Ohimoiden harmaannuttua ei pitäisi luottaa näemmä muistiinsa. Ounastelin kommenttiosiossa, että huumekaupassa liikkuisi kaksi kertaa niin paljon rahaa kuin asevarustelussa. Tosiasiassa näyttää liikkuvan puolet siitä.
Muistikuvani perustui kymmenen vuotta sitten tehtyyn tilastoon, jossa kerrottiin, kuinka paljon rahaa tarvittaisiin ja kuinka paljon sitä käytetään. Tiedot ovat kirjasta Anu Kantola et alii, Maailman tila ja Suomi.
Laitan kauppojen sunnuntaiaukiolon kunniaksi tuon vanhan laskelman, joka osoittaa asioiden suhteellisuutta.
Rahaa käytettiin 90-luvun lopulla miljardeina markkoina ilmaistuna seuraavasti:
Asevarusteluun 4 290
Huumeisiin 2 200
Eurooppalaisten alkoholinkäyttöön 578
Eurooppalaisten tupakointiin 275
Japanin liikemaailman edustuskuluihin 193
Lemmikkieläinten ruokaan Euroopassa ja Yhdysvalloissa 94
Parfyymeihin Euroopasssa ja Yhdysvalloissa 66
Jäätelöön Euroopassa 61
Kosmetiikkaan Yhdysvalloissa 44 miljardia markkaa.
Laskelmien mukaan rahaa tarvittaisiin miljardeina markkoina ilmaistuna seuraavasti, mikäli palvelu olisi kaikkien ihmisten saatavilla:
Perusterveydenhuolto ja ravinto kaikille 72
Lisääntymisterveys naisille 66
Vesihuolto ja sanitaatio kaikille 50
Peruskoulutus kaikille 33 miljardia markkaa.
Lähtekäämme ostoksille!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Tuossa oli tosihyviä tilastoja. Taidanpa printata vastaisen varalle.
Siis niin vähällä saataisiin terveydenhuolto ja nälkä poies! Niinhän nuo ovat YK:n eri osapuolet sanoneet kymmeniä vuosia.
Mutta ei. Kun joku nälkäkatastrofialue saa kehitysapurahoja, niin aseita niillä ostetaan. Tuolla toisaalla emeritusarkkitehtiprofessori Arne Nevanlinna pohtii myös kehitysyhteistyötä ja mielestäni aika kattavasti ja omakohtaisiin kokemuksiin perustuen.
Se tässä on minusta kohtalonkysymys numero yksi: sodat. Niissä ei ole mitään järkeä.
Ei varmaan ole mitään järkeä myöskään addiktoitua mihinkään (minulla tee ja nikotiini), mutta Scientific American myös ilmoitti taannoin että osa noista reseptorisysteemeistä näyttäisi olevan geneettisiä. Mikä ei tietenkään anna minulle minkäänvaltakunnan "synninpäästöä"!
Muistan vieläkin yhden 60-lukulaisen yhteispohdinnan Sadankomitean kokouksen jälkeen. Se kiteytyi jotenkin näin: Jos kaikki vain saapastelisivat kotiin rintamalta, niin työt tulisivat tehdyksi, lapset hoidetuksi, kauppa kukoistaisi ja yhteiskunta kehittyisi.
Olisi taas varaa johonkin sellaiseenkin kuin taide ja kirjallisuus. Ja filosofinen ajattelu vessassa tai yhdessä kissan kanssa, muttei vessassa.
Tämä on vain siksi, että kannattava se tuppaa lisääntymään: kapitalismi menee ns. kannattavuuden mukaan ja tietysti huumeet ja aseet ovat suurimpia investointeja, sillä kateprosentti per unit on sata tai jopa tuhat kertaa kannattavampaa kuin esim. yrittää opettaa mitään jollekin puupäälle. Energia suhteessa uusostoon on aikamoinen: ei vie energiaa tappaa toisia ja oikeastaan se ei ole kiinni tappojen määrästä vaan pikemminkin luotien ja koneiden kulumisesta - kuin vastaavasti yrittää takoa jotain vastenmielistä poishemmotellun räkänokan korvien väliin sillä seurauksella, että saa itsekin huonon maineen. Kiittämätöntä on siis oikeanlainen elämä ja kannattavaa suorastaan tuo korkean luokan ns. kapitalismi.
