Syntyi tarve muistuttaa itseä, että olemassa oli myös Schubert.
Päivittelevät usein Mozartin kohtaloa, sellainen nero, Wienissä, ja kuolee kesken kaiken, vain 35-vuotiaana. Silloin helposti unohtuu tämä Schubert, joka oli kuollessaan vain 31-vuotias.
Siihen aikaan tehtiin paljon. Tosin tekeminen aloitettiin varhain. Tuossa hyllyssäni on Mozartin 250-vuotisjuhlaksi julkaistu 10 cd:n box, ja siinä on vain pisara sävelten aalloista.
Mutta myös Schubert sävelsi tavattomasti; hänen teosluettelossaan on tuhatkunta sävellystä. Totta, liedejä, Winterreisen, no tiedämmehän me tämän. Mutta myös kymmenkunta sinfoniaa.
Niistä ylittämätön on h-mollisinfonia, keskeneräinen, sinfoninen aforismi, huomautus säveltaiteen historiaan. Sen tummaa sävytystä kuunnellessa ja kesken katkeamista miettiessä ei ihmettele, että Schubert oli Wittgensteinin mielisäveltäjä.
Hän oli niin miellyttävä ja ystävällinen. Hän ei tuonut itseään tykö, mutta rakastettava hän oli. Hänen ympärilleen kehkeytyi schubertiaanien ryhmittymä, joka teki hänestä tapaamistensa keskipisteen.
Mutta sitten hän kuoli, lavantautiin, vuosi oli 1828. Vuotta aikaisemmin hän oli käynyt jättämässä jäähyväiset Beethovenille tämän kuolinvuoteella.
Keskeneräistä sinfoniaa on kaksi osaa. Ei tiedetä, onko sitä enemmän eli onko partituuri hävinnyt vai onko vain niin, että enempää ei syntynyt tai ollut aikaa säveltää. Luultavasti jälkimmäinen ajatus on lähellä totuutta.
Keskeneräisestä tuli jonkinlainen säveltaiteen sääntökuntapuku, täyttymys, joka verhoutuu kieltäymykseen ja jää vajaaksi.
Päivittelevät usein Mozartin kohtaloa, sellainen nero, Wienissä, ja kuolee kesken kaiken, vain 35-vuotiaana. Silloin helposti unohtuu tämä Schubert, joka oli kuollessaan vain 31-vuotias.
Siihen aikaan tehtiin paljon. Tosin tekeminen aloitettiin varhain. Tuossa hyllyssäni on Mozartin 250-vuotisjuhlaksi julkaistu 10 cd:n box, ja siinä on vain pisara sävelten aalloista.
Mutta myös Schubert sävelsi tavattomasti; hänen teosluettelossaan on tuhatkunta sävellystä. Totta, liedejä, Winterreisen, no tiedämmehän me tämän. Mutta myös kymmenkunta sinfoniaa.
Niistä ylittämätön on h-mollisinfonia, keskeneräinen, sinfoninen aforismi, huomautus säveltaiteen historiaan. Sen tummaa sävytystä kuunnellessa ja kesken katkeamista miettiessä ei ihmettele, että Schubert oli Wittgensteinin mielisäveltäjä.
Hän oli niin miellyttävä ja ystävällinen. Hän ei tuonut itseään tykö, mutta rakastettava hän oli. Hänen ympärilleen kehkeytyi schubertiaanien ryhmittymä, joka teki hänestä tapaamistensa keskipisteen.
Mutta sitten hän kuoli, lavantautiin, vuosi oli 1828. Vuotta aikaisemmin hän oli käynyt jättämässä jäähyväiset Beethovenille tämän kuolinvuoteella.
Keskeneräistä sinfoniaa on kaksi osaa. Ei tiedetä, onko sitä enemmän eli onko partituuri hävinnyt vai onko vain niin, että enempää ei syntynyt tai ollut aikaa säveltää. Luultavasti jälkimmäinen ajatus on lähellä totuutta.
Keskeneräisestä tuli jonkinlainen säveltaiteen sääntökuntapuku, täyttymys, joka verhoutuu kieltäymykseen ja jää vajaaksi.
10 kommenttia:
Keskeneräisen kohdalla on arveltu niinkin, että myös Schubertin mielestä siinä kokonaisuudessa oli kylliksi. Lisääminen olisi vain huonontanut asiaa.
Suuren C-duuri-sinfonian kohdalla on taas onni, että se jatkuu ja jatkuu.
