Ennen lukiolaisia otettiin kesäksi oikolukijoiksi lehtiin. En kehtaa kirjoittaa kirjettä kymmenelle tärkeälle päätoimittajalle ja kysyä, tekeekö tämän työn nykyisin ohjelma, mutta epäilen, että jotensakin siihen suuntaan on maailman meno.
Lehden tarkistus oli siis silmätyötä, kuten oli vielä 1990-luvun lopulla väitöskirjan oikolukukin, joka on työn keskeisin työvaihe.
Yleensähän opponentti ei tiedä asiasta paljoa ja siksi väitöstilaisuuksilla on tapana muodostua pilkku- ja oikeinkirjoitusvirheiden tarkastamiseksi. Sitten höpistään jotakin metodista, lähteistäkin jotakin, hieman dispositiosta, siirrytään takaisin kielellisen ilmaisun puolelle ja lopuksi saatetaan viitata kirjassa olevaan ajatukseen, jos siinä sellainen sattuu olemaan ja noustaan sitten seisomaan ja pitämään puheita.
Väitöskirjoja ja lehtiä painettiin painotaloissa kuten Vammalan kirjapainossa, jossa vierailin joskus 80-luvulla ollessani kunnianarvoisan Kyyhkynen-lehden päätoimittaja. Tällaistakin journalistia pidettiin kuin piispaa pappilassa, kierrätettiin ympäri painotaloa ja kestittiin Vammalan seurahuoneella.
Myöhemmin siirsin painotyöt Forssaan, mikä oli opiskelijoille edullista, mutta jälkeenpäin nolo juttu Vammalan kunniarvoisan kirjapainon ja sen kanssa vuosikymmeniä harjoitetun asiakassuhteen näkökulmasta.
Se oli sitä, kun opittiin kilpailuttamaan.
Ennen kilpailuttamista kirjaimet ladottiin kukin erikseen. Kirjat olivat käsityötä. Huomasin juuri WSOY:n laatukirjoihin kuuluvasta Russellin Länsimaisen filosofian historiasta, että siinä on muutamassa kohdassa kynällä piirretty kirjain eli aito latojan puumerkki.
Ei ole enää latojiakaan.
Äänitarkkailussa havaitsee myös yhden ammattiryhmän kuoleman. Kotimaiset dokkarit huutavat ja kuiskaavat, mutta normaalia ääntä ei ole. Epäilen, että ne tehdään siten, että yksi ja sama kuvaa, tekee haastattelut ja muut selostukset, leikkaa ja suorittaa äänitarkkailun.
Tämä kaikki on laaduntuotantoa.
Polkupyöränkorjaajia Suomessa saattaa olla pari ammattimaista. Auton moottorista ei tiedä kohta enää kukaan vaan alalle tulvivat nyt elektroniikka-asentajat.
Hyvä homma olisi lautastenlyöjä sinfoniaorkesterissa. Sellaisia taidetaan vielä palkata.
Kohoan tässä ylväänä ja huudan pimeään ja tuuleen: taito on vaihtunut osaamiseksi ja koulutus on Suomen paras vientituote; vanhasta sivistyksen maljasta juoneet häipyvät ulkomaille.
Siinä maailmassa kuljen menneisyyden haamuna, kuten Faidonin Sokrates sanoo. Ne sielut, jotka ovat olleet pahoja, eivät pääse Hadekseen vaan kummittelevat hautuumailla kunnes löytävät itselleen uuden ruumiin, kuten aasin ruumiin.
Jos minulla on jotakin vakavampaa tekeillä, teen sen edelleen lyijykynällä paperille. Tämä tällainen bloggailu on kuin pianolla soittelisi asteikkoja ja on se myös pahasti eläneen kummittelua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Kuopiossa käydessäsi vie pyöräsi korjattavaksi Risaselle. Hän on toinen kahdesta pyöränkorjaasta Suomessa. Toista en tunne.
