Kasvatin omaisuuttani hankkimalla neljä cd-levyä, joita olen nyt itselleni suomakseni ilahduttavuudeksi kuullellut, kaikki Naxoksen julkaisemia:
Viva Espana1. De Falla, Three-Cornered Hat, El Amor Brujo, La vida Breve, Albeniz/Arbos, Iberia.
Villa Lobos, The Jet Whistle, Song of the Black Swan, Duo for Violin and Viola
Messiae, La fauvette des jardins, Prelude, Less offrandes oubliées
Beethoven, Piano Sonatas, Moonlight, Pathetique, Apassionata
Ihminen on muuten sikäli kummallinen, että antaa nimen musiikille, sävellykselle. Tarvitsiko se sitä? Joku säveltäjä huomautti, että hän kyllä säveltää sinfonioita, mutta ei sano niitä sinfonioiksi termin historiallisen rasituksen myötä. Kuulisimme Beethovenin Kuutamasonaatin toisin, jos sen nimi olisi vaikka Auringonnoususonaatti?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Niin tai vaikka Pensionaatti.
Kuulisimme Beethovenin Kuutamasonaatin toisin, jos sen nimi olisi vaikka Auringonnoususonaatti?
Entä jos piirrän hevosen, ja joku sanoo, että oho, Pentti Lempiäinen?
Hei hyvät Petri et al.,
Kiitos. Kyllä säveltäminen
on myös mukavaa ja antoisaa.
Siinä voi myös kokea oman
rajallisuutensa, rajakokemus
sekin;)
Näin on, että konteksti sekä
historiallinen että oletettu
ohjaa tulkintaamme, skeemoja.
Ettei vain olisi niin, ettei
meillä ole pääsyä niihinkään,
koska niihinkin vaikuttaa tulkinta-
horisontti ja niihin vaikuttaa
... ad infinitum.
Olen kuin faaroa Ecknaton sillä
erotuksella, että en paljon palvo
aurinkoa, vaikka tänään mieli
tekisikin.
Ystävällisesti Matti
Lähetä kommentti