Rakkaus ennen olevaa

Jean-Luc Marionin Dieu sans l’être ilmestyi jo 1982 ja osa sen teksteistä on kymmenen vuotta tätäkin vanhempaa. Englanninnos God without Being ilmestyi 1991. Tämän jälkeen Marion, joka on alun perin Descartes-tutkija, on ollut yksi johtavista teologisen maailman nimistä.

En ole lukenut vielä kirjaa kokonaan, mutta selostan sitä hieman David Tracyn ja tekijän oman esipuheen avulla, koska teos liittyy olennaisesti viime päivinä mielessä pyörineisin teemoihin.

Modernille teologialle (sikäli kuin sitä on pidetty konstruktiivisena toimintana eikä historiallisena tutkimuksena,) on ollut tyypillistä kaksi vaihtoehtoista strategiaa: korrelaatio tai ilmoituksesta liikkeelle lähteminen.

Korrelaatio on teologisen ajatuksen soveltamista moderniin tilanteeseen. Sen tunnettuja edustajia ovat olleet Paul Tillich ja Karl Rahner. Myöhemmin korrelaatio on muuttunut poliittiseksi konfrontaatioksi kuten feministisessä teologiassa tai ekoteologiassa.

Ilmoituksesta liikkeelle lähteneitä ajattelijoita ovat esimerkiksi Karl Barth ja Hans Urs von Balthasar. Heidän mielestään Jumala ja jumalallinen todellisuus on sikäli toisenlainen kuin moderni maailmaa, että yhteyttä näiden välille ei luonnollisella tavalla solmiudu.

Marion on poikkeava teologi. Hän valitsee lähtökohdakseen ilmoituksen ja muodostaa suhteessa klassiseen teologiaan mutta samalla nihilismiin, eksistentialismiin ja postmodernismiin näkemyksen, joka pyrkii vapauttamaa teologian siitä, mikä on hänen mukaansa idolatriaa eli maallisesta filosofiasta.

Jumalapuhe on Marionille ikoni, kun taas filosofia idoli. Teologiasta on tehtävä teo-logiaa erotukseksi modernista teo-logiasta. Tämä tapahtuu, kun oivalletaan, että Jumala ilmoittaa itsensä ensisijaisesti rakkautena (agape).

Teologian idolatriaksi tekevä ajatteluperinne on järjen (Kant), Olemisen (Akvinolainen) moraalisuuden (Nietzsche) jumalanpalvonta. Tästä perinteestä irtaantumiseksi on kuljettava yhtäältä Pseudo-Dionysioksen Jumalan nimien teoriaan sekä postmoderniin, postmetafyysiseen ja postheideggerilaiseen yritykseen ajatella Jumala olemisen (Sein) horisontin ulkopuolisena ilmoituksen Agapeena.

Hamletin kysymys "ollako vai eikö olla?" on Marionin mukaan ensisijainen kysymys jokaiselle ihmiselle. Mutta se ei ole Jumalan kysymys. Jumala on vapaa inhimillisistä rajoitteista ja tilanteesta. Hänessä rakkaus edeltää olemista.

Marionin mukaan Jumala on siis ensisijaisesti Rakkaus eikä Oleva. Jumala on hänen mielestään ehdottomasti olemassa, mutta olevan filosofia on siten saastunutta, että sitä ei voi soveltaa, ainakaan vaivattomasti, Jumalaan.

Miten hän, hurskas katolinen filosofi, tulee toimeen maailmassa, jossa tomismi on suosituimmuusasemassa? Marion vastaa, että Tuomaskaan ei tarkoittanut olevalla (esse) sitä mitä ens communen perinne ja siihen liittyvä Hegelin ja Nietzschen kritiikki. Lisäksi Tuomas ei liittänyt Jumalan olemista metafyysiseen olevaa koskevaan käsitykseen vaan kirjoitti, että jumalalliset asiat eivät kuulu metafysiikkaan sen objekteina (res divinae non tractantur a philosophis, nisi prout sunt rerum omnium principia).

P.S.

Kirjaa pystyy näemmä lukemaan netissä. Tein googlella haun God without Being ja ensimmäinen osuma avasi teoksen luettavaksi.