Minun seminaarikirjoitus ei miellyttänyt armon lehtoria ja hän viilsi minun ranteeni auki pompottamalla minua siitä. Seitsemän kertaa ja joka kerta hän istahti ikäänkuin suurena auktoriteettina tuolille ja leikki pahaa noitaa, joka tuijotti jotain alkusanaa ja siihen tyssäsi koko kirjoitus. Heitti paperini ryppyiseksi ja nousi vihaisena. Kas kun ei osata kirjoittaa hän mumisi ja työnsi minut ulos huoneestaan. Ota aika sitten kuukauden päästä hän sanoi ja näin siis jatkui seitsemän kertaa ja työ viivästytettiin näin 7 kk:n verran. Raivostuin. Sitten tajusin ajatuksen; minua ei pitänyt päästää valmiiksi ollenkaan; hän olikin ollut säälivä ja samalla hän oli paha. Minä en ymmärtänyt enää mitään. Lausunto siitä oli kaikella tavalla paha. Sen sijaan Jaakko Hintikka (mikäli tunnistin hänet; ehkä se ei ollutkaan JH) tuli perässäni Bulevardin pihalle ja kyseli jotain siitä työstäni. Olin kirjoittanut siitä, että behaviorismi on täyttä häkää voimassa ja suurin vallitseva oppimisen muoto edelleen vaikka sanotaan, ettei sitä niinqu käytetä. Ei niin, mutta ikävä kyllä maailma käyttää: opetussuunitelmien antama koulutus on alle 20% kaikesta siitä mitä ihminen oppii. Ja miten. Joten voivat sanoa, ettei behaviorismia hyi hyi enäää saa käyttää, fy skäms jne jne mutta eivät siis välitä siitä, että ummistavat silmänsä sille, että 8000 muuta signaalia per päivä on ehdollistettu aivoihimme. Ja pahemmaksi menee koska media on alkanut tehdä samaa - saman indoktrinointipillin mukaan.
Joten oppilas voi kirjoittaa mitä vaan, miten älykkäästi tahansa ja löytää upeita asioita (Damasio) mutta häntä pyritään estämään, ettei maailma saisi tietää. Edes siis yliopistotasolla ei saa tietää, että markkinointi menee valovuosia edellä. Onpa sairasta ja minä en ihmettele,että tornit ovat vinossa. Sitten yrittivät kirjoittaa sen siksi, että minun mieheni olikin ollut se luova - en siis minä. Näin yrittivät pohjustaa omaa pahaa tekoa peittämällä jälkensä. Yrittivät vielä vimmatusti ylläpitää imagoaan putipuhtaana ei-tässä-mitään-jehuina. Pöh.
Siinä kohtaan kun gradu piti valmistua hain sitten ammatti-ihmisen tarkistamaan kieleni. Oli ihan hyvää kieltä ja silti tuli ihan sama tarina seuranaan arvosana b. Sain b:n minun gradustani, jota silti tänä päivänä käytetään konsulttiyhteyksissä: eivät mainitse mitään lähteitä koska se on kaikki suullista toimintaa. Mutta minulla on siis b gradustani ja täysin Nolla Zero maine markkinoilla: enhän hyvänen aika osaa edes kirjottaa. Hehe. Onpa tyhmä. Olisi pitänyt kirjoittaa kirjan Runebergistä vaan; vaikka olisi ollut kymmenes kirja samasta asiasta; olisi ollut jotenkin aivan sunnattoman ihailtava ele. Mutta minä väänsin sitä, mihin itse uskon. Dudin ja minun onneksemme. Voisin tulla Kuopioon leipuriksi; teillähän on maitoa sielläpäin. En enää pian leivo mitään älykästä sillä ne ajat evättiin minulta.
Sen pituinen se: mennyt maailma.
minusta on mukavampaa etta elektroniikka asentaja tietaa autosta kuin etta pitaisi tise kaikki tietaa
sivistyksen maljasta juotuani jouduin Suomeen...voih ih voih vio
jos joku on menneisyyshaamu niin aina hauskempaa tai ainaskii hauskaa..mitein Sinusta sellainen tuli? uskallatko kulkea hautuumaalla! mina hukkasin kynani
Hukkasitko sinä kynäsi. Voi että. MInä käyn hautausmaalla jos on sinne asiaa. Pelästytän kaikki pahat henget jos niitä on. Kuolema on ylösnousemista eli transcendenssia: abstraktion laajenemista. Se on ollut varmasti Raamatussakin joskus mutta siitäkin tehtiin konkreettinen asia. Jotta kansa tajuaisi: vastaa sitä, että sanotaan lapselle, että nyt meni aurinko nukkumaan. Koska lapsi ei tajua mitä abstraktio on.
Hautausmaat ovat turhia siinä mielessä. Voisi olla laattoja vaan, minne tuodaan muistoksi kukkia jne sillä kroppa on vain tomua: en itse ymmärrä tätä hautausmaajuttua enää.
Minä haluan ilmaan; tuulen mukaan enkä minnekään maahan matojen sekaan.
Lähetä kommentti