Sana nefes esiintyy Vanhassa testamentissa yli 700 kertaa. Vanhan testamentin kreikkalaisessa käännöksessä Septuaginta se on käännetty sanalla psykhe.
Tuonelalla on nefes, Tuonelan kita. Yksinkertaisimmillaan nefes merkitseekin hengistystä. Kun hengitys lakkaa, nefes lähtee. Minne? Ei mihinkään, se lakkaa.
Nefes merkitsee myös halujen ja mielialojen, pyrkimysten kokonaisuutta. Se asettuu vasten sen kanssa, mikä on kuolema ja nefeksen loppu.
Kun Jumala teki ihmisen, hän teki tästä elävän, hengittävän olennon (nefes hajja). Tässä ei ole eroa ihmisen eikä eläimen välillä, sillä samaa termiä luomiskertomus käyttää eläimistäkin.
Jumala tekee Vanhan testamentin mukaan henkilöitä. Henkilöt ovat hengittäviä nefeksiä, jotka ovat siis hengissä - niin kauan kuin ilma keuhkoissa pihisee.
Heidän nefeksessään on myös ruah, henki eli psyykkinen minuus. Ja Jumalalla on ruah, joka puhaltaa missä puhaltaa.
Näihin mietteisiin päättyy ruahini osalta kirkkovuosi, viimeisen tuomion päivään, jolloin vastakkain ovat elämä ja kuolema, nefes ja nefeksen lakkaaminen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Minä haluan puhua kanssasi. Lue Iines tänään ole hyvä.
no niin, kai sitten saitte puhuttua
jaa
etta sielut on laatikoissa, jotka, kehittyy
Palasin vielä nefeksiin. minua kiinnostaa populaarikulttuuri ja sen kehittyminen. pääkallomuoti on aivan selvasti tietoa nefeksestä. olen alkanut innostua zombeista ja islannin tontuista. eikö niin, että vielä tämä tästä setviintyy, siis selkiytyy nefeksen kuva?
kerran vuuessa pittää käyä täällä kahtomassa. eikös se oo nii /mielentutkija), että jumala ohjaa mieltä?
Lähetä kommentti