Lehdessä oli oliko se nyt viime viikolla autoliikkeen ilmoitus autosta Mercedes-Benz, joka oli valmistettu 1994 ja jolla oli ajettu 250 000 kilometriä. Hintapyyntö oli noin 9000 €.
Vuoden 1995 jälkeen valmistetut mersut ovat susia kahdesta syystä. Valmistajan kytkeytyminen Crysleriin on heikentänyt laatua ja lisäksi elektroniikka on lisääntynyt.
Tuollaisessa vuoden -94 mersulla ajaa pomminvarmasti toiset 250 000 kilometria ilman merkittäviä remontteja ja luultavasti yhteensä 700 000 - 1 000 000 kilometriä, jos vain muistaa suojata korin, joka on mersun heikoin lenkki.
Miksi siis ostaa 20 000 - 30 000 maksava upouusi auto, jonka hinnasta putoaa 5 000 € heti, kun auton ajaa pois liikkeestä? Auton, jota ei voi korjata vaan jossa esimerkiksi valojen suuntaus toimii erillisellä moottorilla, joka särkyessään on tilattava sanokaamme Ranskasta, auton, jota ei voi vetää köydellä vaan joka on nostettava lavalle, mikäli siihen tulee ongelmia.
Vanhojen mersujen kulutus on kuuden litran pinnassa. Ne edustavat luxusta ja niissä on tila-auton vaikutelma. Matkanteko sujuu kokkaa katsellessa, kun auto lipuu tiellä. Ajoon keskittymisestä johtuva väsymys on tipotiessään.
Tässä on nyt yleisen Mercedeksen ylistyksen lisäksi intentiona kysyä, mitä muuta hyvin tehtyä vanhaa tavaraa, joka kestää ja joka suo omistajalleen samat luxukset kuin kertakäyttötavaratuotannon nykyiset tuotteet, onkaan vielä muutama vuosi saatavilla.
Elektroniikka on nerokas keksintö, en kiellä. Mutta ei kai sitä nyt kaikkeen ja suuria erilliskomponenttien määriä sisällyttäen tarvita. Kun vielä lisäksi ammattitaito käsityön ja mekaanisten toimenpiteiden osalta on viimeisen viidentoista vuoden aikana romahtanut niin sanotun laadunkehittämisen seurauksena, voisi olettaa, että hyvin tehtyä kamaa saa nyt halvalla ja sen käyttöarvo on huomattava. Kaikenlaisia työkoneita ainakin on, kuten sorveja. Huonekaluja, taloja, mitä lie.
Alan siis kiinnostua dyykkauksesta. Jos jotakin tarvitsen, etsin 15 vuotta vanhaa. Näin en tue markkinataloutta enkä lisää kulutusta, mutta hyödyn itse enemmän kuin jos hankin uutuustuotteita. Ne kun joutuu korvaamaan noin kolmen vuoden kuluttua uusilla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
petri
autolehdet alkoivat jossakin vaiheessa valita 'vuoden autoja'ja yhtenä vuonna sellaiseksi valittiin eräs ranskalainen merkki.
vaikka ystävälläni oli entuudestaan huonoja kokemuksia näistä muovikuoriaisista, hän päätti luottaa kohtaloon ja liisasi tällaisen sisäänajetun ranskanpastillin. loppu on, niin kuin fraasi kuuluu, historiaa.
valinta osoittautui pettymykseksi poikkeuksellisen lyhyessä ajassa; ranskiksen tarina eteni remontista toiseen. niihin lomittuivat toistuvat taipaleelle jäämiset; aina sai joku olla poimimassa kuskia tien poskesta. varaosia kului eikä yksikään maksanut satasta vähempää.
lisäksi vehkeessä oli tietokoneohjattu ruiskumoottori, jonka kehittely tuntui jääneen täysin puolitiehen, eikä omistaja pystynyt hyvällä tahdollakaan laskemaan sen korjaukseen menneitä rahoja liisausetuihin kuuluviksi.
niinpä romuasteen partaalla oleva auto käytiin noutamassa pois. tilalle löytyi mersu kruununhakalaisesta kellarihallista. siitä tuli sitkeä seuralainen perheeseen. kohtalo päätti ilmeisesti vihdoinkin antaa hänelle bonuksena luotettavan, miellyttävän ja toimivan auton.
yhtään mobiili-vastoinkäymistä ei ole sen koommin ollut. onni on kääntynyt ja alla on nyt oikeasti pitkäikäinen palvelija.
käytetyn mersun ekologinen paremmuus tuntuisi selviöltä. uuden, katalysaattorilla varustetun auton valmistaminen ja kuljettaminen myyntipaikalle sekä tällä autolla ajaminen kuluttavat niin paljon energiaa ja aiheuttavat niin paljon päästöjä, että siinä eivät yhden vanhan ajoneuvon jäljellä olevan käyttöiän päästöt paljon paina.
autoliitto on tästä luultavasti eri mieltä, mutta sen tutkimuksia ja galluppejahan voi käyttää vaikka saunapadan sytykkeinä.
ennen muinoin kun ihminen ei vielä sorkkinut maapallon tasapainoa, oli esineen kuin esineen keski-ikä suurin piirtein uraanin puoliutumisluokkaa. nykyisin kulutustavaran käyttöikä voidaan laskea mutamassa kvartaalissa.
kannattaa hankkia kunnon kamppeet ja romppeet jo alusta pitäen. ja sitä parempi mitä vähemmän kotkotuksia niissä on. tuhoton määrä helposti rikkoutuvaa elektroniikkaa on, kuten georg henrik von wright sanoisi, "symptoomi jostain syvemmästä".
