Maltista ja odottamisen viisaudestako on puhe? Vai jopa kriittisyydestä ja epäilyn periaatteesta?
Ilkka Niiniluoto luotaa Moritz Schlickin sanomaa elämän arvosta leikissä ja nuoruuden innostuksessa: "kaunis, hyvä ja tosi ovat toissijaisia luovan nuoruuden rinnalla.[...]Tämän innostuksen tulisi säilyä silloinkin, kun ihminen ikääntyy." Schlick puolestaan: "...tulisi pitää huolta siitä, että ... mies pysyisi poikana viimeisiin vuosiinsa saakka, ja nainen pysyisi tyttönä äidiksi tulosta huolimatta. Jos tarvitsemme elämälle ohjeen, olkoon se tämä: Säilytä nuoruuden henki! Sillä siinä on elämän tarkoitus." (Niiniluoto, luku "Murha Wienin yliopistossa" kirjassa Filosofin kuolema.)
Ehkä välistä on paikallaan heittää kylmä maito kuuman puuron sekaan, vaikkei Schlickin/Niiniluodon nuoruuden otetta ottaisikaan malliksi ihan kaikkeen. Maltilla on puolensa puurojen osalta kulinaariselta että vatsan kannalta: puuron jäähdyttely kun samanaikaisesti, samoilla tulilla lämmittelee sille maitoa kaveriksi.
Jos nyt ihan oikeista puuroista puhutaan, venäläisten tiellä pitäjä, ruisleivän, kaalin ja sipulin ohella, on tattari. Aamiaspöytään saa juhlaa tattariaprikoosipuurolla: tattarijyvät pitää ensin pestä kuumassa/kiehuvassa vedessä (siivilän avulla). Kypsyvän puuron (jyviä n. 3/4 dl, vettä runsaat 2 dl per annos, kypsymisaika n. 20 min.) sekaan heitellään kuivatun aprikoosin paloja. Lämmitetty soijamaito kruunaa annoksen.
Viisas neuvo, senkun vaan minäkin oppisin muistamaan. Varmaankin kaikki, jotka toivovat pitkää uraa poliitikkona tai yleensäkin julkissektorilla, painavat puuron jäähdyttelyn tärkeyden nuppiinsa.
Toisaalta puuron heittäminen huiviin sen kummemmin jäähdyttelemättä voi luoda aika raikkaita tilanteita, mutta voi osoittautua tietysti noloksi mokaksikin, eihän sitä voi tietää mitä seuraa jos kuumaa puuroa alkaa pää punaisena mättää.
Nykyään vaaditaan kaikilta viranomaisilta salamannopeaa reagointia tapahtumiin, ja olenkin ajatellut, opetetaankohan jossain sopivaa tekstiä pahan päivän varalle, kun kaikki tahot tuntuvat olevan niin valveutuneita ja sujuvasanaisia. Vai kirjoittaako kukin pikkuvirkamies varmuuden vuoksi erilaisia katastrofisanastoja itselleen iltapuhteina varastoon...
Ad omnia Meren tokaisi liittyi muistaakseni johonkin hänen nuoruutensa tilanteeseen, jossa perhe vangittiin ja vietiin Siperiaan. Kontekstissa tuli esille Sallan mainitsema poikamaisuus. Tattari muuten on hyvää, söin sitä lautaskaupalla Inkerinmaalla työskennellessäni. Onko kellään muita hyviä ruokaan liittyviä aforismeja? Merihän niitä jo muutaman mainitsi. Tässä mainitussa on kyse, kuten Soli lausuu, siitä, että asioiden pitää ensin antaa hieman jäähtyä. Kuumana nautittuna viranomainenkin polttaa vain oman kielensä.
"seisova voileipäpöytä on meille soveltuvin ruokintajärjestelmä. millään muulla menetelmällä meitä ei saataisi kylläisiksi" . tämä on sakari pälsin kuvaus 1920-luvulta, ei 2000-luvun ruotsinlaivalta.
"intialaisen ystäväni tavoin olen sitä mieltä, että syömisen tärkein funktio on yhä nälän poistaminen, ja mieluiten antaisin tässä sellaisen reseptin, joka poistaisi nälän maailmasta, mutta pelkään että tuon sopan keittäjät eivät reseptistäni paljon piittaa" ( kirjallisuudentutkija kai vakkuri )
"hölkkää. paastoa. bodaa. meditoi. syö seleeniä. juo kaalimehua. kokeilisitko jauhosavikkaa. vältä. vähennä. vastusta. nyt voikukkia popsimaan. käy seulontatutkimuksissa, testaa kuntosi, tilaa biorytmisi. uudista sielusi kursseillamme. nyt". ( lastenkirjailija kaarina helakisa )
kaikki hauska on terveellistä vatsalle, sanoi tove jansson.
