Risti

Tämä risti oli Portaanpään kristillisen opiston katolla 84 vuotta. Nyt siellä on toinen samanlainen. Otatin tämän pois, kesä sitten, koska uutta kattoa rakentavat miehet totesivat sen olevan jo vaaraksi. Vanha risti on nyt opiston vanhassa juhlasalissa.

Hyvin on puu kestänyt.

Kiinnittää huomiota, että malli on kelttiläinen. Miksiköhän 1920-luvun savolaiset körttiläiset valitsivat juuri kelttiläisen ristin päämajansa katolle?

Nyt en katso kirjasta, katson kyllä myöhemmin, mutta latelen, että kyseessä on ankaran askeettinen kristinuskon tulkinta.

Joku voisi tehdä vaikkapa gradun, ehkä on tehnytkin, siitä, millainen historiallinen yhteys maailman vahvimman miehen koitoksilla on kelttiläiseen spiritualiteettiin. Olen joskus jostakin lukenut, että esimerkiksi ristiinnaulitun asentoon asettuminen oli osa sen harjoituksia. Kuorma-auton vetäminen puolestaan muistuttaa sitä, että usko siirtää vuoria.

Risti on laitettu katolle syksyllä 1924. Historia on näet tämä. Kun puinen päärakennus oli valmistunut syksyllä 1923, se paloi jo huhtikuussa 1924. Vanhoille perustuksille tehtiin talkootyönä ja keräysvaroin uusi kivinen päärakennus. Rakentaminen kesti näin vajaat puoli vuotta.

Se on vaatinut kelttiläistä otetta, vanhan savuavilta raunioilta puolessa vuodessa uusi eho luostari pystyyn.

Hengellisesti tulkittuna tarina kertoo Jumalasta. Mutta kertoo se kyllä jotakin niistä ihmisistäkin silloin.

Katri Taanila manasi joskus piispanrististä, että sehän nyt on pelkkää platinaa, kun taas Kristuksen risti on puuta. Niin tai näin, kun Tampereen uusi piispa lehtitietojen mukaan sai hienon Ruotsin kuninkaan aikanaan antaman ristin, tuli tämäkin risti tässä mieleen maininnan arvoisena.

Olin tänään ristiäisissä. Minusta tuli pienen pojan kummi. Muutamat yksinkertaiset elementit, raamatuntekstit, rukous, ristinmerkki ja vesi, tekevät arjen pyhäksi ilman kommervenkkien tai suurten puheiden tarvetta. Ei tarvita showta, selitystä eikä osaamista. Yksinkertainen kuin tämä risti tässä riittää.