Esikoisten kuolettamisesta ja ikuisesta ikävästä

Selostaessaan teoksessaan Mooseksen elämä, miksi Egyptin esikoiset piti tappaa, Gregorios Nyssalainen päivittelee käskyn raakuutta. Itse egyptiläisethän ovat pahoja, eivät vauvat, jotka eivät muusta tiedä kuin äitinsä rinnasta. Missä on Hesekielin viisaus, jonka mukaan rikokseen syyllistynyttä tulee rangaista eikä hänen lastaan? Miten järki voi olla näin pahasti historian kanssa ristiriidassa, hän kysyy.

Päivittelynsä jälkeen Gregorios siirtyy selittämään tätä kummallista raamatunkohtaa:

”Therefore as we look for the true spiritual meaning, seeking to determine whether the events took place typologically, we should be prepared to believe that the lawgiver has taught through virtue one comes to grips with any evil, he must completely destroy the first beginnings of evil…The Lord teaches the same thing in the Gospel, all but explicitly calling on us to kill the firstborn of the Egyptian evils when he commands us to abolish lust and anger and to have no more fear of the stain of adultery or the guilt of murder. Neither of these things would develop of itself, but anger produces murder and lust produces adultery.” (Gregory of Nyssa, The Life of Moses, transl. by Abraham J. Malherbe & Everett Ferguson, Paulist Press, New York, 75-76.

Esikoisten tappaminen merkitsee oikealta sisäiseltä hengelliseltä merkitykseltään (dianoia) ensimmäisten tunnereaktioiden kuolettamista. Sisäisen hengellisen merkityksen opettamisessa Gregorios seuraa Filon Aleksandrialaista, jonka taustalla on juutalainen haggada.

Gregorios muuntelee teemaansa ensimmäisistä tunteista laajalti. Kun Jumala kulkee leirissä, esikoiset tappaneet tunnetaan siitä, että oven yläkarmissa on Karitsan verta. Heidän asuntojensa ovenkarmit ovat järjestyneet oikein: sivukarmeina ovat himo (thymoeides) ja tahto (epithymeia) ja yläkarmina järki eli logos (logistikon). Muissa ovissa yläkarmi on kynnyslautana, jota himo ja tahto polkevat.

Egyptin armeija puolestaan on itse asiassa ja päivänselvästi kaikki nuo passiot, jotka orjuuttavat ihmistä. Niinpä se hukkuu Punaisen Meren aaltoihin. Gregorios johtaa tulkintansa kasteeseen:

”Those who pass through the mystical water the whole phalanx of evil – such as covetousness, unbridled desire, rapacious thinking, the passion of conceit and arrogance, wild impulse, wrath, anger, malice, envy, and all such things. Since the passions naturally pursue our nature, we must put to death in the water both the base movements of the mind and the acts which issue them.” (s. 84)

Gregorios selittää omaksumallaan hengellisellä selityksellä koko Mooseksen kuvaston, erämaavaelluksen, lain antamisen, taivaallisen tabernaakkelin. Vihdoin Mooses nousee vuorelle. Jumala käskee hänet kiven taakse ja kulkee hänen ohitseen näyttämällä hänelle selkänsä. Gregorios kirjoittaa:”For leaving behind everything that is observed, not only what sense comprehends but also what the intelligence thinks it sees, it keeps on penetrating deeper until by the intelligence’s yerning for understanding it gains access to the invisible and the incomprehensible, and there it sees God. This it the true knowledge, being separated on all sides by incomprehensibility as by a kind of darkness. Wherefore John the sublime, who penetrated into the luminous darkness, says No one has ever seen God, thus asserting not only by men but also by every intelligent creature.” (s. 95).

Kohta on kiinnostava, koska siinä kappadokialainen koulu lähtee omalle tielleen ja erkaantuu aleksandrialaisesta koulusta. Kleemens Aleksandrialainen uskoi, että taivaassa sielu näkee Jumalan ja sen eros tyrehtyy, koska se pääsee perille. Kappadokialaiset opettivat ”jatkuvan kasvun” teoriaa. Jumalaa ei nähdä edes taivaassa, muuta kuin valaisevana pimeytenä. Heille ikävä on ikuista.