tiistai 10. kesäkuuta 2008

Suomalainen visio

Tulevaisuuden Suomi on hurmioyhteiskunta, jossa teknologiaa, luovuutta ja etiikkaa hyödyntäen kansallinen potentiaali on vapautettu tavalla, jonka seurauksena kaikki saavat kaiken. Kokonaisvaltaisen kaikki kaikille –periaatteen toteutuessa suomalainen yhteishurmio välittyy yksilöllisissä interaktiivisissa hivelypinnoissa, jotka syntyvät teknologian, luovuuden ja etiikan välinein toteutetussa vapaaehtoisessa, yksilöä ja yhteisöä arvostavassa oppimisympäristössä.

Lähivuosina tapahtuva hurmiovallankumous merkitsee kaikille avoimen suomisivuston syntymistä. Luovuuden, tekniikan ja etiikan kukoistavimmat saavutukset synkronoidaan digitaaliseen muotoon, joka jaetaan jokaiseen suomalaiseen talouteen. Uusi digitaalinen, hivelypinnat realisoiva ympäristö on talouksille ilmainen eikä se tarvitse minkäänlaista huoltoa, koska kyseessä on itsekorjaava, hermoverkkomallinnukseen perustuva oppiva hurmio-orgaani.

Valmistautuminen tähän aloitetaan välittömästi ja asiaa varten perustetaan superministeriöön oma osastonsa, jossa on kaikkien poliittisten puolueiden sekä intellektuellien edustus. Osastossa toimivat pysyvissä virkasuhteissa hurmiovaltuutetun lisäksi yli- ali- ja keskihurmiotarkastajat. Osasto koordinoi kansallisesti omintakeista hurmiokehitystä kansainväliseen toimintaan kiinteästi osallistuen. Suomi sitoutuu Istanbulin sopimukseen, jonka mukaisesti eurooppalainen menestys muotoutuu mosaiikkina, jossa bysantin, islamin ja Kemal Atatürkin länsimaistamisprojekti on länsimaistettu. Hurmioyhteiskunnan kaikki kaikille –periaatteen kannalta olennaiset hivelypinnat klusteroidaan minihivelöinneksi systemaattisesti. Kullekin minihivelylle laaditaan kolmikantatoiminnan avulla ohjeistus, joka on linjassa yleisen hurmio-ohjeistuksen kanssa ja josta säädetään Mikrohivelylaissa.

Säädettävän lain kannalta on olennaista todeta, että maassa tavoitellaan hurmiokertoimia, joiden kannalta alle 20 megawatin hivelypinnat ovat yhteensopimattomia. Uudenmuotoisten, nykyisiin verrattuna huomattavasti tehokkaampien ja tuottavampien energialaitosten suunnittelu on välittömästi aloitettava.

Jokaisesta hurmioyhteiskunnan keskeisestä muutosaskeleesta tulee tiedottaa julkisesti. Vanhan mallinen suljettu kehittämistoiminta on mahdoton tapa edetä teknisesti, luovasti ja eettisesti. Edelleen on huomattava, että mitään keskeneräistä ei voida katsoa hurmioyhteiskunnan kehittämisvaiheiden komponentiksi. Hurmiofoorumit tulee rakentaa suomisivuston hivelypintojen yhteyteen siten, että tätä ongelmaa ei synny.

Uusien teknologisten, luovien ja eettisten ohjaamiskäytänteiden avulla suomisivustossa ja sen hivelypintaklustereissa syntynyt hurmiovallankumous ja hurmioyhteiskunta merkitsee nykyisen henkisen kuormituksen ja siihen liittyvien massoitusongelmien ratkaisua: kaikki kaikille –periaatteen systematisoimassa hurmiossa kukaan ei tarvitse mitään sillä kaikilla on kaikki. Vanhat lapsiperheitä tai vanhuksia koskevat tulonsiirtokysymykset jäävät kehittymisen agendalta, koska nämä ryhmät ovat liudentuneet tasa-arvoisiin, luoviin, teknologisiin ja eettisiin hivelypintaklustereihin jokaiseen talouteen kustannuksitta saatetuissa digitaalisissa suomisivuston ympäristöissä, joita ohjataan uudella, teknisellä, luovalla ja eettisellä järjestelmällä.

