Kisakaupunki

Olympiahuumeisille kanssavaeltajille kerron, että kävin Beijingissä muutama vuosi sitten.

Polkupyöriä oli kyllä, varmaankin yhtä paljon kuin ennenkin, mutta ne naamioituivat automereen. Uusia autoja kaupunkiin tuli 1000 päivässä. Näky teki minut hieman surulliseksi, sillä olin tietysti lähtenyt matkaan etsiäkseni itäistä rukousmyllyä, joka muodostuu polkupyöristä.

Taivaallisen rauhan aukiolla soitti sotilasorkesteri. Sotilailla oli huuliharput. He soittivat tahdikkaasti Beatlesin Yesterdaytä.

Joka kulmassa oli kaupustelijoita, jotka huusivat suureen ääneen Lolex, joka tarkoitti siis Rolexia.

Kaikki oli kaupan. Beijingin olympialaisten lakkeja myytiin yhdessä kojussa, toisessa riisipuikkoja ja kolmannessa ihmisiä, joiden hinta oli 4000 euroa.

Joku oli ostanut Mao Tse Tungin päämajan, 1800-luvun lopulla rakennetun ministerin asunnon. Sivurakennuksia ja sisäpiha, jossa on tiikeripäinen suihkulähde. Yhdessä huoneessa nautitaan aperitiivi, mennään sitten pihan poikki ja siirrytään ruokasaliin, jossa tarjotaan tuo yli kymmenen ruokalajin annons Beijingin ankkoineen ja haisoppineen.

Paikka on jonkun liikemiehen. Siellä on parisenkymmentä vuotta sijainnut klubi. Klubin jäsenyys maksoi muutama vuosi sitten 50 000 euroa sekä 2000 euroa kuussa. Nämä maksava sai tuoda vieraita, jollainen todella olin tässä paikassa, vieras.

Kuulin siellä jonkun ostaneen tontteja kuusta. Hän odottaa sitä hetkeä, jolloin ensi vuosikymmenellä aloitettavat turistien avaruuslennot muuttuvat siirtokunnan perustamisajoiksi.

Keisarien temppelissä istui Taivaan Poika, jolta ostettiin armoa. Keltaisen joen lähellä on Keskustan valtakunta, ja maailmankaikkeuden keskus on Kielletyn kaupungin portin edessä. Sen 1400-luvulla Firenzeen lähetetyn kulttuurilähetystön idea oli vähän samanlainen kuin Linuxilla: tehkäämme avoin toimintaympäristö, kertokaamme Keskustan valtakunnan kulttuurista kaikille, ja katso, se leviää ja meistä tulee maailmanvaltiaita, kuten pitää ollakin.

Nyt Kiina myy halpaa työtä. Ne tädit istuvat niissä tehtaissaan, ahjo palaa, savu ja katku on kauhea, mitään työsuojelua ei tunneta, meidän käsittämässämme mielessä. Ja rahaa annetaan, Yhdysvalloille, joka on Kiinan rahoittama.

Minä odotan tässä maailmassa kahta asiaa: Saksan romahtamista ja sitä, että Yhdysvaltain presidentinvaalin jälkeen raha ensin halpenee ja sitten taas kallistuu, kun USA joutuu ottamaan lainaa joko sosiaaliturvalle (jos demokraatit voittavat) tai sodalle (jos republikaanit voittavat).

Sodalle joutuvat molemmissa tapauksissa, näin republikaani voisi tulla halvemmaksi maailmalle, kun ei ole sitä sosiaalijärjestelmääkin siinä lisäkustannuksena.

Kiinassa on kamalasti väkeä, ihmisiä kuin muurahaisia. Kielletyssä kaupungissa, jossa on 4000 huonetta, kävellessä käväisi mielessä, että jos ei ruoka ollut maittavaa, saattoi kokilta aina katkaista pään, niitähän riitti.

Tätä paljoutta katsellessa tulee miettineeksi, missä merkityksessä nämä ihmiset ovat yksilöitä. Niin sanottu länsimainen individualismi tuntuu aivan yhteen sovittamattomalta sellaiseen maailmaan. Kyllä ensimmäiseksi diktatuuri tai kommunismi mieleen tulevat, kun pohtii, miten homma toimii.

Niihau on päivää ja sie sie on kiitos. Sillä olympiamatkailija pärjääkin jo pitkälle maahantuloterminaalissa, joka on kuin suoraan James Bondista. Takseja on 200 000 ja ne eivät löydä perille, koska kukaan ei tunne kaupungin karttaa. Kannattaa varmaan ottaa kannettava digitv mukaan, niin voi katsella kisoja siitä ellei löydä stadionille.