"miedompana kastiketta voi antaa lapsillekin, autolla ajo on kyseenalaista jos on nauttinut kastiketta yhtä paljon kuin jäätelöä" ( toimittaja salme saure jäätelökastikkeen reseptistä )
"siihen aikaan me elimme kautta jolloin poika, viisivuotias, oli Lännen Kauhu, ja puolitoistavuotias sisar olosuhteiden pakosta ja isonveljen määräyksestä Lännen Ruusu. mikä siis oli luonnollisempaa kuin antaa uudelle ruoalle nimeksi Intiaaniruoka?" ( lasten- ja nuortenkirjailija hellevi salminen )
"nokkospensas ystäväin / keittämättä paistamatta / ruokani sa olit vain". näin puhuttelee grimmin veljesten sadun neitsyt maleena.
"soitan kotiin. vaikka otan numeron hyvinkäälle, osun monta kertaa rovaniemelle. ei sen päärynäviinan vaan sen karitsanpaistin takia". ( kääntäjä / runoilija pertti nieminen )
"kenties olen pitänyt tuttavapiirissä yllä pientä kutsuja ryydittävää jännitystä uhkaamalla, että jonakin keväänä käytän ryöppäysliemen muhennokseen, ja silloin kutsun vain valikoituja ihmisiä" ( kirjailija / kääntäjä kyllikki villa korvasienirakkaudestaan )
itselleni rakkain ruokaan liittyvä resepti tulee kajsa warghilta, 1700-luvulla eläneeltä ruotsalaisen keittokirjallisuuden suurnaiselta. hänen ohjeensa on yksinkertainen: "man tager hvad man hfver".
6 kommenttia:
Maltista ja odottamisen viisaudestako on puhe? Vai jopa kriittisyydestä ja epäilyn periaatteesta?
Ilkka Niiniluoto luotaa Moritz Schlickin sanomaa elämän arvosta leikissä ja nuoruuden innostuksessa: "kaunis, hyvä ja tosi ovat toissijaisia luovan nuoruuden rinnalla.[...]Tämän innostuksen tulisi säilyä silloinkin, kun ihminen ikääntyy."
Schlick puolestaan: "...tulisi pitää huolta siitä, että ... mies pysyisi poikana viimeisiin vuosiinsa saakka, ja nainen pysyisi tyttönä äidiksi tulosta huolimatta. Jos tarvitsemme elämälle ohjeen, olkoon se tämä: Säilytä nuoruuden henki! Sillä siinä on elämän tarkoitus." (Niiniluoto, luku "Murha Wienin yliopistossa" kirjassa Filosofin kuolema.)
Ehkä välistä on paikallaan heittää kylmä maito kuuman puuron sekaan,
vaikkei Schlickin/Niiniluodon nuoruuden otetta ottaisikaan malliksi ihan kaikkeen.
Maltilla on puolensa puurojen osalta kulinaariselta että vatsan kannalta: puuron jäähdyttely kun samanaikaisesti, samoilla tulilla lämmittelee sille maitoa kaveriksi.
Jos nyt ihan oikeista puuroista puhutaan, venäläisten tiellä pitäjä, ruisleivän, kaalin ja sipulin ohella, on tattari. Aamiaspöytään saa juhlaa tattariaprikoosipuurolla: tattarijyvät pitää ensin pestä kuumassa/kiehuvassa vedessä (siivilän avulla). Kypsyvän puuron (jyviä n. 3/4 dl, vettä runsaat 2 dl per annos, kypsymisaika n. 20 min.) sekaan heitellään kuivatun aprikoosin paloja. Lämmitetty soijamaito kruunaa annoksen.
terv., Salla
papuja! eikä pienintäkään villisikaa. älkää ihmetelkö, jos voimani heikkenevät! ( obelix )
kaksi karamellia lasketaan kai yhdeksi, jos ne ovat tarttuneet yhteen ( pikku myy / tove jansson / muumipappa ja meri )
Viisas neuvo, senkun vaan minäkin oppisin muistamaan. Varmaankin kaikki, jotka toivovat pitkää uraa poliitikkona tai yleensäkin julkissektorilla, painavat puuron jäähdyttelyn tärkeyden nuppiinsa.
