Viitisen vuotta sitten Teologinen tiedekunta järjesti luentosarjan, jossa arvoisasta opinahjosta valmistuneet henkilöt, jotka eivät toimi pappeina, esittelivät elämäntietään. Sovimme Jaakko Heinimäen kanssa, että kirjaamme molemmat toisistamme esitykseemme seuraavat sanat: olimme hänen kanssaan jonkin verran vallattomia.
Opiskelijalehti Kyyhkynen, joka taitaa olla Suomen vanhin ylioppilaslehti, oli monen vuoden ajan harrastustemme näyttämönä. Jaakko kirjoitti siihen pyhimystarinoita, joista sittemmin muotoutui kirja Pieni mies jalustalla. Monista yhteisistä kirjallisista hankkeistamme yksi oli Asessori Wilhelmin kuusiosainen kristinuskon selityssarja, jonka joku osa, muistaakseni Genitaaliteologia, tuli radiostakin eräänä vappuna dramatisoituna monologina.
Kun en tästä nyt kummemmaksi repee, kopsaan tähän esimerkkinä 80-luvun teologianopiskelijoiden huumorista vanhan Kyyhkysessä ilmestyneen juttumme, joka on osa asessori Wilhelmin kristinuskon selityssarjaa. Jutun nimi on Tuolin teologia:
Näinä viimeisinä aikoina ovat armon säteet voidelleet minunkin vähäpätöistä sieluani. Tuon säteilyn valaisemana olen rohjennut vielä kerran tarrata sulkakynääni ja muistiin merkitä sen vähän, mitä kristinuskosta olen ymmärtänyt. Olkoot seuraavat rivit lähimmäiskohtaisena tervehdyksenä eräältä kilvoittelijalta: Teologian summa, niin kuin sen näki, kuin kuvastimesta, muuan hengessä köyhä. Lukijani: Deus erit cum spiritum tuum.
Ajatelkaamme ensin tuolia. Jos olet, rakas oppilaani, platonikko, ajattele tuoleutta. Jos olet mieltyväisempi nominalistisen ajatteluun, ajattele mitä hyvänsä tuolia: nojatuolia, lypsyjakkaraa, sähkötuolia tai heittoistuinta.
Tuoli epäilemättä herättää Sinussa ajatuksia. Mieleesi tulee tuolilla istuva, ehken vaari kiikkuleikse kiikkustuolissa piipun niverä pielessä huulen. Tuoli ei siis jätä ketään kylmäksi.
Hehkuun yhtyy myös kirjailija: ”Matemaatikkona hän piteli käsissään mittanauhaa ja koko tuo arvokas seurue alkoi kumartuen ja polvistellen mittailla keisarinsa istuimen korkeutta ja verrata sitä Rooman keisarin istuimen korkeuteen. Vielä he maassa konttaillen, silmin tähtäillen ja mittanauhalla mitaten varmistuivat etteivät kreikkalaisten istuimet ylipäänsä missään kohdassa olleet latinalaisten istuimia matalammalla. Minusta tämä näky oli niin naurettava että pakosta hymyilin ajatellessani että neuvottelujen tarkoituksena oli idän ja lännen kirkkojen yhdistäminen samaksi Kristuksen kirkoksi.” (Mika Waltari, Nuori Johannes).
Kehittymätöntä – ja usein nuorta – ajattelijaa saattaa huvittaa moinen tuolin mittailu. Kypsä mieli, taipuvaisempi, ymmärtää olla pilkkaa tekemättä ja narriksi ryhtymättä. Tuoli on tärkeä. In curuli struma Nonius sedet.
Eikö tuolin tärkeyttä laula jo se, että paavi on erehtymätön, erehtymätön on paavi, lausuessaan kirkon asioita tuolillaan istuen vaan, ex cathedrallaan?
Entäpä oikeusistuin sitten? Valta on hänellä, jonka tuolissa on korkein selkänoja. Tahi istuva pääministeri: vain hänellä on valta singota painavia sanoja suustaan, ei makailevalla tahi nojailevalla. Ja jos pääministeri istuu, on hänellä tuolikin allaan. Ei kykytä ilman tuolia semmoinen mies, ei. Ei. ei!
