Pirtissä

Paavo Ruotsalaisen pirtti Nilsiän Aholansaaressa on puukirkkosuomen tärkein rakennus samalla tavoin kuin Turun tuomiokirkko on kivikirkkosuomen tärkein rakennus.

Pirtissä on hämärää ja siellä tuoksuu savu.

Tarkalleen ottaen pirtti sijaitsi alunperin rakennuksen toisessa päässä ja tämä tässä rakennettiin Ruotsalaisen kuolemaa seuranneena kesänä.

Voi kuitenkin mietiskellä, että paikassa on pidetty 1830-luvulta lähtien merkittäviä seminaareja, joista osasta on muistioita ja osasta mainitaan kirjeissä.

Asialla on hieman kansallistakin merkitystä, sillä erämaa-ajattelijan ympärillä pyöri paljon kummaa väkeä, joka ei asettunut sääty-yhteiskunnan rakenteisiin vaan rikkoi niitä. Viimeinen Ruotsalaista koskenut kantelu viranomaisille liittyikin vallankumoukselliseen toimintaan. Että se on kommari siellä ja tuo sen Euroopan hulluuden vuodelta 1848 kaskimaille asti.

Vaikuttaako ihmisen elinympäristö ja asumus siihen, miten hän ajattelee. Joskus selailin kirjaa, jonka nimen ja tekijän olen unhoittanut, jossa filosofian historiaa kirjoitettiin maanmuodostuksen näkökulmasta.

Ajatus on ihan samanlainen ympäristöhaitta kuin risuaita tai mäki ja siksi sitä tulee kovasti karsia.

Armo vilahtaa, valo käy.

No miten muuten asian ottaisi, jos asuu savuisessa hämärässä, jossa on pienet akkunat, valoa vilauttavat?

Ja sitten tulee pimeää eikä näe, suurimmaksi osaksi.