tiistai 15. huhtikuuta 2008

Katu-uskottavuuden palauttaminen


Jos henkilöllä on puudeli ja hän kävelee sen kanssa julkisella paikalla tilannetta peittelemättä, tästä seuraa henkilölle katu-uskottavuuden menetys.

Ajanoloon lähipiirikin alkaa panna henkilössä merkille oireilua, joka seuraa yllä mainitun ominaisuuden asteittaisesta katoamisesta.

Henkilön käsitys itsestään puuroutuu ja hänet valtaa syrjäytymisestä koituva ahdistus.

Tulee ratkaisun etsimisen aika.

Saksofoni on siitä kiva, että se palauttaa katu-uskottavuuden. Sen läppiä painellaan melko samalla tavoin kuin nokkahuilun, piccolon, poikkihuilun ja klarinetin, ja niinpä katu-uskottavuuden palauttavan projektin alku voidaankin palauttaa kansakoulun pakolliseen nokkahuilun soittoon.
Me vaadimme: nokkahuilutunnit kouluun takaisin ja heti!

Usko tai älä, mutta saksofoni, jonka keksi herra Sax 1800-luvun alkupuolella, luetaan puupuhaltimiin, vaikka se onkin metallia.

Olin miettinyt ongelmia tarkasti ja syventyneesti lähes vuoden. Lausuin kantanani, että osallistuisin musiikkileirille ja ottaisin saksofonitunteja.

Mutta mistä soitin? Netissä Yamahan aloittelijoille ja keskitason soittajille tarkoitetut pelit maksavat noin 700 eurosta ylöspäin. Kallista siis. Entäpä vuokraus?

Olin jo taipunut saksofonivuokralaiseksi kunnes menin kauppaan, jonka nimeä ei tule turhaan mainita, mutta jonka tuntee typeristä tiskeistä.

Kierrellessäni kauppaa huomasin kummakseni, että myytävänä on myös puhaltimia. Puhaltimia, eritoten trumpetteja penkoessani, vavahduin ihmeestä ja kummasta. Myytävänä oli myös alttosaksofoni, tuntuvasti huokeampaan hintaan kuin Yamahan värkit.

Oikaisihen itseni ja nousin. Ryntäsin automaatille ja vinkautin visaa. Toiveiden täyttämän mielen painosta laahustaen palasin kauppaan ja lunastin saksofonin.

Soitan sitä vintillä. Olen sovittanut katu-uskottavuudenpalauttamissoiton, joka muodostuu Blues Brothersin teemasta, virsistä Minä vaivainen oon mato matkamies maan ja Oi Herra jos mä matkamies maan sekä teoksesta Just a gigolo.

Suosittelen muillekin soittimen hankkimista. Pihvi on puhaltaminen ja se on pojjaat hyvä joskus vähän puhaltaa.

8 kommenttia:

a-kh kirjoitti...

Taisit ostaa saksofonin Lidlistä. Hyvä, ettet asu yläpuolellamme. Bizen Arlesittaressa esiintyy myös saksofoni, joka ei ole sinfoniaorkesterin vakiokamaa.

Buudeli narussa tai kainalossa... Miehen seuralaiseksi en sitä voi kuvitella, enkä itseäni buudelinaisen seuralaiseksi. On se niin omituinen luontokappaleyhdistelmä.

jarvelainen kirjoitti...

Glazunov näyttää säveltäneen saksofonikonserton ja esimerkiksi Musorsgkyn Näyttelykuvissa on stemma tälle jalolle soittimelle. Omana tavoitteenani on levyttää Bachin tunnetuimmat koraalit. Kuvautan sitten itseni levyn kanteen puudelin narun päähän.

Ripsa kirjoitti...

Petri! Olen myöntänyt sinulle plakaatin Bloggin with a Purpose. Käy hakemassa se mun blogistani ja lähetä etiäpäin ainaski viidelle ihmiselle!

khotanen kirjoitti...

Petri

Muistelen, että sinulla olisi jokin karvainen otus. Jos se on buudeli, niin raamatullinen määrä anteeksipyyntöjä tässä erityistapauksessa. (Millään muulla koiralla ei kyllä taida olla yhtä hermoja raastava "haukunta".)

Muuten olen sitä mieltä, että luterilainen kirkko on vetäytynyt umpisolmuun kastekysymyksessä, joka yhden kuopiolaisen papin mielestä ei näyttäisikään olevan pelastus-, vaan pelisääntökysymys.

Rauno Rasanen kirjoitti...

Saxophoni ja Järveläinen? Vapise Jeriko!

Homo Garrulus kirjoitti...

Pitäisikö harkita: minä koen itseni todella syrjäytetyksi enkä saa siitä mitään sanottuakaan: jään vain tuleen makamaan

jarvelainen kirjoitti...

Homo Garrulus
Ai moi, sinäkin taas täällä. Join the club ja ota tuosta seuraavasta blogista ittelles plakaatti.

Homo Garrulus kirjoitti...

Kiitos - sepä yllätys: minun bloggini kun on varsinainen sillisalaatti. Olen ajatellut, etten puhalla enää mitään enkä mihinkään. Mutta nyt teit iloiseksi: jospa joskus teen jotain kunnolla siksi. Tuon sinulle silloin suuren nipun ruusuja -

:)