
ilosanoma, evankeliumi, on relevanttia ja kuranttia kamaa
millä markkinoilla tahansa.
Pitkällä aikavälillä on tuotantoelämän kannalta katastrofista, jos ei panosteta humanistiseen ja yleissivistävään koulutukseen, ellei sitten haluta
nozicklaista ja thatcherilaista
yhteiskuntamallia, johon liittyy
vakavat epäoikeudenmukaiset seuraukset.
Myös yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen näivyttyminen, joka on joidenkin tavoitteena, aikaansaa myös sen, että pian ei ole enää kriittistä tietoa tai muutakaan realistista tietoa saatavilla niistä mekanismeista, miten
yhteiskuntaelämä järjestyy ja toimii ja mitkä tekijät liittyvät
mihinkin ja mitkä indikaattorit
indikoivat tähän tai tuohon ilmiöön.
Ystävällisesti Matti
Miten se olisi tuotantoelämän kannalta katastrofista hyvä mattitanli?
akh
olisin halunnut lapseni kastettaviksi, koska he kuuluvat uskonnolliseen Sukuun ja tiedän että siitä olisivat monet myös hyvin iäkkäät ihmiset tulleet onnellisiksi
minusta kirkko ei saisi kieltäytyä kenenkään kohdalla saati sitten lapsen.
mitä sikoja sinä paimennat?
Hei hyvät Petri ja dudivie et al,
Kiitos kyssymästä. Dudivielle:
Muun muassa siten, että tuotantoelämässä tarvittavat innovaatiot vaativat spesiaaliosaamisen lisäksi myös
laajaa yleissivistystä, jotta innovaatioita kyetään kohdentamaan
niin, että niillä on menestymisen
mahdollisuus. Myös aivoriihitoiminta ( anteeksi vanha
kulunutkin sanontatapa) vaatii sitä, että otetaan kaikki mahdolliset potentiaalit käyttöön
suunniteltaessa "uusia" teknologisia tai muita keksintojä. Myös siinä tarvitaan laaja-alaista, myös psykologista tietoutta, jotta voidaan löytää optimaalinen kustannuspiste, ettei ajauduta
päättömästi ( tässä vain erikoisosaamisen avuin) epäedulliseen kustannuskierteeseen,
ks. mm. Millenium-säätiön voittajat, Richard Feynmanin (huomautus)raportti sateelliitti-
turman yhteydessä.
Tässä muutamia juttuja ensi hätään;)
Ystävällisesti Matti
ja kuinka suuren osuuden humanistisista tieteistä tarkalleen valjastaisit vain tuotantoelämälle
ja entä ne loput mikä olisi heidän oikeutuksensa olla olemassa
Hei hyvä Petri ja dudivie,
Dudivielle: Ei ole mistään tuotantoelämään valjastamisesta sinällään kysymys. Tarkoitin muun muassa sitä, että kyllä tuotantoelämäkin tarvitsee menestyäkseen humanistisia aineita
ja yleisivistystä. Se, mihin viittasit on eri kysymys, joka ei
suoranaisesti liity tähän, jos ei
halua sitä väenväkisin liittää.
Muuten ei kai tuotantaelämässäkään
sinällään välttämättä mitää pahaa
ole, sellaista, joka olisi jotenkin
humanismin tai yleissivistyksen vastaista. Miten Sinä ajattelet?
Mikä tässä päätelmässäni klikkaa?
Minusta ei mikään;)
Ystävällisesti Matti
Mattitaneli on oikeilla jäljillä. Tai sitten on kyse historiallisista jäänteistä josta me nyt tässä horistaan.
Nimittäin muistan oikein hyvin sen, kun 70-luvun puolivälissä menin jatkamaan ulkomailla elämiseen katkenneita opintojani. En ollut saanut kasaan edes hum.kandia vielä, kun piti lähteä kiertämään maailmaa. Silloinen hum.kand oli siis alempi tutkinto, joka taitaa nykyään olla jotain muuta nimeltään, en muista.
Lueksin Helsingin puhelinluetteloa, koska jostain syystä oltiin päädytty perheen kanssa sinne. Siellä oli tietysti kamala määrä erilaisia toimistoja ja yrityksiä, mitä sattuu, ja kiinnitin huomioni siihen että monen ihmisen nimen perässä luki että hum.kand. Riemastuin siitä tavattomasti ja kohtahan minullakin oli työpaikka ja rahaa eivätkä elinkustannukset olleet vielä taivaissa (?) niin kuin nyt.
Mutta nyt? Jos kirjallisuutta pääaineena opiskellut hakeutuisi töihin johonkin toimistoon, niin ei häntä otettaisi edes haastatteluun.
Luulen että OPM on yksinkertaisesti tuijotellut työllistymislukuja.
