Keskustellen

EVAn Risto E. J. Penttilä lausui äsken, että Suomen tulisi olla NATOssa, sillä NATO on se foorumi, jossa turvallisuuskysymyksistä keskustellaan.

Valtaosa kansalaisista ei yhdy tähän näkemykseen, koska he eivät tahdo lähettää poikiaan ja tyttöjään keskustelemaan.

Suomalaiset ovat edelleen kahdella kielellä vaikeneva kansa emmekä ole innostuneet pukeutumaan full metal jackettiin keskustelua varten.

Penttilä on tietenkin siinä oikeassa, että sotatoimet ovat kommunikointia. On kuitenkin keskusteluja, joihin kannattaa yhtyä vasta siinä vaiheessa, kun niiden taso nousee.

En tässä erityisemmin vastusta Penttilää näkemyksineen. Osui vain silmään yhtenä puheenvuoroina niistä, joita nyt esitetään, kun ollaan kuulemma palauduttu maan kamaralle.

Osan, verraten kuuluvalla äänellä puhuvan osan, näkökulmasta maan kamaralle palaaminen on sitä, että liitytään NATOn jäseneksi.

Näkemyksen ongelma on se, että kansa seisoo toisen maan kamaralla kuin näin esittävät.

Jos jalat ovat olleet ilmassa, ovat ne aikaisemmin olleet ilmassa sen maan kamaran suhteen, jolla kansalaiset ovat. Nyt osa on Georgia-operaatiosta sikäli pelästynyt, että lentää jo kokonaan toisaalle.

Suurin osa ei ole siitä pelästynyt.

Se on osa niitä asioita, jotka ovat olleet koko ajan tiedossa ja joiden näkökulmasta oma näkemys on muodostettu. Tuuli tuivertaa siihen, joka lentää päät pilvissä. Alhaalla on tyynempää. Kummallista, että tuollainen tuuli vie kokonaan muualle.

Ei ole rahaa tähän armeijaan, tähän omaan, joka on NATO-yhteensopiva. Merkit kypärissä pitäisi vaihtaa, ei muuta. Mutta ilmeisesti NATO on ilmainen. Se edustaa ilmaista keskustelua?

Elämme löytöretkeilyn aikaa.

On löydetty pohjoisesta uusi maa ja annettu sille nimeksi Euroopan Yhdysvallat. Maassa asuu alkuperäisväestöä, joka on asiasta eri mieltä.

Historia toistaa ihmeellisellä tavalla itseään.

Kuvat ovat Wikipediasta hakusanan "sota" kohdalta. Sana pitäisi vaihtaa sanaksi "keskustelukulttuuri".