Kuntakoko

Vilkaisin eilen Gregory Housen tempauksia odotellessani kuntavaalien, joissa en ole ehdokkaana, avauslähetystä. Pääministeri Vanhanen kertoi, että tutkimusten mukaan 20 000 asukkaan työssäkäymisalue on tutkimusten mukaan taloudellisesti paras.

Heureka!

Viimeiset viisi vuotta on näitä tutkimuksia kärtetty. Kaikki kuulemani tutkijakommentit ovat todenneet, että tutkimuksellista perustaa 20 000 mantralle ei ole. Mutta nyt siis onkin tutkimuksia. Toivottavasti nämä tutkimukset julkaistaan välittömästi, jotta pääsee arvioimaan, mihin ne perustuvat, millaista menetelmää niissä on käytetty ja millainen niiden luotettavuuden taso on.

Itse olen kuullut seuraavan selityksen. Eräässä terveysalan toimikunnassa, jonka suunnitelmat kuntauudistajilla ovat olleet käytössään, käytiin erään kokouksen lopussa keskustelu siitä, onko ihanteellista kuntakokoa. Koska mitään ei ilmennyt, puheenjohtaja pamautti, että pistetään siihen pöytäkirjaan vaikka, että 20 000 olisi hyvä.

Paras-laki on mielestäni yliopistouudistuksen kanssa nykyisen ja edellisen hallituksen pahin rimanalitus, joka herättää kysymyksiä siitä, onko valtakunnan päättäjillä käsitystä siitä, mitä maassa tapahtuu.

Mitään yleistä ihanteellista kuntakokoa ei ehkä voi määritellä. Kunnallisalan kehittämissäätiön tulokset tosin viittaavat siihen, että noin 10 000 asukkaan kunnat ovat taloudellisesti tehokkaimpia sikäli kuin mitataan sitä, mitä eurolla saa.

Keskustelussa ja suunnittelussa ei ole juurikaan huomioitu sitä, että eräät suuret kunnat ovat samanlaisia rapa-alueita kuin vaikeuksissa olevat pikkukunnat, joissa on alle 3000 asukasta. HUSin toistuvat kriisit ovat näistä ongelmista paras esimerkki. Jos 20 000 kokonaisuus on paras, miksi isoja kuntia ei paloitella tällaisiksi kokonaisuuksiksi?

Esimerkiksi Lontoon kaupungissa toimii pari kuntaa. Brysselissä niitä taitaa olla kymmenkunta.

Kunta ja paikkakunta ovat eri asiat. Kunta on instrumentti, jonka avulla tietyllä alueella asuville ihmisille järjestetään palveluita ja toiminnan edellytyksiä. Kunnan tarpeen sanelee käytäntö, ei jokin väestömäärä tai paikkakuntasidonnaisuus.

Hyvä esimerkki tästä on Lapinlahden ja Varpaisjärven kuntaparin yhteistyö. Monet hallinnolliset asiat on yhdistetty. Kunnat toimivat toistaiseksi itsenäisinä. Vaalien käynnistyessä parikin puoluetta on ilmoittanut kannattavansa kuntaliitosta. Tässä yhteydessä on ehdotettu, että nimi muutettaisiin Kaskikuusen kunnaksi.

Uusi nimi ei ole mielestäni huono, mutta tarpeeton. Kun kunta käsitetään instrumentiksi, uuden kunnan nimi voisi olla aivan yhtä hyvin Lapinlahden ja Varpaisjärven kunta. Se toimisi kahden paikkakunnan, Lapinlahden ja Varpaisjärven alueella.

Toinen ajankohtainen esitys on kauppakamarien esitys, jonka mukaisesti Pohjois-Savossa toimisi vain kolme kuntaa, Kuopio, Varkaus ja Iisalmi.

Miksei yhtä hyvin vain yksi: Kuopio? Tai 20 yhden maakunnan alueella.

Rakenteelliset kuntien uudistamiset eivät uskoakseni tuota merkittäviä uudistuksia ihmisten arkeen.

On selvää, että tulevaisuudessa tapahtuu keskittymistä ja palveluiden saatavuuden heikentymistä haja-alueilla. Kaikki kallistuu. Kuntakokoja muuttamalla asiaan saadaan aikaiseksi kosmeettisia muutoksia, jotka eivät vastaa siihen ongelmaan, miten 100 kilometrin päässä taajamasta asuva mummo ja pappa saavat ruokaa ja rokotteita.

Koko jutussa on menty puusta tyveen. Pihvi on tietysti palvelutuotannon prosessit. Muu on valtapolitiikkaa ja imagonluomista, irrottautumista tosiasioista.