Kvartetto maailmanlopulle ja Maailmanlopun kvartetti

Kuinkahan iso kulttuurituotanto toisen maailmansodan aikaisilla vankileireillä oikein syntyikään?

Leirin Oflag IID toisen sektorin parakin 37 huoneessa 4 esimerkiksi asuivat Paul Ricoeur, Paul Andre Lesort, Mikel Dufrenne ja Roger Ikor. Ikor kirjoitti myöhemmin teoksen Pour une fois ecoute, mon enfant, joka on tarkka päiväkirja ja muistio vankileirin kulttuurielämästä.

He saivat tilata kuukaudessa kirjan mieheen. Lisäksi heillä oli oikeus muodostaa opinto- ja harrastepiirejä. Niistä muodostui myöhemmin akateemisia kursseja, ja Ranskan valtio hyväksyi sodan jälkeen kursseilla suoritettuja opintoja yliopisto-opinnoiksi. Vankileirin yliopisto sai alkunsa 1940 kun Paul Ricoeur piti esitelmän Nietzschestä.

Ricoeur omistautui lähinnä Karl Jaspersin töille. 1943 hän sai käsiinsä Husserlin Ideen 1 ja käänsi sen saksasta ranskaksi, millä oli tietysti suuri merkitys ranskalaisen filosofian sittemmälle kehitykselle.

Leirillä Stalag VIII A olivat puolestaan Olivier Messiae, viulisti Jean Le Boulaire, klarinetisti Henri Akoka ja sellisti Etienne Pasquier. He esittivät 15. 1. 1941 Messiaen teoksen Quatour pour la fin du temps. Tarkka käännös lienee kvartetto maailmanlopulle, mutta on kiusaus kääntää myös maailmanlopun kvartetti – jos ei teoksen niin ainakin sen esittäneen ryhmän nimeksi.

Messiaen teos on Ilmestyskirjan kymmenennen kirjan sävelkielinen väritys. Siinä on kahdeksan osaa. Miksi kahdeksan? Kahdeksas on ensimmäinen ikuisuuden päivä.

Ensimmäisessä osassa, ”kristalliliturgia” satakieli laulaa aamun esille. Sitä ympäröi lehvistöjen trillit.

Toinen osa vokalisoi maailmanlopun ilmoittavan enkelin. Sateenkaarella kruunatun enkelin mahti maalataan heti osan alkuun ja osa jatkuu lähes gregoriaanisena taivaallisen harmonian esityksenä.

Kolmannen osan klarinettisoolo kuvaa lintujen syvyyttä, joka on Ajan lohduton syvyys. Linnut muodostuvat Ajan vastakohdaksi nostaessaan kuulijan mielen taivaita ja valoa kaipaavaksi.

Neljäs osa on välileikki, interludi, joka johtaa viidenteen, Jeesuksen ikuisuuden ylistykseen. Sello ylistää hänen voimallista Sanaansa, jota vuodet eivät runtele.

Kuudes osa on trumpettien vihan tanssi. Kvartetti soittaa unisonossa jäljitellen kongeja ja trumpetteja, jotka soittavat kuutta katastrofia. Osa päättyy karmeaan fortissimoon.

Seitsemäs osa kuvaa uudelleen sateenkaarisen enkelin.

Kahdeksan osa muodostuu viulun ja sellon sooloista, jotka ylistävät Jeesusta ikuisena, kuoleman voittaneena Sanana.

Oleg Kagan, Eduard Brunner, Natalia Gutman ja Wassilij Lobanow soittivat myöhemmin, 1991 eli vuosi ennen säveltäjän kuolemaa, Kvarteton maailmanlopulle Kuhmossa. Esitys äänitettiin ja se on julkaistu myös ceedeenä.