Muutama miete syrjäiseltä päivänpolttavista teemoista

Anteeksi, sanoi äijä kun tolppaan käveli ja ei hätä ole tämän näköinen, sanoi kakka kun peiliin katsoi.

On kuulemma esitetty huoli siitä, että Itä-Suomen yliopiston yhden tiedekunnan nimessä ei esiinny sanaa teologia. On suunniteltu tiedekuntaa, jonka nimi olisi humanistinen ja käyttäytymistieteellinen tiedekunta. Nyt ehdotetaan, että nimi voisi olla humanistinen, teologinen ja kasvatustieteellinen tiedekunta.

Tästä nimihirviöstä saa käsityksen, että on kolme tiedekuntaa, jotka toimivat yhtenä tiedekuntana.

Mitä nimestä, jos suunniteltu sisältö on heppoinen. Piispainkokoukselle eilen Kuopiossa esitetty aiemmin julkisuudessa ollut tiedekuntarakenne, joka on myös lopullisesti päätetty, sijoittaa yhteen tiedekuntaan kaikki ne alat, joille ei näytä löytyvän yliopiston visiossa luontevaa paikkaa.

On syntymässä erikoinen humanistinen tiedekunta, jossa ei ole filosofiaa ja historiaa – ne sijoittuvat yhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan. Teologia, jonka läheisimmät tukiaineet nämä ovat, sijoitetaan tiedekuntaan, jossa on kulttuurintutkimusta, kielitiedettä, psykologiaa ja opettajakoulutusta.

Kyseessä on ainoa tiedekunta, joka ei aidosti ole Itä-Suomen yliopiston yhteistiedekunta Joensuun ja Kuopion kanssa. Kaikilla muilla tiedekunnilla on oppiaineita ja toimintaa molemmissa yliopistoissa.

Filosofia ja historia ovat yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa luonnollisesti rahan takia. Luonteva tutkimuksellinen yhteys tiedekunnan muihin aineisiin on niin ja näin.

Se taho, joka tästä hyötyy, on Helsingin yliopisto. Se tulee saamaan tulevaisuudessakin humanististen alojen ja myös teologian valppaimmat opiskelijat ja henkilökunnan.

Ehkä niin on hyvä. Ehkä maakuntayliopistossa kannattaa keskittyä sille vahvoihin alueisiin, joita Itä-Suomen yliopistossa ovat lääketiede, farmasia ja sosiaalityöntekijöiden koulutus. Humanististen alojen koulutus ja teologian koulutus keskittyy etelään.

Pohjois-Savossa on periaatteessa mahdollista muodostaa lääketieteellisen toiminnan ympärille biolaakso. En vastusta sitä. Se voi olla elintärkeä näiden alueiden ihmisten selviämisen tae. Sairaukset maailmassa lisääntyvät ja jo Aapelin pakinoissa on kerrottu, miten apteekkari on Kuopion rikkain mies.

Ongelmallista alueen kannalta on se, että sillä ei vakiintuneiden organisaatioiden tasolla ilmeisesti ole paukkuja muuhun. Humanistispohjainen toiminta jää entistä enemmän vapaan kansalaisaktiivisuuden varaan. Sitä kyllä riittää eikä tilanne ole sinänsä onneton. Myös yliopistolla on avoimen yliopiston ja kesäyliopistotoiminnan kannalta erittäin tärkeä merkitys tämän toiminnan tukemisessa.

Joka tapauksessa: häviäjänä on lääketieteestä saadusta eittämättömästä hyödystä huolimatta kuitenkin maakunta, jonka henkistä liikkuvuutta tukeva organisaatiorakenne köykäistyy. Lisäksi Helsingissä opintonsa suorittaneita on vaikea saada töihin Kehä Kolmosen takametsiin. Tulee niin sanottuja rekrytointiongelmia.

