Tulee harvemmin mainituksi ja muistetuksi, että Platonia Akatemian johdossa seurasi Speusippos ja Aristotelesta Lykeionin johdossa Theofrastos.
Diogenes Laertios juoruaa Speusippoksesta, joka oli jalosukuinen eli Platonin sisarenpoika, vaikka mitä. Äkkipikaistuksissaan tämä loisia kuhiseva koulunjohtaja oli heittänyt puudelinsa kaivoon ja häipynyt häihin Makedoniaan ihan vain huvikseen jättäen koulutyön hunningolle.
Pedagogian alalla hän lienee omaksunut läpäisyperiaatteen, jonka mukaisesti kaikissa oppiaineissa on jotakin samaa. Hän oli erinomainen henkilö myös sikäli, että keksi miten polttopuita on helppo kantaa.
Hän kirjoitti 43 000 riviä ja väitetään, että Aristoteles osti hänen kirjoituksensa kolmella talentilla.
Ksenokrates, luonnostaan veltto, mutta sisäisesti ryhdikäs rehtori seurasi Speusipposta Akatemian rehtorina. Hän vältti viettelykset ja oli tavattoman itseriittoinen.
Hän kirjoitti 224 000 riviä. Sitten hän, yli 80 vuotiaana, kompastui yöastiaan, kolautti kupolinsa ja kuoli.
Ksenokrateen suurin saavutus lienee Platonin kirjoituskokoelman, Corpus Platonicumin, järjestelmän vakiinnuttaminen. Kokoelmaa säilytettiin Akatemian kirjastossa ja siitä otetut kopiot sivuuttivat muut markkinoilla olevat versiot Platonin kirjoituksista. Tähän corpukseen sisältyy myös muutama vanhan akatemian aikana syntynyt kirjoitus, joka siis ei ole Platonin laatima. Näitä ovat Määritelmiä sekä Alkibiades II, joista jälkimmäisessä käsitellään rukoilemista sekä filosofiaa pelastuksena.
Ksenokrateen seuraaja Polemon oli nuorena vallaton hulttio ja myöhemminkin hän piti aina rahaa ulottuvillaan voidakseen tyydyttää mielihalunsa heti. Eräästä Akatemian pihalla olleesta puustakin löydettiin hänen kuolemansa jälkeen tätä tarkoitusta varten varattu kolmen obolin kolikko.
Opeteltuaan filosofiaa Polemon miehistyi kuitenkin ihan paskajäykäksi rehtoriksi. Hänen ilmeensä ei muuttunut ja eleensä pysyivät samoina, ääni ei laskenut eikä noussut vaan virtasi tasaisen asiallisena kuulijain korviin.
Polemonia ei hätkäyttänyt koiran puraisu sen paremmin kuin teatteriesityskään. Maine hänen järkähtämättömän jalosta luonteestaan levisi ympäri Ateenaa ja häntä kunnioitettiin ylen suuresti kaikkialla missä hänen nimensä mainittiin.
Polemon kuoli noin 267. Seuraavana vuonna Akatemian johtajaksi tuli Arkesilaos ja Akatemia siirtyi skeptiseen kauteen ennen niin sanotun uusplatonismin syntymistä, jonka ensimmäisenä edustajana mainitaan 68 eKr. kuollut Antiokhos. Hänen elämänsä ajalle sattuu se, että Sullan joukot hävittivät Ateenan ja siinä sivussa Akatemian rakennukset. Ne siirtyivät Akademeia-puistosta kaupungille Dionysioksen temppelin läheisyyteen missä Akatemia kaiketi toimi aina 500-luvulla tapahtuneeseen sulkemiseensa asti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Tapahtuma siitä, miten tiedon arkeologit ovat yleensä ihan eri porukka kuin tiedon esittäjät. Jos joku repii veresluulle sielunsa ja pystyy raaputtamaan sisällön paperille ei tarvitse tulla kuin joku, jolla on se kolikko puussa valmiina. Se saa huomion, oppii olemaan olevinaan ja seuraajia haetaan samasta puusta.
So simple ja so difficult. Miksi näin tapahtuu bisniselämässä on selvää sillä siellä halvalla ostettu pitäisi olla kalliisti myyty - mutta tiedossa pitäisi vallita vastakkainen laki: jotta jotain voisi tietää pitää möyhiä, hakea, etsiä, verrata, hylätä, satuttaa polvensa, kiivetä vuorille, vihastuttaa naapuri pelkästä ärstyksestä jne koska tieto syntyy aina aidosta kokemuksesta eikä pelkästään siitä ideasta minkä aivot ottaa itselleen kun silmäaistien kautta hyväksyy jonkun toisen konventionaalisen ja tiedejärjestön hyväksymän kirjoituksen.
Koska tiede oli alkujaan (keskiaikana kun tiede irtaantui omaksi toiminnakseen) liiankin lähellä kirkkoa ja kaikki eivät olleet yhtä taitavia kuten Descartes kuulemma oli manipuloimaan pappeja, voidaan sanoa, että tieteen pohjalla on edelleen aivan hulluja tai vääriä peruslähtökohtia ja niiden päälle ja niiden varaan rakennetaan edelleen ns. oikeaa tietoteoriaa. Mutta kun anomaliat rupeavat olemaan niin voimakkaasti eri mieltä tieteen luoman kuvitelman mukaan on syytä katsoa tiedettä ilman humalatilan tuomaa horrosta.
Toivon, ettei yliopistossa kaiken lisäksi tarjottaisi alkoholia kuten on ruvettu tekemään ikäänkuin sinetöimään hyviä seminaareja. Jo se pitäisi olla merkki siitä, että nyt karkaa tiedeyhteisön vakavat tarkoitukset todella hömppään.
Minä olen oikeasti huolestunut, että nämä löysät ja helppoheikkiset rehtorit saavat vallan. Parempi pian perustaa uudelleen oikea tiedeyhteisö, jos vanha kuolee omaan jäykkyyteen tulkita mitään 2000-luvun silmillä.Yliopisto ottaa siis edelleen vaikutteita kirkolta; ei sen teksteistä mutta sen asenteesta!
olen vasynyt omiin kommentteihini, mutta taytyy sanoa.. hui!
Kylläpä sinä dudivie osaat tulla perässä ja olla hassu. Hui itte: etkö ymmärtänyt, että tiedon kaivaminen on yksi kompetenssi ja sen voi tehdä vaikka mykkä henkilö ja tiedon markkinointi (englanninkieliset mageet abstraktit, hyvät metatekstit, käännökset ja suht.koht. yksinkertaiset kirjoitelmat ovat nyt suosiossa) on sitten toisen ihmistyypin asia. Mutta sitä ei meillä ymmärretä, vaan nyt pyritään vaan tekemään mahdollisimma näyttävä kokonaisuus. Ei hyvä. Sisältökin on tärkeä; miten asiaa on osannut hakea esiin ja käsittää.
Ei ainoastaan miten kauniisti vaan myös miten tieteellisesti.
Siitä kun ei kukaan enää näytä välittävän koska kaikki on jo niin teknistä. Menee lapsi pesuveden mukana voisi sanoa. Eikö vaan Dudi?
Lähetä kommentti