Vanhan kertausta

Eilinen eduskunnan kyselytunti tuntui jotenkin lässytykseltä. Jos olisin ollut paikalla ja samassa virassa, olisin ollut yksi lässyttäjistä.

Asian luonne on sellainen, että sen ympärillä käytävä ”keskustelu” on heikkoa surinaa.

Kyseessä on ja ei ole uudenlainen rikollisuus.

Ei mitään uutta Auringon alla.

Uskon, että kyseessä on hyvin klassinen käyttäytymismuoto, jonka Augustinus selostaa teoksensa Tunnustukset 2. kirjassa. Siinä Platonin dialogissa Menon Sokrateen esittämä näkemys, jonka mukaisesti hyvän tietävä ei tee pahaa, kyseenalaistetaan ja saatanallisten säkeiden nuotitus kuvataan.

Augustinus kertoo varastaneensa päärynöitä, koska seurassa tyhmyys tiivistyi ja koska se oli kivaa. Hän luopui moraalista, mutta ei asettanut sen tilalle mitään uutta moraalia. Teko oli aivoton toimi, jossa varkaus tehtiin varkauden itsensä takia, pahan tuottaman nautinnon takia.

Olen tästä kirjoittanut ennenkin. James Deanin nuori kapinallinen on yksi esimerkki tästä ikivanhasta rikollisuuden muodosta: rebel without a cause.

Silmitön pahantekeminen hautojen häpäisemisenä, kavereiden ampumisena ja pikkutekijöiden leikki uhkauksilla ovat kaikki rebel without a cause –tyypin rikollisuutta.

Teoilla ei ole syytä, mutta niitä voi analysoida ja niille on selityksiä.

Uutta tässä on se, että kohtaamme tämän kysymyksen, jonka olemme unohtaneet.

Sen kohtaamalla palaamme ihmiskunnan ikiaikaiseen päiväjärjestykseen.

Se yhteiskunnallinen kysymys voidaan tehdä, mikä tarinassa mättää. Kun suuri tarina, jonka vallitseva yhteiskunnallinen tavoiteasettelu ja toimintamallit kertovat, ei kykene estämään sitä, että joku valitsee pahan päämääräksi, on kyse siitä, että virsirunoilijan hyvyyden voimiksi kutsumat tekijät ovat tuossa tarinassa itsessään hauraita.

Tässä merkityksessä aihe on todellakin syvällinen.

Se esittää kysymyksiä siitä, kestääkö tarina, onko se ideologia, joka vallitsee, sellainen, että sitä tulisi muuttaa radikaalisti?

Hyvyyden voimien etsiminen tulee ajankohtaiseksi. Vuotava laiva, jonka pahimmat vuotokohdat kiinnittyvät sanoihin huippu, kilpailukyky, tuottavuus ja osaaminen, tulisi tilkitä, jos siitä laivasta ylipäänsä enää merille on.

Näitä kysymyksiä tulee miettiä. Mutta samalla arvelen, että nekään eivät luo uutta maailmaa Auringon alle. Pahuus tulee aina väijymään ihmisen elämän liepeillä ja raakuus tekee maailmaan asunnon olipa se millainen olikin.