Kun Itä-Suomen yliopiston intresseissä ei ilmiselvästi ole sellaisen teologisen korkeakoulutoiminnan kehittäminen, joka noin kymmenessä vuodessa luodun teologisen tiedekunnan, jonka tulokset ovat olleet vähintäänkin tyydyttäviä, rakenteissa alkaisi satsata teologiseen tutkimukseen – se näet olisi ollut seuraava askel asianmukaisesti toteutetussa teologisessa akateemisessa toiminnassa – jää niin sanotulle veronmaksajalle lähinnä kaksi kannatettavaa vaihtoehtoa.

Ensimmäinen vaihtoehto on se, että tuetaan tulevaisuudessa Helsingin teologista tiedekuntaa siirtämällä sinne Joensuussa olleita voimavaroja. Helsingin tiedekuntahan voisi lisääntyvillä voimavaroillaan järjestää peruskursseja myös maakunnissa. Toinen vaihtoehto on tutkia, onko Jyväskylän tai Oulun yliopistossa kiinnostusta lähteä kehittämään akateemisen tutkimuksen ja tieteenalojen lähtökohdat huomioon ottavaa teologista tiedekuntaa.

Niistä tutkimuksellisista mahdollisuuksista, joita teologisen koulutuksen kehittäminen olisi voinut Itä-Suomessa merkitä, viestii seuraava asia. Helsingin teologisessa tiedekunnassa on kaksi laitosta, jotka tutkimuksen laatumittauksissa ovat saaneet arvosanan 7, joka on korkein ja merkitsee erittäin korkeaa kansainvälistä tasoa. Nämä laitokset ovat systemaattisen teologian ja eksegetiikan laitos. Vertailuna kerrottakoon, että Kuopion yliopistossa neljä laitosta on yltänyt arvosanaan 6.

Kun tutkimukseen satsataan kunnolla, yksittäinen tiedekunta voi saavuttaa parempia tuloksia kuin kokonainen yliopisto.

Mutta eihän tässä tutkimuksesta ole kysymys. Tutkimushan lienee tulevaisuudessa professoreiden toimenkuvaan kuulumaton asia. Mikäli he saavat ulkoista rahoitusta, voivat he sillä ostaa itselleen yliopistolta tutkimusaikaa osaksi virkaansa.

Teologian lisäksi humanistisen koulutuksen tulevaisuus Itä-Suomessa ei ole lupaava. On lähes tragikoomista, että kun takavuosina jotkut unelmoivat humanistisen tiedekunnan perustamisesta Kuopion yliopistoon, merkitsee Itä-Suomen yliopisto humanistisen toiminnan lapsipuolen asemaan jäämistä myös Joensuun yliopistossa. Tässä merkityksessä yhteistyö näyttää pikemminkin heikentävän kuin vahvistavan tilannetta.

Ymmärrän huolen nimestä, mutta se on vain yksi ulottuvuus asiaa. Piimä ei maidoksi sanomalla ja nimeämällä muutu. Suunnitellusta tiedekunnasta puuttuvat humanistisen tutkimuksen ydinaineet, jotka ovat myös teologisen tutkimuksen ja opetuksen kannalta ollennaisia, suunniteltu kokonaisuus on tieteellisesti mielivaltainen ja kaikkien oppiaineiden väliset suhteet ohuet sekä toisiinsa että ainoana vain Joensuussa toimivana tiedekuntana kokonaisuuden suhteet myös ympäristöön ohuet.

Asianmukainen nimi tälle kokonaisuudelle on Pettuleivän korkeakoulu. Pettua valmistetaan jauhamalla männyn nilakerroksesta puuta ja sekoittamalla se leipäjauhoihin. Pettujauho sisältää hiven- ja kivennäisaineita, mutta sangen vähän energiaa. Näin Itä-Suomen yliopistosssa näytetään yhden tiedekunnan osalta tehtävän. Nimi ei kerro tyhjentävästi vain sisältöä, vaan on myös kulttuurihistoriallisesti osuva ja sisältää teologisen aspektin, koska Paavo Ruotsalainen kutsui elämäänsä tällä nimellä. Lisäksi siihen voidaan lukea sisään konnotaatio lääketeollisuuteen.