Analyysi

Mediavoimat informoivat, että Suomen ev.lut –kirkon piispat markkinoivat toimintakulttuuria, jonka mukaisesti Luther-Säätiön papin kastaman lapsen osallisuus kirkkoon määräytyy kirkkoherran arvioiman kirkkoonotto –mekanismin perusteella.

Mediavoimat informoivat myös, että Luther-Säätiö osti piispojen pointsin.

Strategisesti katsoen saatiin molempia osapuolia tyydyttävä neuvottelutulos, jossa kohta yksi on Luther-Säätiön kaste, kaksi kirkkoherran arvio ja numero kolme kirkkoonotto.

Tulos perustui huippuasiantuntijoiden benchmarkkaukseen, joka oli kansainvälinen. Siihen ei vaikuttanut mikään posttraumaattinen olotila vaan kylmä järki ja ihmisoikeudet.

Henkilökohtaisesti lähden satasella mukaan ja hyväksyn postmodernin toimintaympäristön nöyrällä sydämellä.

Just joo, juttua pitää kehittää, mutta kyllä tämä rasti vanhan liiton miesten näkökulmasta on ihan elegantti tsigaani. Se ehkä hillitsee toimialalla esiintyvää ulossyöttöä ja antaa hyvät lähtökohdat pärjätä loppupeleissä.

Aina se tietysti hiljentää, kun näkee vaikeuksia, mutta me ei olla täällä valittamassa eikä syyttelemässä ketään vaan etsimme ratkaisuja, joissa on kolme kohtaa, numero 1. numero 2 ja numero 3.

***
Selvennykseksi sanottakoon, että tämän kirjoituksen tarkoitus ei liity piispojen hyvään kastekannanottoon.

Sen sijaan testasin, millaista vaadittu kirkon puhe tämän ajan ihmisen kielellä olisi.