Ja vihdoin: jättäähän pappi lausumatta niin ein kuin aamenen, jos ei saarnatuolia ole.
Harvanpa aatos kertoo – enkä tarkoita nyt ystävääni U. Harvaa (mainitsen kyllä erikseen sitten, kun häntä siteeraan) – miten käsittämättömän keskeisellä paikalla rakasta Apololicum-tunnustustammekin tuoli seisoo – kaksikin tuolia.
Niinpä Efesuksessakin, kun aika oli kypsä, ja se oli kypsä konsiilin tietämillä 413, lausuttiin ihanat sanat inhimillisen mestarimme jumalallisuudesta. Näin hänen äitiäänkin, rakasta rouvaamme, voidaan täydellä syyllä nimittää Jumalan äidiksi. Eikä ainoastaan Jumalan äidiksi, vaan myös Jumalan synnyttäjäksi, theotokos. Tästä lähin on Beatissima Virgo saatu siveltimen vedoin jättää kuviin pyhiin tuolilla istumisen asennossa. Taidehistoria kertoo, että tämä on kunnia, jota ei aiemmin ollut kuin Isällä, Pojalla ja Paavilla.
Tämä kaikki osoittaa, että tuoli ei ole mikä hyvänsä esine, mikä tahansa (perussynnin korruptoiman) ihmismielen turha tuote. Niin mieltäkiinnittäviin maailmoihin ja taivaisiin lennättää tuoli aatoksemme.
Me pohjolan viiman lapset saamme jo pienenä tottua järven jäätymiseen. Lumi tuiskuu, pakkanen naksuttaa taloimme hirsiä: tulee tuo ihmeellinen vuodenaika, talvi.
Alituinen paleleminen, jääksi jähmettynyt elämänvesi ja umpeen tuiskunnut hyyskäpolku ovatkin painaneet nimikirjoituksensa pohjolan kristillisyyteen. Niinpä tuoli, joka mielenmaisemaamme parahiten kuvaa, onkin pikkuruinen pilkkituoli.
Siinä kykkii körttiukko, odottaen, että edes hieman nykisi. Sitä se on, pohjoinen kristillisyys. Vaan synnin särki söi jo täyn tuon. Ukko paralla, äijäraiskalla, ei ole mitään millä Herraa houkuttaisi.
Myös nousee pilkkituolista toinen kuva: armon meressä Jumala on lahna, joka haukkaa kitaansa liero-perkeleen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Koska sanottu ei ole selvää, jokaisella on oma kylmä tai kuuma matka edessään. Ohjaaminen tai luotsaaminen on sitten pedagogiikan ja myös teologian asia.
Kerro minulle joskus skolastiikasta kunnolla ja miten siinä ensin on ollut aivan oikea pääajatus kategorisoista ja kuinka tämä kauneuden syvin siemen tai kiinnike luotiin rahvaan eteen (sillä oli nimi Augustinuksen aikana
mutta tällä hetkellä en sitä muista) ja kuinka maailman kasvaessa globaaliksi kaunis ja ruma vaihtoivat paikkaa.
Kuinka sanasta tuli retoriikkaa ilman sydäntä ja sydämestä retoriikkaa ilman sanaa. Rakkaudesta ei osattu enää puhua sen oikeassa hahmossa. Eikä pian osattu puhua mistään mitään niitten oikeassa hahmossa, asioiden luonteiden mukaan.
Kirjasta tuli lähde mutta eihän se ole sitä; kirja on vain artefakti jonka avulla lähteen lähelle pääsee; Jumala on aina lähde. Mutta tämä ei soinnu tämän päivän muotivaate-tyylinikkari-öykkäri-rahan perään juoksevan ns. akateemikon korviin ollenkaan ja vips hän on ottanut pahaa puhuvien merkintekijöiden kieltä ja käyttää matkasaarnaajia vääntämään pahuutta entistä enemmän. Usko vetistetään, latistetaan ja naurunalaistetaan.