Pitääpä mainostaa, että Schubertin kaverin Beethovenin pianosonaatteja esittää tänään ti 27.11. Paavali Jumppanen Kuopion musiikkikeskuksella klo 19: Kuutamosonaatti, Surumarssisonaatti ja Pastoraalisonaatti.
Tuosta jälkimmäisestä syntyi suuri harmi eli olisinpa hokannut aiemmin. Mutta täytyy tyytyä siihen, että levy lautaselle.
Petri,
no voi ei! Arvelin, että olisit tietoinen tuosta Paavali J:n Beethoven-sarjasta, jossa hän soittaa kaikki sonaatit. Pakettiin liittyy vielä luento keskipäivällä. Kevätpuolella on jälleen kaksi konserttia tässä sarjassa.
Mainostan saman tien kiinnostavalta vaikuttavaa barokkimusiikin konserttia Alavan kirkossa 19.12. klo 19: Helsingin barokkiorkesteri, S. Sempé musiikin johto ja cembalo, solistit moskovalaisesta Pratum Integrum-orkesterista sekä Utopia-kuoro. Konsertti on otsikoitu "Kultaa ja mirhaa", mutta säveltäjänimet eivät ole olleet esillä. Luotan tuon orkesterin taiteellisen johtajan Aapo Häkkisen makuun ja laatuvaatimuksiin.
Qurtett-Satz on muuten Keskeneräisen kaltainen irrallinen helmi.
terv. Salla
Scbert oli erinomainen melodikko, lähes Oskar Merikannon veroinen. Ehkä mieluiten kuuntelen Tyttöä ja kuolemaa. Ulvovaan mylläriin olen jo kyllästynyt.
+ hu
Onpas täällä omituisen pieni tila kommenteille! (Riville mahtuu n. 11 kirjainta!)
Aikaisemmin piti kirjoittamani tietenkin Quartett-Satz.
AKH, kirjoitit kyllästyneesi ulvovaan mylläriin. Samantapainen reaktio on tullut itselleni vastaan jousikvinteton kanssa. Jos nuorena se oli lähes kauneinta mitä tiesin, nyttemmin kuultuna se tuntui imelältä. Esityksessäkin voi olla vikaa.
Itselläni on ollut onni kuulla Die schöne Müllerin:iä
teini-ikäisestä asti Peter Schreierin esityksinä (Savonlinnassa -70-luvulla, myöhemmin sekä Moskovassa että Hampurissa). Savonlinnan konsertin ohjelmalehtiseen Ralf Gothóni oli kirjoittanut niin hyvät analyysit, että ne vakuuttivat laulusarjan uniikista merkityksestä. "Das Wandern" iskostui jonkinlaiseksi myönteiseksi vaeltamisen, ehkä jopa nomadiuden elämänasenteeksi.
Kävin katselemassa sellisti Steven Isserliksen nettisivuja. Steven tuli mieleen Beethovenista. Hänellä on nimittäin herkullinen sukuunsa ja beethoveniin liittyvä tarina. Stevenin isoisän isä oli juutalaisena lähtenyt Venäjältä ja ja saapui perheineen ja tavarakuormineen Wieniin. tuo isoisoisä oli myös muusikko. Etsivät vuorattavaa asuntoa, ja eräällä vanhalla rouvalla olisi ollut, mutta kun kuuli, että perheenisä oli muusikko, nainen kieltäytyi jyrkästi ottamasta heitä vuokralaisikseen. Hänellä nimittäin oli kehnoja kokemuksia Ludwig van Beethoven nimisestä muusikkovuokralaisesta. Ne ajat eivät ole niin kaukana.
Stevenin sivuilla ylistetään Schubertia: moni säveltäjä johdattaa paratiisiin, mutta Schubertin kanssa huomaat olevasi siellä oitis. Schubertin ainutlaatuisuutta on se kuinka onnellinen teema muuttuu äkisti surumieliseksi. (taisi olla katkelmaa Stevenin lastenkirjasta, joita sivustolla on muutenkin esitelty.)
Itse korostaisin myös Schubertin erityistä harmoniamaailmaa.
terv., Salla
Salla
Olipas hauska pistäytyä täällä perjantai-iltana hieman klo. 9 jälkeen. Olin juuri saunassa. Sitten kuuntelin Schubertin C-duuri- ja h-mollisinfoniat.
Sen suurenko C-duuri-sinfonian? Useimmiten siitä puhutaan nro 9:nä?
Muuten, Paavali Jumppasen Beethoven-sarjasta sivuilla www.paavalijabeethoven.fi
terv., Salla
Salla
Ei vaan sen pienen eli sinfonian n:ro 6. Livahdanpa tästä Jumppasen sivustolle.
Lähetä kommentti