Mitähän tarkoittaa hullun hurskaus? Ramon Llull sanoi olevansa hullu, joten asia lienee jalo.
On kuitenkin tällainen kummallinen sanonta, jolla tarkoitetaan sitä, että asia ei ole selvennyt suuntaan tai toiseen.
Kävin siinä tilaisuudessa, josta mainitsin, kuuntelemassa kirkon parisuhdetyöryhmän selvityksiä. Kalvoja taisi olla 40 ja niistä suuri osa esitteli yhteiskunnallista lainsäädäntöä. Kirkkolaissa voisi olla merkintä kirkon erilaisesta käytänteestä, mutta kun ei ole, asiat menevät käräjille. Se siitä.
Lähdin kotiin kainalossani teos Homoseksuaalisuus Raamatussa ja kirkon opetuksessa, toim. Antti Saarelma, Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 101, 2007. Kirja sisältää tammikuussa 2007 pidetyn kirkon parisuhdeseminaarin alustukset ja kommentit. Siinä on kolme osaa: Homoseksuaalisuus raamattuteologisena kysymyksenä (kirjoittajat: Kari Kuula, Antti Laato, Martti Nissinen, Kai Peltonen, Riitta Särkiö ja Kaarlo Kalliala), Luterilainen teologia ja etiikka (Antti Raunio, Jaana Hallamaa, Jouko Heikkinen, Olli-Pekka Vainio, Vesa Hirvonen ja Paavo Kettunen) sekä Homoseksuaalisuuden ekumeeninen ja pastoraalinen haaste (Antti Saarelma, Heikki Huttunen, Mikael Lindfelt, Juha Pihkala, Martti Esko ja Matti Repo).
Itselleni uusin osa keskustelua olivat mielipidekartoitukset, joita on tehty vuonna 2004. Mikäli mielipidekartoitukset, joita on tehty niin sanottujen kansalaisten parissa, todella edustavat kansalaismielipidettä, niistä voi tehdä vain yhden päätelmän. Meillä ei olisi parisuhdelakia, mikäli niin sanottu kansa olisi päättänyt asiasta.
Kirkon työntekijöiden, pappien ja kanttoreiden, näkemyksiäkin on selvitetty. Näkemykset menevät niin tasaisesti ryhmien ei missään nimessä, jonkin verran, samat asiat kuin heteroille ehkä ja seksuaalivähemmistöt voittoon –tyyppisten mielipiteiden kesken, että edellytyksiä asiaa koskevalle yksituumaisuudelle ei ole. Jos homoseksuaalien siunaamista kirkossa todella lähtee puoltamaan, ennustan, että junttaus vie noin 40 vuotta tästä päivästä, ja tässä en liioittele.
Kirkko työntekijöineen ei tästä huolimatta ole mitenkään erityisen homofoobinen. Varovaista keskitien kulkijaa mahtuu joukkoon eniten, mutta ääriryhmät ovat vahvoja.
Taisi olla parisenkymmentä prosenttia papistosta, joka ei sallisi homoseksuaalin toimia edes toimistotöissä kirkossa. Jos olisin sanomalehti-ihminen, laittaisin nyt otsikon: Papit eivät anna homojen nuolla edes kirjekuoria.
Näkemyksellä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, muuta kuin siltä osin että parikymmentä prosenttia papeista ei ottaisi homoseksuaalia toimistotöihin. Mutta sen pahempi todellisuudelle. Keskustelua kun tällaisista asioista käydään lähinnä tällä tasolla. Se on mediaa se.
Lainsäädännössä on kohta, jonka mukaan häiriköivän ilmapiirin luominenkin on rangaistava teko. Ollaanpa asiasta mitä mieltä ollaankin, kannattaa pitää suu supulla.
Lopetan raportointini sukupuoliasioiden viljavilta vainioilta tähän.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
13 kommenttia:
Taitaa siirtyä minunkin kirkkoon liittymiseni kauas tulevaisuuteen
"Mitähän tarkoittaa hullun hurskaus? Ramon Llull sanoi olevansa hullu, joten asia lienee jalo."