Hurmioyhteiskunnan ja sen toteuttamisen kannalta olennainen teknologinen, luova ja eettinen digitaalinen suomisivusto hivelypintaklustereineen merkitsee valtiontalouden uudelleen suuntaamista lähitulevaisuudessa. Keskeistä tässä on, että nykymuotoiset huomattavan kustannusrakenteen synnyttävät ja sellaisina kassavirtaa ohjaavat kohteet lakkautetaan. Niiden lakkauttaminen merkitsee kuitenkin hurmioyhteiskuntaan siirtymisen rakennemuutosta, joka ei toisin sanoen merkitse vanhojen rakenteiden sisältöjen loppumista vaan niiden synkronoimista uudentuneina uusiin digitaalisen suomisivuston systeemeihin. Tiede, taide, opetus sekä erityisesti sosiaali- ja terveydenhuolto digitalisoidaan tyystin kaikki kaikille –periaatetta teknologisesti, luovasti ja eettisesti soveltaen siten, että nämä vanhat instituutiot siirretään sähköisesti jokaiseen talouteen, mutta niitä ei digitaalisten pakkausongelmien vuoksi erotella vaan sen sijaan ne synnyttävät yhteishurmion, joihin taloudet yksilöllisten valintojen mukaisesti osallistuvat sen mukaisesti, minkä hivelypintaklusterin kautta ne orgaaniin osallistuvat. Osallistuessaan yhden hivelupintaklusterin kautta orgaaniin, jokainen talous saa kaiken, sillä hivelypintaklusterit muodostavat pikemminkin uudenlaisia positiivisia ja iloisia tyylejä kuin rajattuja sisältökokonaisuuksia, joihin ei itse asiassa sisältyisi kaikki.

5 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Pahus sentään. Et sinä satu muistamaan kenen kirjoittama oli runokirja nimeltä "Hurmioituneet kasvot"? Waltarin? Katri Valan? No jonkun Tulenkantajan kumminkin?

Tämä kelpaisi suoraan IVOn tai Fortumin liitteeksi kun se hakee toimilupaa 7. (vai monesto tuo nyt on?) ydinvoimalan perustamiseen ja rakentamiseen.

Muuten tulee mieleen kyllä Asimovin Foundation ja siinä se juttu 500 vuotta vanhasta naisesta joka ei muista onko hänessä enää yhtään alkuperäistä osaa jäljellä.

jarvelainen kirjoitti...

Ripsa
Äkkiseltään muistelen, että Hurmioituneet kasvot on Tulenkantajien yhteinen runokokoelma, johon kirjoittivat kaikki mainitsemasi (Waltari mahdollisesti nimellä Kristian Korppi), mutta täytyypä tsekata Saarenheimon kirjasta.

jarvelainen kirjoitti...

Jep. Katsoin Waltarin muistelmista. Hurmioituneet kasvot ilmestyi 1925. Se oli antologia, jossa oli Elina Vaaran, Katri Valan, Yrjö Jylhän, Olavi Laurin (Paavolainen), Ilmari Pimiän ja Laurin Viljasen runoja. Kokoelma oli Paavolaisen vaikuttama. Tuo hurmioituminenhan oli sitä Kivennavan Vienolasta lähtöisin olevaa kreivitär de Noaillesin runouden ihailua. Nehän pitivät siellä kummallisia itämaisia iltojakin, joiden kuningatar oli Katri Vala.

Ripsa kirjoitti...

Joo. Muistelen, että Paavolainen mainosti tilaisuuksia kirjassaan Nykyaikaa etsimässä, jota kirjaa etsin eilen epätoivon vimmalla, mutta se on Leon suomalainen suosikkikirja, joten se on saattanut viedä sen työhuoneelleen.

On muuten aikainen antologia. Olisin veikannut etteivät noin pian sisällissodan jälkeen saaneet joukkojaan kasaan.

Anna-Maria Tallgren oli aika ajoin kyllästynyt Tulenkantajien tempauksiin, mutta Aino Kallas kirjoitteli ystävättärelleen Lontoosta että uusi sukupolvi tekee tuloaan.

Niiden tulollehaan ei mitään saa, aina niitä tulee, ja hyvä on kun tulee.

Minulla EI ole kunnon Suomen kirjallisuushistoriaa, ja nyt kun sitä voivottelen, niin luulenpa, että Laitisen muinaista opusta ei ole päivitettykään.

Mistä Saarenheimosta sinä puhut?

jarvelainen kirjoitti...

Hei
Liisa Saarenheimo on kirjoittanut kirjan Tulenkantajista, mutta en enää muista tarkkaa nimeä. Kun olin Tampereella lukiossa ennen Adamin syntymää, istuin kaikki päivät vanhassa kaupunginkirjastossa ja luin näitä Tulenkantajat-juttuja, muun muassa Paavolaisen Kootut teokset, kai useampaan kertaankin. Paavolaisen töistä arvostan eniten kirjaa Lähtö ja loitsu. Tästä syystä on mieleen jäänyt tuo Hurmioituneet kasvotkin.