Toisaalta puuron heittäminen huiviin sen kummemmin jäähdyttelemättä voi luoda aika raikkaita tilanteita, mutta voi osoittautua tietysti noloksi mokaksikin, eihän sitä voi tietää mitä seuraa jos kuumaa puuroa alkaa pää punaisena mättää.
Nykyään vaaditaan kaikilta viranomaisilta salamannopeaa reagointia tapahtumiin, ja olenkin ajatellut, opetetaankohan jossain sopivaa tekstiä pahan päivän varalle, kun kaikki tahot tuntuvat olevan niin valveutuneita ja sujuvasanaisia. Vai kirjoittaako kukin pikkuvirkamies varmuuden vuoksi erilaisia katastrofisanastoja itselleen iltapuhteina varastoon...
Ad omnia
Meren tokaisi liittyi muistaakseni johonkin hänen nuoruutensa tilanteeseen, jossa perhe vangittiin ja vietiin Siperiaan. Kontekstissa tuli esille Sallan mainitsema poikamaisuus. Tattari muuten on hyvää, söin sitä lautaskaupalla Inkerinmaalla työskennellessäni. Onko kellään muita hyviä ruokaan liittyviä aforismeja? Merihän niitä jo muutaman mainitsi. Tässä mainitussa on kyse, kuten Soli lausuu, siitä, että asioiden pitää ensin antaa hieman jäähtyä. Kuumana nautittuna viranomainenkin polttaa vain oman kielensä.
"seisova voileipäpöytä on meille soveltuvin ruokintajärjestelmä. millään muulla menetelmällä meitä ei saataisi kylläisiksi" . tämä on sakari pälsin kuvaus 1920-luvulta, ei 2000-luvun ruotsinlaivalta.
"intialaisen ystäväni tavoin olen sitä mieltä, että syömisen tärkein funktio on yhä nälän poistaminen, ja mieluiten antaisin tässä sellaisen reseptin, joka poistaisi nälän maailmasta, mutta pelkään että tuon sopan keittäjät eivät reseptistäni paljon piittaa" ( kirjallisuudentutkija kai vakkuri )
"hölkkää. paastoa. bodaa. meditoi. syö seleeniä. juo kaalimehua. kokeilisitko jauhosavikkaa. vältä. vähennä. vastusta. nyt voikukkia popsimaan. käy seulontatutkimuksissa, testaa kuntosi, tilaa biorytmisi. uudista sielusi kursseillamme. nyt". ( lastenkirjailija kaarina helakisa )
kaikki hauska on terveellistä vatsalle, sanoi tove jansson.
"miedompana kastiketta voi antaa lapsillekin, autolla ajo on kyseenalaista jos on nauttinut kastiketta yhtä paljon kuin jäätelöä" ( toimittaja salme saure jäätelökastikkeen reseptistä )
"siihen aikaan me elimme kautta jolloin poika, viisivuotias, oli Lännen Kauhu, ja puolitoistavuotias sisar olosuhteiden pakosta ja isonveljen määräyksestä Lännen Ruusu. mikä siis oli luonnollisempaa kuin antaa uudelle ruoalle nimeksi Intiaaniruoka?" ( lasten- ja nuortenkirjailija hellevi salminen )
"nokkospensas ystäväin / keittämättä paistamatta / ruokani sa olit vain". näin puhuttelee grimmin veljesten sadun neitsyt maleena.
"soitan kotiin. vaikka otan numeron hyvinkäälle, osun monta kertaa rovaniemelle. ei sen päärynäviinan vaan sen karitsanpaistin takia". ( kääntäjä / runoilija pertti nieminen )
"kenties olen pitänyt tuttavapiirissä yllä pientä kutsuja ryydittävää jännitystä uhkaamalla, että jonakin keväänä käytän ryöppäysliemen muhennokseen, ja silloin kutsun vain valikoituja ihmisiä" ( kirjailija / kääntäjä kyllikki villa korvasienirakkaudestaan )
itselleni rakkain ruokaan liittyvä resepti tulee kajsa warghilta, 1700-luvulla eläneeltä ruotsalaisen keittokirjallisuuden suurnaiselta. hänen ohjeensa on yksinkertainen: "man tager hvad man hfver".
Meri
Ei kuningas ole täällä. Hän on illallisella. Ei syömässä vaan syötävänä. Shakespearella taisi olla tämänsuuntainen huomautus.
Lähetä kommentti