Juutuin otsikkoon. Alkuperäinen muoto on tietääkseni: "Ei tullut jstakin hullua hurskaammaksi" Siis jotakin tapahtui, mutta mitätön oli tulos, mitätön kuin hullun hurskaus, näin sanontaan on mielestäni sisäänkirjoitettu. Tämän täytyy olla tapakristityn ajattelua, sillä eihän hullu nyt voi osoittaa hurskauttaan ulospäin yhtä tehokkaasti kuin kunnon kirkossakävijä.
Jumalan pyhien hulluuteen tämä ei voi mitenkään liittyä.
Sanontoja on aina kiintoisaa kääntää nurin, mitähän siitä seuraa, jos "tästä asiasta tulin hurskaammaksi kuin hullu"? Se alkaa kuulosaa oudosti sittenkin kuin sanoja olisi korottamassa itseään Llullin ja kavereitten yläpuolelle.
Hullun hurskaus voisi olla sitä mistä minä näen edessäni koko ajan toimintaa ja toiminnan muotoa:
Kun mastossa roikkuva purjehtija katsoo minne on parasta mennä ja osaa sen formuloidakin, ettei joudu hakoteille tai karikoille niin mitä tapahtuu. Tulee Odyssean matka: jos seireenit istuvat vierekkäillä saarilla tuosta viitetoitetusta tiestä niin eiköhän nämä rakkaudenkipeät (kärlekskrank) muut merimiehet sepittele tuota tietä vähän erilailla kun mastossa ollut sen on kertonut. Nyt tulevat hieman uusia koordinaatteja ja tämä selitetään sitten perspektiivierojen kautta joka on mahdottomuus tajuta vedenpinnan korkuudelta. Näin vielä vedotaan siihen mitä silmä näkee (ja silmähän näkee sen mitä se haluaa jos seireenien ihana ääni kuuluu etäältä). Sitten laivaa käänetään sinne ja vähän myöhemmin joku toinen merimies kiipeää taas mastoon ja asia toistuu. Näin laiva seilaa vähän sinne ja tänne ja sen lisäksi koordinaattien lukutaito vääristyy ja ruvetaan pitämään ns. tapana.
Aristoteles sanoo, että tavat ovat yhtä kuin moraali. Kun on kierot tavat moraalista tulee kiero. Kääntyy hullun lailla eli vaikka jatkuvasti katsotaan ja estimoidaan varsinaiset laskelmat tehdään sitten kuitenkin "hullun lailla" joka pitäisi olla "kyltymättömän lailla". Hullua hurskaampi on se tilanne, milloin työtä tehdään kuten Seitsemän veljestä ja kannetaan valoa pussillinen kerralla ja aina on yhtä pimeää. Joku voittaa tästäkin. Joku on laskenut sen varaan, että OPM on täynnä osaamattomia ja ainakin ymmärtämättömiä tyyppejä, joita voi viilata linssiin ihan miten vaan. Tyhmät seuraavat ja jokunen suomalainen "myy" muut sen takia, että itse saa sulan hattuunsa jossain tuolla overseas.
Tämä anekdootti tai metafoora ei pyri sanomaan, että rakkaudenkipeys tai kiimaisuus olisi ainoa este tai mutka mutta identiteetin vajeen syvyydellä on sitten muita oireita kuten kateus, mustasukkaisuus, ahneus, minäkeskeisyys, epäluottamus jne jne eli syy, ettei vaan osata navigoida oikein johtuu siitä syystä, että nuo Minä-MInä-Minät tuovat aina second opinion, joiden laskutapa ei noudata sitä prinsiippiä jolla näkee valoisasti koko ajan.