Symptomi jostakin syvemmästä, niinpä. Pistä paljon rahaa uuteen, jolla et tee kohta mitään (ja jota ei voi edes korjata). Hanki takavuosien kamaa vähällä rahalla ja olet hankkinut itsellesi kertaheitolla kestävän ja korjattavissa olevan välineen. Tämä kulutustilanne on nähdäkseni aivan uusi. Se on syntynyt noin kymmenen vuoden aikana. Uusi kulutustilanne on osasyyllinen maailmanlaajuiseen talouslamaan, johon olemme vajoamassa.
Puhelimet ovat hyvä esimerkki. On talouksia, joiden puhelin on hankittu 1920-luvulla ja se skulaa edelleen. Itselläni on ollut tällä vuosikymmenellä käytössä useita huonoja kännyköitä. Lisäksi tähän uuteen kestämättömään laitteeseen sisältyy ideologia, jonka mukaisesti ihmisen pitäisi olla koko ajan palvelualttiisti tavoitettavissa ja että hänet tulee voida paikantaa kuin poliisivaltiossa ikään.
Kaikkea sitä sinäkin sitten tiedät!
petri & jusa
aikoinaan roomalaiset ajoivat orjan kaljuksi, kirjoittivat viestin päälakeen, odottelivat hiusten kasvavan ja lähettivät orjan viestin saajan luokse. tämä leikkasi tukan ja luki tiedon.
nykyään nokia yhdistää ihmisiä ja kaksoispisteellä + sulkumerkillä ladatutu viestit huitaistaan kännykän näyttöön.
Palauttakaamme mieliimme "Lada, lujaa laatua".
Lepakkoluolan ulkoseinään ilmestyi kirjoitus: "Lamaan ei tarvitse alistua". Se poiki sloganin: "Ladaan ei tarvitse alistua".
Mersusta muistaakseni sanottiin, että johtotähti kaikilla teillä. Ei kuitenkaan meillä.
Lapsuudessani loruiltiin: "Osta Ifa, auto paras. Sit ei vohki ykskään varas".
Edelleen Ifasta: "Ifa rämä peltijuna, yhteiskunnan mätämuna".
Mitä tämä kaikki kertoo yhteiskunnastamme?
Tillman on samaa mieltä sekä Mersusta että ranskalaisista.
Hyviä ranskalaisia ei saa kuin grilliltä. Tillman erehtyi hankkimaan sellaisen autokseen ja voivottelee nyt harmissaan, sillä kaksi vuotta vanha auto on jo kerran jättänyt tielle. Sen lisäksi ko kapine on vaatinut raidetangon päiden ym. sen kaltaisen uusimista 50 000 km jälkeen.
Tillmanin upeimmat automuistot ovat taas 1974 vuosimallin MB 240:n ratin takaa. Autoon oli valmistaja asennuttanut tehtaalla 5 sylinterisen 3.0 tilavuuksisen dieselmoottorin, joka takasi huolettomuuden ja mukavan kyydin.
Ulkoministeriö oli näitä hankkinut ETYK-kokouksen tarpeisiin aikamoisen laivueen. Bileiden jälkeen ne sitten myytiin halukkaille.
Olin auton kolmas omistaja. Viisi huoletonta vuotta saattoi nuori perhe autoilla pienten lasten kanssa ilman pienintäkään pelkoa tielle jäämisestä..
Ajoon se palvelija sitten myytiin naapurikaupunkiin hyvään kotiin. Vaimoni ei halunnut ryhtyä niin isoa autoa työmatkoillaan ajamaan, joten herkin mielin luovuimme Hänestä.
Mittarissa oli 550 000 kilometriä ja ostaja lupasi pitää hänetsä hyvää huolta.
tillman & co
olen kuullut, että kun ihminen omistaa mersun, hän lakkaa olemasta ihminen ja hänet poistetaan väestörekisteristä. Hän on Mersun omistaja. ja että kaikki mersut ovat vanhempia kuin tehdas joka niitä valmistaa; on löydetty mersu joka on vanhempi kuin koko ihmissuku.
auton ostaminen on muuten aina vaikeaa: kun tarve on keksitty, rahaa puuttuu; ja kun lopulta merkin löytää, väri täytyy vielä valita. minun autoni on harmaa, koska se pysyy säässä kuin säässä sellaisena. ja koska elämä yleisesti ottaen on harmaata, on hyvä että auto ja elämä tässä suhteessa vastaavat toisiaan.
kuulostaavakavalta
Lähetä kommentti