Otettuani viime keväänä haltuun saksofonin ja soitettuani sillä Bachin koraaleja, käännyn nyt itse asiaan.
Hain kirjastosta Seppo Tukiaisen toimittaman Suomalaisia viulusävellyksiä (Fazer 1983), josta erillinen viuluvihko on kadonnut, mutta tallella on pienemmällä painettu viulustemma pianosäestyksen yllä. Silmiä tihrustaa.
Soitin Sibeliuksen Romancen, opus 78 ja Rondinon opus 81 sekä Järnefeltin Kehtolaulun läpi prima vistana, missä olen aina ollut etevimmilläni. Soitin kurssitutkinnoissakin prima vistasta paremman arvosanan kuin harjoitelluista kappaleista, joka johtui siitä, että myös harjoitellut kappaleet menivät prima vistana eli siis suorilta ja harjoittelematta.
Soittopelinä oli tällä erää tsekkiläinen ¾ viulu, joka esittää niin sanotun haasteen sormille. Oikea viuluni, Oscar Lundenin vuonna 1923 Turussa rakentama putosi seinältä. Sen vein Koistivaarille, joka lupasi korjata sen lumien aikana. Hän joutuu rakentamaan siihen kokonaan uuden kannen, joka tehdään kuusesta. Pohja on vaahteraa. Hän katsoi viihtyissä viulunrakennuspajassaan soitinta ja totesi, että ei tällä Oscarilla ole kyllä ollut peukalo keskellä kämmentä.
Ihmisellä on niin sanottu lihasmuisti. Lapsena soitettu jää mieleen vuosien päähän ja synnyttää oudon kokemuksen, kun alkaa toistaa kolmisekymmentä vuotta sitten tekemiään liikkeitä.
En muistanut tällaista herraa Erik Tulindberg, jonka viulukonserton toinen osa Romance grazioso sisältyy nuottikokoelmaan. Lisäksi on Melartinia, Kaskea, Kuulaa (josta on juuri ilmestynyt uusi kiintoisa elämänkerta), Melartinia, Raitiota, Törnvallia, Hannikaista, Kuusistoa ja Saikkolaa.
Muistinko muuten, että Sibeliuksen ja Lindbergin konsertot Tulinbergin jutun lisäksi eivät ole ainoita suomalaisia? Merikannon parin konserton lisäksi muun muassa Sallinen ja Nordgren ovat säveltäneet sellaiset.
Ilmarisen eilen lähettämän tiedotteen mukaan saisin eläkettä 500 euroa kuussa yksityisiltä. Lisäksi on valtion eläkkeet, joista Ilmarinen ei kerro. Työaika valtiolla on jonkin verran pidempi, mutta tuskin yllän tuohon.
Mietin jäisinkö eläkkeelle ja pyrkisin konservatorioon viulunsoitto- ja sävellysoppilaaksi. Ihmisellä on kummia haaveita. Ne ovat upeita niin kauan kuin ne eivät toteudu: don’t take man his dream.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Jää toki eläkkeelle ja ala kokopäivätoimiseksi makuu- ja soittotaiteilijaksi. Elämässä on oltava haasteita, myös naapureillesi.
Tänk jyy. Näin myös kantaisin korteni tulevaisuuden yhteiskunnan kekoon. Sehän perustuu vireille eläkeläisille.
Kuinka vanha on vanha? Kuuluisiko kysymys sumean logiikan alaan?
Hauska kärjistys tuo, että kapitalismiksi riitti, ettei valtio ollut Varsovan liiton jäsenmaa. Pitäisi muistaa savijättiläisen toinenkin jalka: SEV. Kerran DDR:ään mennessäni unohdin hammasharjan kotiin. Kyselin harjaa lomakylistä ja apteekeista. Kaikkialla myytiin eioota, mutta yhdessä apteekissa tiedettiin, että Puolasta olisi harjalasti tulossa. Kun kuukautta myöhemmin olin palaamassa sosialismin ihantolasta, ei minulla vieläkään ollut hammasharjaa.
Tulindbergin aikana on ollut toinenkin suomalainen säveltäjä: Thomas Byström, jolta on kolme sonaattia viululle ja pianolle, klassiseen tyyliin sävellettyjä.
Tulindbergin sävellyksistä keskeisinä pidetään kuutta (?) jousikvartettoa.
Anders Chydeniuksen aikaa näitäkin säveltäjiä käsittääkseni soitettiin jo Kokkolassa, eurooppalaisten silloisten nykysäveltäjien lisäksi. Chydeniuksen yksityiskirjastosta on jäänyt nuotisto.
Noista suomalaisista viulukonsertoista voisi listaan lisätä ainakin Bergmanin, Englundin ja Jyrki Linjaman konsertot. Linjamalla on kolme konserttoa, joista ainakin ensimmäinen on levytetty. Se espressivinen ja värikylläinen: hieno.
Styrvainen
Kiitos vinkeistä. Mitäpäs suosittelisit soitettavaksi tällaiselle parikymmentä vuotta sitten noin tasolla 2/3 olleelle tyypille?
Viulunrakennuksesta. Huomasin Varsinaissuomalaisten viulunrakentajien nettisivut. Käy ilmi, että Turussa on ollut viulunrakennusta jo 1700-luvulla ja sielläpäin on asunut Italiassa monivuotisia kouluja käyneitä tyyppejä.
Oman viuluni rakentajasta Oskarista on vain elinvuodet ja tieto, että rakensi muun muassa viuluja vuosina 1918-34. Minun viuluni numero on 51, joten se on jo kokeneen tekijän tekemä. G:ssä on ytyä ja tummuutta ja paksuutta esim. niihin Järnefeltin Kehtolaulun alasäveliin kuten myös siihen Sibeliuksen Romancen hienoon kohtaan, jossa hypätään e:ltä g:lle ja paisutellaan melodiaa silmät kiinni. Odotan kiinnostuksella, miten se soi, kun saan joskus keväällä takaisin.
P.S
Sormitukset esim noihin yllämainittuihin kappaleisiin kelpaisivat. Vaihdan asemia nyt vain vähän tuntumalta.
soittajaksi, kunhan paivitat myos plogia
Lähetä kommentti