Vihellys uskonnollisena kokemuksena

Pikkutyttönä Teresa kaipasi taivaan ihanuutta sellaisella palolla, että hän päätti lähteä maurien maahan mestattavaksi. Matkalla hän hoki ”ikuisesti, ikuisesti, ikuisesti”. Teresan setä kuitenkin löysi matkalaisen Adaja-joen sillalta ja toi hänet takaisin kotiin.

Seuraava pako kuitenkin onnistui. Teresa karkasi kotoaan karmeliittaluostariin, jossa hän antoi lupauksensa.

Espanjan suojeluspyhimys Jeesuksen Teresa tai Avilan Teresa (1515-1582) on ystävänsä Ristin Johanneksen rinnalla toinen maansa hengellinen, kirjallinen ja psykologinen maailmanperintö.

Hänen kolme teostaan Elämä (Vida), Täydellisyyden tie (Camino de Perfeccion) ja Sisäinen linna (Castillo interior) ovat hengellisen kaunokirjallisuuden ylittämättömiä klassikkoja. Edmund Husserlin keskitysleirillä kuollut assistentti Edith Stein totesi niistä ensimmäisestä sen, mitä lukuisat henkilöt ovat sanoneet niistä kaikista: ”Tässä on totuus.”

Teos sisäinen linna on freudilaista analyysiä syvempi esitys siitä, miten vaikeaa ihmisen on kulkea sisimpäänsä ja miten valtaisa sisin on. Teresa opettaa, että ihminen on sisäinen rakennus, linna, jossa on Ristin Johanneksen kuvaamia kahdeksaa mystiikan tikapuuta vastaavat seitsemän huoneistoa. Jokaisessa huoneistossa on sadottain asuntoja.

Erityisesti ulkoisempien asuntojen äärellä viettävät juhlaansa madot ja pedot, jotka pelottelevat ihmistä astumasta itseensä. Ne pitävät ihmistä vieraantuneena omasta itsestään ja kiinnittävät hänen huomionsa kaikkeen muuhun kuin siihen, mitä hän on.

Astuessaan itsensä kauheuksiin ihminen alkaa kuitenkin kulkea sisäisissä huoneissaan ja asunnoissaan, joiden läpikäyminen on hänen onnellisuutensa edellytys. Astumisen portti on hiljentyminen ja rukous, jossa ihmisessä alkaa vallita paremmat pyrinnöt. Sen ensimmäinen vaihe on pilkahdus valoa, joka on kuitenkin hämärä, koska maallisen pölyn sumentamat silmät eivät näe syvyydessä loistavaa valoa. Astuttaessa syvemmälle, toisiin asuntoihin, pahuuden voimat kokoavat itsensä, jotta ihmisessä syntynyt alustava eheys (kokoamus) hajoaisi ja ihminen pakenisi takaisin itsensä ulkopuolelle rikkonaisena rikkonaiseen maailmaan.

Toisten asuntojen uhkaa ei voita kuin kestävyys. Kestävyydestä syntyy kuitenkin vaara muuttua ylpeäksi, koettelemusten karaisusta kerskailevaksi olennoksi. Samalla sielun valtaa kuivuus, se, että totuus ei puhuttele häntä, hengen velttous.

Asunnot ensimmäisistä kolmansiin ovat askeettisia, kieltäymyksen huoneita. Loput asunnot ovat mystisiä. Mystisissä asunnoissa sielussa syntyy uudenlaisia kokemuksia ja elämyksiä.

Teresa kuvaa erityisesti kuudetta asuntoa, jonka kummallinen mystinen kokemus on nimeltään sielun lento (vuelo del espiritu). Sielussa syntynyt rakkaus on kuin tuli, jolla Jumala hehkuttaa sielua syvimmissä ahjoissaan. Silloin sielusta irtoaa kipinä. Teresa sanoo, että sielu kuulee, miten siitä lähtee vihellys. Vihellys on merkki sielun sille osalle, joka huomioi itsessään tapahtuneen muutoksen. Tosin se tekee tämän vasta jälkeenpäin, sillä lennon aikana sielu ei kykene tarkkailemaan itseään vaan on antautunut jonkin itsensä ulkopuolisen syleilyyn.

Huippu on seitsemäs asunto. Teresa kirjoittaa: ”Kun sielu on viety tuohon asuntoon, sille näyttäytyy intellektuaalisessa näyssä, eräänlaisena totuuden lähestymisenä, kaikkein pyhin Kolminaisuus, kaikki kolme Persoonaa, tietynlaisessa leimahduksessa, joka ensin valtaa sen hengen kuin tavattoman kirkas pilvi.”



En osaa tuosta enempää sanoa. Mutta kun kuulen lapsen leikeissään viheltävän kuin lintu, uskon, että hän on lähellä Jumalaa.