Kirkkoa parjataan ja kirkon eksistenssi on vaarassa.
Silti usko on se, minkä avulla minä ainakin olen pysynyt pystyssä ja näistä kanssasisarsistani, joita ovat sylkeneet suoraan naamaan: Mm yksi auttoi minua vaikka oli itse pahemmassakin tilassa, ihan kuten kristillisessä historiassa. Köyhät auttavat, eivät rikkaat.
Rikkaat ovat puhuvinaan avusta, eivät auta todellista hätää sillä se vaatisi, että falsifioisivat itsensä ja siihen eivät lähde. Mitäköhän Lacan sanoo tähän?
Minä toivon, että nainen minua nuorempi saa kunnon elämän (hänen kaikki omaisuus on herjattu pois voisi sanoa, eikä hänellä voi enää työtäkään juuri antaa sillä kiusaajat ovat jo rivissä häntä herjaamaan: mutta hän auttaa koko ajan ja on maamme paras rehabilitoija). Mutta minä en tiedä kuinka hänen käy ja minun.
Emme silti ole mitenkään pari (lesboutta ei siis ole ollenkaan mukana; olemme vain ystävättäret samassa ongelman vyydissä missä typeryys lakerikengissä potkii kauneinta naiseutta koska se on lynkkauksen nimi tänä päivänä.
Pyydän (toivon) meille vahvasti uskoamme vieville naisille paljon voimia ja apua.
Hyvää Juhannusta
Pian sekoitetaan Invarianssi ja Interferenssi. Tulee käymään aivan kuten yrittivät sekoittaa sanat extensio ja extentio.
Katso vaan, näin menee ja nyt ovat jo siirtäneet invarianssin pois wikistä:
http://fi.wiktionary.org/wiki/invarianssi
heidän victionaryyn, mutta googlesta ei tule normaalihaulla
semiotiikka on terrorisoinnin pahin ase tällä hetkellä uskoisin
Onx tässä mitään järkeä?
http://takkirauta.blogspot.com/2008/06/konventikkeliplakaatti.html
Homo Garrulus
Skolastiikka on osittain kotoisin Becin luostarista Alcuinin ja kumppaneiden karolingisesta oppineisuudesta. Skolastiikka liittyy yhtenäiseen Eurooppaa siten, että Anselm Canterburyläisestä lähtien se yhdisti sekavan ja "postmodernin" tilanteen aristoteelisen logiikan käyttöön ottaessaan selkeään ilmaisuun ja todellisuuden näkemiseen. Skolastiikka ei ollut saivartelua, jollaisena se uskonpuhdistajien toimesta määriteltiin vaan eräänlaisen biodiversiteetin myöntävää logiikkaa, johon yhdistyi syvä mystiikan, Jumalan käsittämättömyyden ja rakkauden merkityksen taju. Se oli tarkastelustrategialtaan nöyrää, sillä se lähestyi todellisuutta kvestioin eli kysymyksin, ei siis lähtenyt pömpöösistä vastauksen omistajan asenteesta liikkeelle. Se oli myös hilpeää. Kvestioissa se tarkasteli kaikkia tunnettuja järkeviä näkemyksiä, teki veitsenteräviä loogisia erotteluita ja eteni kysymys kysymykseltä kohti omaa kantaansa.
Rauno
Luin nopeasti ja jutussa oli niin paljon asiaa, etten heti päässyt jyvälle, mitä ajettiin takaa. Ongelma lienee kuitenkin lukutavassani, ei tekstissä. Konventikkeliplakaatti oli sääty-yhteiskunnan keskeinen tukipilari. Kun alempi sääty ei saanut ottaa uskonnollisen mielenpiteenmuodostuksen ja johtamisen asemaa, se pysyi kuosissaan. Me päivittelemme Intian kastijärjestelmää. Mitä muuta tämä meikäläinen sääty-yhteiskunnan perinne on kuin eräänlainen kastijärjestelmä?
Lähetä kommentti