Silleen jättäminen, let it be ja laisser faire

Heidegger kirjoittaa silleen jättämisestä. En oikeastaan tiedä, mitä hän ajatuksella tarkoittaa, mutta käsitän sen niin, että todellisuudessa on alueita, joita ei tulisi ”ottaa haltuun”.

Let it be on poppia, jonka merkitystä en myöskään ymmärrä, mutta ajattelisin idean viittaavan suvaitsevaisuuteen ja suhteellisuudentajuun, jolla on yhteys silleen jättämiseen.

Laisser faire on markkitalous-oppi. Antaa näkymättömän käden ohjata markkinoiden kulkua, älkäämme puuttuko siihen. Päätetään heittäytyä antaa mennä -periaatteen valtaan, kuten M. A. Numminen vanhassa kuvauksessaan Energiansäästäjä asian ilmaisee. Oppi on väärä, valheellinen, moraalin vastainen ja tuhoisa. Kansanomaisessa merkityksessä se tulkitaan myös väistelevän johtajan toimintamalliksi: antaa asioiden mennä, ei puututa niihin.

Sattuneesta syystä ajattelen näitä oppeja suhteuttaen ne nuorten kasvattamiseen.

Kun olin nuori, olin löysäotteinen talkoolainen eräässä nuorten leirikeskuksessa. Työt perunamaalla eivät pahemmin maittaneet. Joku tulosvastuullinen taho olisi voinut luonnehtia henkilöäni vapaamatkustajaksi.

Olen ikikiitollinen eräälle Ulpu-nimiselle vastuuhenkilölle, joka puisteli päätään ja kehotti työhön ystävällisesti, mutta jätti asian silleen ja toimi let it be –henkisesti. Asiaan puututtiin, laizzer fair oli tipotiessään, mutta samalla poppikansan suhteellisuudentaju oli totisinta totta.

Olen ikikiitollinen siksi, että minun sallittiin tehdä nuoruudensyntejä, joista koitunutta velkaa olen ahkeralla aikuisiällä maksanut. Nuoren ihmisen kannattaa antaa vetelehtiä sopivassa määrin ja vain ystävällisesti murahtaa, että heitetään sut järveen niin siinä on kaksi vetelää vastakkain. Tällaisella kasvatustyöllä ihmisestä voi tulla pikemminkin työnteon merkityksen oivaltava kansalainen kuin jos elettäisiin kuin rangaistuskompaniassa ja ärjyttäisiin puolen tunnin välein, että tulosta perkele tulosta.

Nousevaa sukupolvea kannattaa opettaa siihen, että asioilla on seurauksensa. Elämästä syvimmin tajuava, jyrkkä ja kova porukka, sallii heidän kuitenkin töpätä. Töppäys kun sattuu olemaan parempien tekojen kasvualusta.

Let it be perustuu näkemykseen, jonka mukaisesti ennemmin tai myöhemmin ihminen kohtaa todellisuuden. Todellisuus on luonteeltaan älkää selittäkö -tyyppinen. Vaikka mitä keksisit, tulee tilanteita, joissa innovaatiot eivät auta. Silloin ihmisen on ryhdyttävä työhön ja pyrittävä tekemään asiat oikein. Let it be on siis tavatonta luottamusta. Maailma korjaa kyllä omansa, ja on väärinkäsitys, jos väittää, että kohtaloni on jotenkin toisten kohtaloa vaativampi.

Ennemmin tai myöhemmin, kullekin tulevat murhehuoneen päivänsä. Jos väität, että maailma on sinulle kovempi kuin muille, et ymmärrä elämästä yhtään mitään.

Miettelijän autotesti: Aston Martin DB5

Kulkupeli tekee ulkoisesti kutsuvan, ellei peräti viettelevän vaikutuksen. Sen historiaan liittyy pientä särkyneisyyttä ja haurautta: James Bond oli joutunut luopumaan hänelle niin rakkaaksi tulleesta Bentleystä ennen elokuvaa Kultasormi, sillä vanhan auton katsottiin, kuten Sean Connery on osuvasti lausunut, "tehneen tehtävänsä".

Auton ja sen lumoavan maailman on suunnitellut Ken Adam, tuo lavastuksen ideatykki. Adam on syntynyt alunperin Berliinissä, mutta muuttunut tiedostavaksi ihmiseksi Englannissa muutettuaan sinne 13-vuotiaana, herkkyyttä virittävä fakta tämäkin.

Legendaan on sijoitettu jäljitysvastaanotin, kääntyvät rekisterikilvet, hydrauliset puskurisarvet, kaksi 7.6 millin konekivääriä, täydellisen puolustusjärjestelmä ohjauslaitteineen, asekaukalo, taakse nostettava suojakaukalo konekivääritulta varten, heittoistuin ja - renkaansilpoja. Renkaansilpoja on käytännöllinen ratkaisu ohitustilanteisiin, joissa Aston Martinin takarenkaan navasta ohjataan 60 sentin etäisyydelle ulottuvao ohittajan autosta selvää pässinlihaa tekevä pyörivä terä. Lisäksi kokonaisuuteen sisältyvät kivat peräosan aseet: öljysuutin piippuineen, joka ampuu takaa-ajavien autojen renkaat puhkovia piikkejä tielle.

Kyseessä on elegantin vaikutuksen tekevä työväline arkikäyttöön, joka vastaa vähintäänkin kohtuullisesti myös vaativampaan ajonautintoon tottuneen kuskin tarpeisiin. Käsivaihde on 5-vaihteinen ja kiihdytystempot, jotka polttavat turhat esteet järjestelmästä vaivattomasti, tuntuvat sangen joustavalta. Harkitsisin kuitenkin Girling-levyjarrujen törmäysvaikutelmineen vaihtamista johonkin modernimpaan järjestelmään, esimerkiksi niihin, jotka ovat tarjolla tyypissä Aston Martin V 12 Vanquish, varsinkin mikäli välinettä on tarkoitus käyttää perheajossa.

Kiihtyvyys on 8 sekunnin paikkeilla nollasta sataan, mikä on isänpäivän sankarille kohtuullinen lento. Osa jäisistä takaa-ajoista ei välttämättä onnistu. Konetyypin suunnittelussa olisi voitu ottaa huomioon myös pienemmän mutta tehokkaan moottorin käyttäminen, jotta tilaa aseille olisi jäänyt paremmin.

Kaiken kaikkiaan: varsin hintalaatu-suhteen näkökulmasta kilpailukykyinen peli keskivertokuskille esimerkiksi verrattaessa Volkswagen Poloon.