Tänä keväänä joutsenet eivät ehtineet laskeutua välilaskulleen takamaiden alanteille. Sen sijaan ne lensivät kiivaasti kohti eteläistä Suomea. Yksi niistä kuitenkin kaartui pellonpientareella niitä kiikareillaan katselevan kulkijan kohdalle ja vastasi tämän tiedusteluun matkan suunnasta: olemme menossa innovaatioyliopistoon opiskelemaan. Se on hienoa. Etkö ole vielä kuullut siitä?
Joutsenella oli niin kiire, ettei se ehtinyt jäädä selostamaan asiaa seikkaperäisemmin ja niin kiikareillaan katseleva jäi yksin mietteisiinsä.
Illan tullen kulkija päätti lähteä kalaan. Hän työnsi vanhan puuveneensä vesille ja souti hyvän matkaa kotoisan lahdenpoukaman edessä olevien luotojen taa kunnes löysi antoisan kalapaikan. Siellä hän heitti köysikiven veteen ja alkoi onkia.
Hetken kuluttua onki oli katketa koukkuun jääneen ihmeen suuren otuksen voimasta. Se veti ja rimpuili, ja koho kiisi vedenpinnan alla vetäen venettä ja kalastajaa kiviköydestä huolimatta.
Vihdoin veto laantui ja yllätys, yllätys, venhoon polkaisi ihka elävä merenneito.
- Vippaa kakskymppiä, sanoi merenneito, kerään yksityistä rahoitusta.
- Mihinkä sitä tarvita lienet? kysäisi kalastaja kummissaan.
- Innovaatioyliopistoon, Kauppakorkeaan, aion mennä Aasian markkinoille!
Kalastaja vippasi minkä kykeni ja jatkoi allapäin ehtoista pyyntiään. Eikö edes pienen pientä särkeä saisi särvinpöydällensä?
Vatsa nälästä kuristen palasi kalastaja mökillensä saaden kuitenkin sytytetyksi yksityiseltä palveluntuottajalta ostamansa halon. Sen loppuun palamista katsellessaan hän haki aitasta vanhan kenkäparin, jota hän lisäsi tulen ruoaksi kolean mökkinsä lämmöksi.
Kop, kop, kumahti kumeasti ovelta silloin.
Kalastaja säpsähti.
Hän nousi ja avasi oven. Sen takana seisoi jylhä kauppalopo, tuo pitkän taipaleen kulkija.
- Terve, mjina mjuun nykhyisin vatsalaukkuja. Sinjulla on oikjein hjuva tuotje, oma vatsjalaukkusi, jolle on hjuvat markkinat. Mjyy se mnijulle!
Silloin kalastaja riemastui, juoksi seitsemän peninkulman takana naapurissa asuvan konsulentin luokse ja arvioitti vatsalaukkunsa myymisen yrityksen. Hän sai myönteisen kannustimen aikeelleen eli kolme tähteä viidestä mahdollisesta ja suosituksen starttirahaa varten. Ja niin vain kävi, että hän myi vatsalaukkunsa. Se oli väriltään pinkki.
Vuosien myötä virtasi vesi vuolaasi paikkaseudun joissa ja ajanhallinnasta huolimatta Kronoksenpoika teki tehtävänsä. Kalastaja otti ja kuoli. Kukaan innovaatioyliopistoon matkalla olevista kurjista ei enää vaivautunut laskeutumaa hetkeksi hänen haudalleenkaan.
Mutta Merenneito sai yksityisen rahoituksen ja teki innovaation ja hänestä tuli hyvin kuuluisa ja menestynyt. Hän kiisi ympäri maailmaa myymässä tuotettaan. Ja arvaapa missä hän tuotettaan kuljetti ja markkinoi? No, siinä kalastajan pinkissä vatsalaukussa, uusvanhassa tuotteessa, jonka oli onnistunut hankkimaan ärtsyn halvalla siltä kaupjustelijalta Kauppakorkeakoulun edessä sijainneen torin myyntitiskiltä.
tiistai 6. toukokuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
10 kommenttia:
Mainio gogolilainen tarina. Tällaistahan se meno Suomessa nykyisin on.
Paikkaseutu!
