lauantai 1. joulukuuta 2007

Kuumaakylmää


1960- ja 1970-luvuilla lapsille järjestettiin pikkujouluiksi kutsuttuja tilaisuuksia joulukuun ensimmäisenä päivänä. Yhtenä tapahtumana oli kuumaakylmää, leikki, jossa pieni lahja oli piilotettu kaapin taakse ja lapsen kulkiessa sitä kohti lausuttiin että kuumenee, ja lapsen kulkiessa siitä etäämmälle lausuttiin, että kylmenee.

Pikkujoulut ovat sittemmin muuttuneet aikuisten juhliksi, joissa saa iskeä typerältä pomolta hampaat kurkkuun, harjoittaa haureutta työtoverinsa kanssa ja juoda päänsä täyteen kalliita humalluttavia juomia. Niiden viettäminen aloitetaan lokakuussa ja päätetään hyvissä ajoin ennen vappua. Siirtyminen maatalousyhteiskunnasta urbaaniin todellisuuteen merkitsee sitä, että ihmisen on itsensä ryhdyttävä jouluna teurastettavaksi siaksi.

Itse asiassa en tiedä, onko tämäkään yllä enää muodissa, vai viedäänkö porukat konserttiin tai teatteriin ja tarjotaan hillitty illallinen, jolla työnantaja kustantaa korkeintaan lasillisen punaviiniä. Saattaa olla suositumpi tapa nykyisin.

Itse vein porukan viikko sitten Kuopion musiikkikeskukseen kuuntelemaan Kuopion tuomiokirkon kamarikuoron 30-vuotiskonserttia. Johtaja, Pertti Rusanen, on johtanut kuoroa koko tuon ajan, ja se merkitsee noin 500 konserttia. Lauloivat nyt suomalaisia lauluteoksia, kuten Kuulaa. Kuoron harjoittelutahdista vinkiksi Pertti oli harjoittanut kuorolla myös Verdin Heprealaisten orjien kuoron, joka tietysti sopii myös työpaikan pikkujoulujuhlan ylevöittämiseksi.

Kuumaakylmää on hyvä, pikkujouluista mieleen jäänyt leikki. Mitä kaapin taakse onkaan piilotettu ja kuka ja mikä valistaa, onko kulku kuumenevaa vai kylmenevää, oikeaan osuvaa vai loitontuvaa?

1 kommentti:

dudivie kirjoitti...

niin
mitöhän sieltä kaapin takaa tässä blogissa saattaisikaan löytyä..