Mutta, niin kuin Petri sanoi, yliopistoilta on riistetty autonomia, eivätkä ne enää saa itse tykönään päättää mikä on tärkeää ja mikä ei.
Siitä olen suht. varma että n. 18-vuotias ei kyllä vielä osaa sanoa mikä edes sille itelleen on tärkeää tai ei. Senikäinen tarvitsee vain paljon mahdollisuuksia joita miettiä, kokeilla.
Ad omnia
Rane yhtäältä ja Ripsa toisaalta nostivat esille kiinnostavat ikäkysymykset.
Koska ihmisessä herää, mikäli hän on siihenpäin kallellaan, tutkija? Luulisin, että yleensä lukioluokilla tai ensimmäisten opiskeluvuosien aikana. Mutta asialla on myös kääntöpuolensa. Kun väitöskirja, joka on aika iso puristus vieläkin tässä uudessa akateemisessa kulttuurissa, jossa väitöskirjan vaatimustasoa on tuntuvasti pudotettu, tulisi saada aikaiseksi tuossa viimeistään 30-35-vuoden iässä, niin tuloksena alkaa syntyä vähän samanlainen tilanne kuin huippu-urheilussa. Väitöskirjan tekijä on jo lopetteleva kehäraakki. Paljon päälle nelikymppisenä tähän peliin ei karriaarimielessä kannata lainkaan lähteä. Omaksi ilokseen voi kirjoittaa tutkimuksia, ja ne saattavat olla kyllä hyviä. Kiinnostavaa on ehkä se, että elämänkokemus ja kypsyys väistyvät humanistisiltakin aloilta.
Nuorten valinnanvapauden ylläpitäminen on tärkeää, mutta synnyttää myös kiinnostavia ilmiöitä. Pohjois-Savossa suosituimmat alat, joihin perusopetuksen jälkeen hakeudutaan, ovat aloja, joilla ei ole työpaikkoja. Suosituimmat alat ovat kauneudenhoitoala sekä hevoshoitoala. Näiden aloituspaikkoja vähennetään samaa tahtia kuin niiden hakijamäärät kasvavat, koska ei ole niin sanottua yhteiskunnallista tarvetta. Mutta entä jos estämme tulevaisuuden yhteiskunnan syntymisen tällä tavoin. Ehkä se kulttuuri, jota nykypäivän nuoriso muodostaisi, perustuisi juuri kauneuden- ja hevostenhoitoon.
Ja entäpä sitten, vaikka he eivät sitä aikuisina tahtoisikaan. Ihmisellä pitäisi olla mahdollisuus lyödä päänsä seinään ja tehdä itse omat virheensä.
joo ei klikkaa mikään
koska kaikki on niin kun pitääkin
Sitten on vielä taiteen alat ja viittomakieli. Entinen kolmen konstin timpermanni on nykyään artesaani. Tänään tutustuin ammattiin, jonka parissa työskentelevän titteli on sisäisen tarkastaja. Hän työskentelee kansainvälisessä yhtiössä, joka myy putkia ja vessanpyttyjä.
Kirjoittelen nykyään niin paljon omiani, että täytyy poistaa ja parsia. Poistamassani postauksessa annoin vahingossa väärää tietoa, mutta Petrihän sen näkee, mitä.
Siis sisäisen po sisäinen. Tämä on olennainen korjaus.
Kalevi, kyllä mun mielestä taiteet luetaan humanioraan. Sitten on käden taidot, sanat ovat kyllä kai sukua toisilleen, mutta eri osastolla niitä opetetaan.
Ennen olikin yksinkertaista kun oli sahuri ja oli timpuri ja oli kutoja ja oli metsuri.
Mihin kuuluu autonkorjaaja, esimerkiksi? Kun minulla vielä olin auto, olin aika varma siitä että ammatti kuuluu hengentieteisiin, peräti jotenkin tuonpuoleisiin asioihin.
TAIKissa on taidekasvatusta, keramiikkaa, elokuvakoulutusta, tekstiilityötä ja vaikka mitä muutakin, mitkä ovat olleet, suurin osa noista, ennen käsityöläisammatteja.
Tätini, kunnioitettava vanha suomenope, nyt jo ammoin kuollut, sanoi kerrankin painokkaasti katsellessaan Ripsaluoman ruokasalin kaunista käsinhöylättyä ja punamullalla maalattua pöytää ja samanvärisiä talonpoikaiskustavilaisia tuoleja, että käsityö kuoli vuonna 1945.
Mitäs siihen sitten saattoi sanoa.
Joo ei siinä mitään taneli. jos tekee jotain niin tekee sen sitten tehokkaasti.
ja jos kaupan moraalia ruvetaan ajattelemaan niin tehokkuus kärsii
ja sananvalta katoaa
mutta outo vallankumous oli sekin kun orjatyö katosi maailmasta
Lähetä kommentti