Niin että semmoinen ciculiini tämä merenneito.
jos moraalista ruvetaan väittelemään
ja varsinkaan merenneitojen moraalista
niin siinä saattaa kronoksenpojka
mennä sekaisin laskuissaan mutta
jos ajatellaan moraalin
kehittymista niin
eikö kalastajilla ole selvä rooli?
Tuleepi mieleeni Pekka ja Pätkä sammakkomiehinä ja oliko se Tea Ista merenneitona.
Noista Hotasen kommenteista näkyy, että taas pysytään tiukasti asian vieressä, koska ei joudu kommentoimaan teologiaa, kosmetologiaa tai philosophiaa.
jaa mik's se asia olikaan
Naurua läpi kyynelten..
noo tuota eikö valtio ole ihan hyvä että tukee
innovaatioita joiden tosin tulee syntyä tarpeeseen
jos on tarkoitus tehdä rahaa globaalisti niin markkinathan on ulkomailla ja tutkimuksenkin on tapahduttava siella
älyn siirtomaavalta
Huh, hengästyttää kun leijailee tekstin myötä tuolta yläotsikosta asti tähän alas.
Kiitos kaikista sinun teksteistäsi; olet paitsi osaava (osaat oman alueesi) myös inhimillinen eli et toista vain sitä mitä olet lukenut. Olet siis vapaa omasta kielestäsi (ks. Kemppinen tänään) ja se on hyvä vapaus: ei kuvittele, että matkiminen olisi sama kuin ajatteleminen. Niinhän puoli akatemiaa tekee: matkivat toisiaan mutta kuka silloin ajattelee? Hmm vaikea kysymys, sillä kyllä he S/R kannalta ajattelevat: töksähtää joku assosiaatio päälle kun joku puhuu tai kysyy. Sen takia heiltä pitää aina kysyä, sillä moottori ei starttaa ilman.
Mutta sinä Järjeläinen ajattelet ja minä pidän siitä. Opin sinulta siksi. Mutta mitä teemme näillä kvasi-akateemikoilla ja kvasi-auktoriteeteilla, jos he vain papukaijan lailla ovat ikäänkuin osaavia? Silloin voimme korvata heidät kaikki automaateilla tai roboteilla sillä jos asiat järjestyvät ihan sillä, että saa vastaanottoajan ja joku sanoo jotain (josta on vain plasebo-hyötyä mutta siitä ei ymmärrä tänä päivänä antaja eikä ottaja) niin eihän näitä tarvita? Ollaankohan me suomalaiset nyt senkin ajatuksen koekaniineja? Kun hehän tuolla abroad käyttävät meidän kulttuuriamme sisämaassa etenkin koealueina, joiden vaikutusaika voi olla useita vuosikymmeniä. Halutaan nähdä toimiiko joku skenario mm pedagogiikan suhteen. Menevätkö halpaan, oohhho kappas vaan; ne meni.
Ja näin raha ylläpitää omaa sadistista nauruaan tuolla jossain, joilla jo on kaikkea. Heillä, joilla on jo villat ja uima-altaat, helikopterit ja sukellusveneet ja tuhat kertaa bailattu ja kerätty mitä ikinä voi kerätä: näissä piireissä ruvetaan pitämään muita kansoja ikäänkuin akvaariossa; tarkkailtavana. He siis pitävät meitä koekaniineina vaikka samalla ovat olevinaan. Tulevat tänne valheineen ja kaveeravat ja suomalainen uskoo, että on saanut kaverin. Mun kaveri tuolta Brysselistä, sanovat.
Tätä ei pidä pelästyä eikä vaalirahojakaan tarvitse muuttaa: antaa poikien maksaa.
Tietoisuus on jo riittävä lääke siihen, ettei käy hullusti. Antaa poikien maksaa, maksakoot vielä lisää - mutta SE UPP I BACKEN... (arkadiabacken).
Se upp (watch out) tarkoittaa ylöskatsomista ruotsiksi siinä missä englantilainen katsoo ulos. Engelsmanni siis pitää itseään jo jumalana, että heidän ei tarvitse ylös katsoa?
Huomioi, sanotaan suomeksi. Pitää huomioida jotain ja se on hemmetin hyvä merkki: pay attention; (but you don't have to pay actually).
Antaa engelsmannien peijata, onpa aika heilläkin tullut nyt osallistua kuluihin, ettei kiinalaiset vie koko peruukkiporukkaa viinitiloillaan.
Lähetä kommentti