Mutta meillähän on tyhmennetty kansalaisia oikein tahallisesti kun ollaan jauhettu sosiaalidemokratian "tasapaksua" näkemystä älystä. Kun väitetään, että kaikki ovat yhtä älykkäitä se pitää paikkansa elämässä, mutta ei koulutyössä. Osaaminen on jotain muuta kuin ymmärtäminen. Ymmärtämisen suhteen oppilaat ovat varmasti yhtä päteviä vaikka eivät ole yhtä taitavia.
Kyse on nykyään kylläkin enempi siitä, onko sekään enää hullua hurskaampaa sillä kapeakatsoiset ns. osaajat ovat jo vallanneet kaikki näköalapaikat ja näinollen ne (minä mukaanlukien) joilla on kyky nähdä ja katsoa selkeällä silmällä (omasta ja äidin mielestä) joudumme rannalle emmekä pääse edes laivaan.
Laivan kapteenit ovat sen sijan jo vuosia olleet sokeita.
Umpisokeita ja uskovat satuihin.
rupesin pohtimaan sitä, että kuka se sitten oikeastaan on, se siunausvastainen taho:
joensuusta tullut skini? kirkko ja kaupunki -lehden yleisönosaston nimimerkki yksi-monien-puolesta?
kirkkohallituksen virkamies, jonka toimistotekninen organisaatio pitää huolen siitä, että ihmiset leimataan ja identifioidaan eri ryhmiin lopullisesti ja tehokkaasti?
vähemmistöryhmille allerginen jumala?
minusta siunauksen evääminen on kirkolle tyypillistä osallisuuden kieltämistä ja katsomoon asettumista, mutta kyllä minä kirkon 'itseen' identifioitumisen ymmärrän.
ehkä ev.lut ihmisyksilön identiteetti voi kehittyä täydelliseksi vain sellaisessa vertaisryhmässä, jonka arvomaailma ja symbolimaailma ovat tärkeimmiltä osiltaan samanlaisia...
sitä minä taas en käsitä, että sama kirkko toimii kulutuskarnevaalin lietsojana pistäessään papit siunaamaan kauppakeskusten ostoshelvettejä vahinkovakuutustutkijan matalalla peruskurkkuäänellä.
onko rakkauksia siis yksi vai monta? teologisen dogmatiikan valossa vaihtoehdot ovat vähissä.
ja kuitenkaan rakkaus ei ole sen monimutkaisempaa kuin kykyä hyväksyä toinen ihminen sellaisena, kuin toinen on. näin ollen se ei poikkea juurikaan ystävyydestä, viriilistä fellow-feelingistä tai platonin philoksesta.
Eiköhän olisi luterilaisen kirkon kannalta sittenkin kakkein järkevintä ottaa myönteinen kanta, koska kun kerran on lähdetty liberaaliteologian tielle noin ylipäätään, niin mennään se tie sitten loppuun asti...itse asiassa muuta 'suuntavaihtoehtoa' liberaaliteologialla ei ole kuin jatkuva liberalisoituminen.
Sitäpaitsi kun liberalisoitumisen vauhti on tarpeeksi kova, niin mikään jarrutus ei enää tehoa.
Olkoonkin, että esimerkiksi hyper?liberaalin Matti Myllykosken ja dogmaattisemman Juha Pihkalan käsitykset tästä asiasta lienevät sovittamattomia.
*
Vastakkainen äärivaihtoehto on 'ekslusivistinen' (siis mutatis mutandis 'poissulkeva').
Pitää vain tiukasti kysyä homoparilta, että minkä ihmeen takia te haluatte siunauksen/vihkimyksen meiltä?
Miksette elä niinkuin ennenkin? Ei kirkollinen siunaus teidän elämäänne käytännössä muuksi muuta.
Ja jos te sen siunauksen haluatte pelkän julkisuuden takia, niin menkää tosi-tv:hen ja järjestäkää ihan omat siunausbileet.
Ei tämä meidän luterilaisten(kaan) kirkko ole mikään sekalaisten parisuhteitten vihkimisen 'valintamyymälä'.
