Satu onnistuneesta kaupasta

Tänä keväänä joutsenet eivät ehtineet laskeutua välilaskulleen takamaiden alanteille. Sen sijaan ne lensivät kiivaasti kohti eteläistä Suomea. Yksi niistä kuitenkin kaartui pellonpientareella niitä kiikareillaan katselevan kulkijan kohdalle ja vastasi tämän tiedusteluun matkan suunnasta: olemme menossa innovaatioyliopistoon opiskelemaan. Se on hienoa. Etkö ole vielä kuullut siitä?

Joutsenella oli niin kiire, ettei se ehtinyt jäädä selostamaan asiaa seikkaperäisemmin ja niin kiikareillaan katseleva jäi yksin mietteisiinsä.

Illan tullen kulkija päätti lähteä kalaan. Hän työnsi vanhan puuveneensä vesille ja souti hyvän matkaa kotoisan lahdenpoukaman edessä olevien luotojen taa kunnes löysi antoisan kalapaikan. Siellä hän heitti köysikiven veteen ja alkoi onkia.

Hetken kuluttua onki oli katketa koukkuun jääneen ihmeen suuren otuksen voimasta. Se veti ja rimpuili, ja koho kiisi vedenpinnan alla vetäen venettä ja kalastajaa kiviköydestä huolimatta.

Vihdoin veto laantui ja yllätys, yllätys, venhoon polkaisi ihka elävä merenneito.

- Vippaa kakskymppiä, sanoi merenneito, kerään yksityistä rahoitusta.

- Mihinkä sitä tarvita lienet? kysäisi kalastaja kummissaan.

- Innovaatioyliopistoon, Kauppakorkeaan, aion mennä Aasian markkinoille!

Kalastaja vippasi minkä kykeni ja jatkoi allapäin ehtoista pyyntiään. Eikö edes pienen pientä särkeä saisi särvinpöydällensä?

Vatsa nälästä kuristen palasi kalastaja mökillensä saaden kuitenkin sytytetyksi yksityiseltä palveluntuottajalta ostamansa halon. Sen loppuun palamista katsellessaan hän haki aitasta vanhan kenkäparin, jota hän lisäsi tulen ruoaksi kolean mökkinsä lämmöksi.

Kop, kop, kumahti kumeasti ovelta silloin.

Kalastaja säpsähti.

Hän nousi ja avasi oven. Sen takana seisoi jylhä kauppalopo, tuo pitkän taipaleen kulkija.

- Terve, mjina mjuun nykhyisin vatsalaukkuja. Sinjulla on oikjein hjuva tuotje, oma vatsjalaukkusi, jolle on hjuvat markkinat. Mjyy se mnijulle!

Silloin kalastaja riemastui, juoksi seitsemän peninkulman takana naapurissa asuvan konsulentin luokse ja arvioitti vatsalaukkunsa myymisen yrityksen. Hän sai myönteisen kannustimen aikeelleen eli kolme tähteä viidestä mahdollisesta ja suosituksen starttirahaa varten. Ja niin vain kävi, että hän myi vatsalaukkunsa. Se oli väriltään pinkki.

Vuosien myötä virtasi vesi vuolaasi paikkaseudun joissa ja ajanhallinnasta huolimatta Kronoksenpoika teki tehtävänsä. Kalastaja otti ja kuoli. Kukaan innovaatioyliopistoon matkalla olevista kurjista ei enää vaivautunut laskeutumaa hetkeksi hänen haudalleenkaan.

Mutta Merenneito sai yksityisen rahoituksen ja teki innovaation ja hänestä tuli hyvin kuuluisa ja menestynyt. Hän kiisi ympäri maailmaa myymässä tuotettaan. Ja arvaapa missä hän tuotettaan kuljetti ja markkinoi? No, siinä kalastajan pinkissä vatsalaukussa, uusvanhassa tuotteessa, jonka oli onnistunut hankkimaan ärtsyn halvalla siltä kaupjustelijalta Kauppakorkeakoulun edessä sijainneen torin myyntitiskiltä.