Laman jälkeen?

Helppoina aikoina esille nousevat pärjikset, jotka valuvat kuin vesi hanhen seljästä todellisuuden astuessa takaisin sisälle helppouden ajan ulkoiltuaan.

Ulkoa tulevat sisälle myös kohmeiset kasvot, tyypit, joita paleltaa jo valmiiksi.

Meillä täällä Suomessa niin tapahtuu vuoden 2010 paikkeilla. Kansainvälinen talouslama koittaa ensi vuonna. Hyvänä taloutena Suomi ei ole ensi iskussa mukana, mutta painuu pitkään taantumaan eli siis lamaan hieman Keski-Euroopan perässä. Tämä johtuu siitä, että Suomi on syvemmin kansainväliseen talousjärjestelmään sidottu kuin kenties koskaan itsenäisen historiansa aikana. Koittava lama tulee sisältämään kovempia koittelemuksia kuin 1990-luvulla kokemamme. Pysyykö Suomikaan niistä sivussa?

Kun Eurooppa on viimeiset 15 vuotta käyttäytynyt kuin kunniakomppania, on sen uuden suuntautumisen kannalta uskottavaa, että rivin viimeinen mies pohjoisesta, Suomi Finland, juoksee mukaan vasta kun kaikki muut seisovat jo asennossa. Siinä asennossa, jonka kersantti Ärjylä eli siis Lama, on Euroopalle komentanut.

Suomessa on jokaisella tärkeällä kaverilla ollut aina hirveä kiire. Tällä kertaa, viime vuosina, kiire on ollut päästä mukaan lamaan. Mutta kuulkaa kun se rivi alkaa olla jo suora ja Suomi senkun käkkii.

Tuo yllä on melko vaivatonta ennustaa, ja tällä hetkellä sadoissa toimistoissa ympäri maata pureskellaan lyijykynää asiaa ja siihen valmistautumista pohdiskeltaessa. Esimerkiksi Pohjois-Savossa yritysten arvio tulevaisuudennäkymistä on nyt alhaisimmillaan kymmeneen vuoteen.

Pohdinta on vastuullista toimintaa. Mutta se on eräiltä osin visiovääristymä.

Pitäisi tietenkin miettiä, mitä laman jälkeen?

Emme ole kansakuntana täysin selvinneet viime lamastakaan. Karsittuja peruspalveluja ei ole saatu korjatuksi. Nuorison pahoinvointi on ennenkuulumattoman näkyvää. Nuorten perheiden tilanne on heikompi kuin suuren taloudellisen nousukauden anteihin osallisen enemmistön tilanne.

Suomi on myös, esimerkiksi, alkoholisoitunut. En ole absolutismi, mutta kirjoitan kohta julistuksia Wiinan Kauheista Kirouksista. Olen lukenut tietoja, joiden mukaisesti suomalaisten alkoholinkulutus olisi asteikolla vauvasta vaariin 13 litraa puhdasta alkoholia. Se on armaan Venäjän lukemissa. Se tarkoittaa sitä, että keskuudessamme elää joukoittain henkilöitä jotka kiskovat parikolme kossupulloa viikottain, vuoden joka ainoa viikko ja juhlaviikkoina kunnon juomingit päälle.

Siinä viime laman perintöä. Johon voi lisätä sivistyksellisen kulttuurin ja arvojen vähättelyn käytännössä, työtaidon heikkenemisen monilla aloilla, byrokratian ennennäkemättömän paisumisen, vääränlaisen tehokkuuskäsityksen omaksumisen, viihteellisyyden jne. jne.

Nyt edessä oleva lama tulee tuottamaan onnettomuutta paljon lisää. Miten käy kovat lainat ottaneiden nuorten perheiden, kun työpaikat menevät? Ehkä väestönsiirrosta Helsingin alueelle on se hyöty, että soppatykille on lyhyt matka ja sen ympärille saadaan helposti pari miljoonaa ihmistä kootuksi.

Lamasta pääsee rämpimään eteenpäin ainakin kohtuullisuuteen suostumalla, naapuriapuun luottamalla ja teoreettisia ominaisuuksiaan kehittämällä, älyllisesti epärehellinen ja todellisuudelle vieras yksiarvorationalismihan tämän touhun keskeinen syy on. Muutakin tarvitaan, mutta sitä voi vielä kun laivan keula jo nousee ja luisu kohti perää alkaa pohdiskella, tilanteen myönteisiin ulottuvuuksiin viitatakseni.

Myönteinen tilanne ei kuitenkaan synnytä pärjiksen virnettä, kun tietää, ettei laman jälkeisessä maailmassa ole edes jäävuorta, johon törmätä, sillä sekin on sula. Henkilökohtaisella elämänkentälläni, astun siis nyt ulos kaapista, harjoittamani ajatusleikki pyrkiä soittamaan kakkosviulun osuus Haydnin keisarikvarteton toisesta osasta, miltei muuntuu kylmänväreitä aiheuttavaksi.