Sitäpaitsi kaikki eivät pelastu. Pitäkää se mielessänne.
Tuossa on eropaperit. Rasti ruutuun, jossa lukee: 'eroan kirkosta', niin olette sen jälkeen 'vapaita'. Samoin me.
'Puhdas' kirkko on aito kirkko.
*
Huom! Tämä rasistisen diskriminoiva fantasia ei ollut minun oma virallinen mielipiteeni.
Jos joku (kuten esimerkiksi iines) haluaa minulta oman mielipiteen, se maksaa hänelle 100 €/mielipide.
Jos Raamattua tulkitaan vain Raamatulla, niin asia on selvä kuin pläkki ja turhempaa kokousta ei olisi voinut olla.
hgarrulus ?
eikö sinulla ole toista nimimerkkiä joka puhuisi totta
akhn eksegetiikka pelastaa meidät vieraantumiselta
...
eiks teillä oo yhtään homoa siellä kokouksessa?
niin ja Petri Hyvää Ystävänpäivää!
laitanpa tähän huvikseni edesmenneen teesit kirkolle..ah miten kauniisti hän kirjoittaa. hengellisen johtajan on luotava toivoa , ei pelotella.. ateenan on yhdistyttävä konstantinnopoliin . kulttuurivallankumoukseen kansalaisten kanssa.. tehtävä työtä ympäristön, luonnon suojelemseksi jne ei sanaakaan seksistä. me ortodoksit olemme vielä tuhat vuotta teistä jäljessä..
Onko Hän ortodoksi? No ulkonäön puolesta olisi voinut arvatakin.
'Jos joku (kuten esimerkiksi iines) haluaa minulta oman mielipiteen, se maksaa hänelle 100 €/mielipide.'
Liian halpaa lystiä näin arvokkaalla asialla!
Korotetaan: - 1000€/mielipide.
Täytyy vain varautua siihen, että kukaan ei ehkä koskaan tule kysymään sitä mielipidettä.
Aina vain parempi: 10000€/ mielipide!
Tämä on valaiseva yleiskatsaus nykymenoon teologiassa.
http://www.opiskelijakirjasto.lib.helsinki.fi/eres/teol/juntunen199-233.pdf
Hyvä teksti Räsänen. Lupaavaa voisi sanoa. Lupauksesta saa siis oppia lisää ja lupaus on se, minkä ympärille koko länsi kietoutuu. Olisi kyse markkinoinnista tai juridiikasta: jotain ON jotain ja lupaus on siinä alitajunnaisesti. Rehellinen pitää lupauksensa, mutta kielipelin kaverit tietävät miten sakkia pelataan. Tiistaisin tai torstaisin, aina vain uudelleen ja uudelleen ja kellon kanssa vielä.
Näin narratiivien merkitys lähtee punomaan omia merkityksiä kunnes korttitalo läsähtää. On aika rakentaa uusi talo sinistä tai punaista käyttäen. Illan tullen sitten tietää kuka on siitä talosta pois.
Siinä teologia ja struktuuriset tieteet noin pähkinäkuoressa. Pähkinä on rikottu, palat pöydällä.
Voisitko RR ravistaa sitä minun mieliproffaa ja sanoa hänelle, että lupaus ei ole unohdettu: en vaan tiennyt olisiko sillä mitään merkitystä; mistä minä sen voisin tietää, en ole saanut mitään vastaanottoa enkä mitään vastausta.
Minä voin keksiä kaiken tai sitten en. Mistä minä sen tiedän? Minä olen ihminen joka osaa kuvitella, kuvittaa, hyvin. Joskus kuvittelen liikoja, omiani. Kuvittelen sillä se tapa on minulla voimakas; näen kuvat ennenkuin ne oivallan.
Hullua. Hurkaus on itsekkyyden taustalla silti. Post festo: ståndis tulee ensin; myös naiselle.
Kyse on vain siitä kuinka sinnikäs on sen suhteen ja mureneeko toivo.
Lähetä kommentti