Mutta kun on vain yksi maapallo niin emme kukaan halua elää mafian kanssa ja sitä tässä silti pohjustamme kovaa vauhtia. MInä olen kirjoittanut näistä asioista myös näillä taulukoilla vuodesta 2001 asti. Ei pahemmin ole kukaan kuunnellut: oma maine meni sen sijaan sillä rupesi tuulemaan niin kovasti ja yritykset mollata ottivat minun elämässäni koko tilan. Kuka milläkin lailla (lue Lucifer effect; Zimbardo). Kun eivät saa tappaa tai saa vääristää niin yrittävät ainakin pelastaa kasvonsa mustamaalaamalla toinen.
Elän, siksi olen voisi sanoa. Olen vain, ei voi elämäksi kutsua. Jos yliopistolla vain mumistaan olemisesta ikäänkuin hauskana kielipelinä ja jossittelun jossitteluna niin minunlaiset filosofit kuolevat. Joku antoi minulle kuitenkin kirjan valheista ja liitti siihen kortin: "Filosofi är att begrunda metabudskapet i samhället; andlighet riktas in och ut! Vad håller på att hända?"
Näillä sanoilla sain muutamalta ihmiseltä palautteen osaamisestani. Kauppa ei käynyt sillä minä edustan niin väärää filosofiaa sillä en ollut humanistihumisijoiden mieleen kun osasin taloutta ja en myöskään ollut talousjunailijoiden mieleen koska osasin humanismia tai filosofiaa (sen minkä ehdin lukea ennenkuin ulos heittivät). Tuskin sain paperini; olin niin surkea. Tappoivat minun energiani, sen suuren ja valtavan, sen naurua täynnä olevan olemukseni. Minulla ei ollut enää maapalloa, ei ihmisiä eikä instanssia: eivät ymmärtäneet ja sitten yrittivät muuntaa pohjattoman toivottomuuteni sairaudeksi. Lähes saivatkin sairaaksi enkä ole vieläkään toipunut tästä mentaalisesta pahoinpitelystä täysin. Mieheni ei vielä tänä päivänä näe mitään mistä minä puhun; hänen elämä ei ole polyfoninen, ei hierarkinen eikä reflektiivinen. Hän on vain hauska ja kiva ja hyvää järjestämään asioita.
Minä en: minä sotken helposti mutta minun muistini on valtava jos asia on minun mielenkiintoni sisällä. Jos minua taas testaa mitä eilen näin TV:stä en tahdo muistaa mitään. Näinollen ns. muistitestit ovat virheellisiä myös.
Sunnuntaikauppaa; miksi möimme sielumme voisi kysyä? Miksi emme huomanneet ajoissa, vaikka toisaalta eihän vieläkään ole liian myöhästä mutta kaikki rekrytointi, arviointi ja koulutussuunitelmat joutavat ihan uuteen tarkasteluun ja aika totaalisesti jos Suomi haluaa olla oman teatterinsa johtaja.
Tästä löytyy osuvia filosofisia ja historiallisia tiivistelmiä myös ko. aiheeseen liittyen.
>>Tukevasti Ilmassa 07.01.2008<<83min, 38mb
Tuomas Nevanlinna ja Jukka Relander keskustelevat imperialismista ja kolonialismista
http://www.radiohelsinki.fi/lataa.phtml
Ja tuohon hurjaan huumekauppaan palatakseni.
Viime viikon Radioateljeessa sanottiin yhteiskunnan pyrkivän siihen että kansalaiset ovat psykokemiallisesti yhdenvertaisia.
Tämä liittyy valtaan ja samoin se mitä sama ohjelma sanoi prinsessoista:" Miksi kukaan ei kertonut, että prinsessan pitää juosta juoksumatolla, tehdä väikkäri ja osata käyttää kyynärpäitä. Diagnoosi: unettomuus".
Mielestäni prinsessa pääsi aika vähällä ja oli onnekas.
Ohjelman loppupuolella soivat tummajylhät tuomion kellot.
H.G.:n analyysi vallan käyttämiseen ihmisten tuhoamiseksi myös mentaalisesti on täysin oikeaan osunut. Kyllä se on todellisuutta.
ripsamuru
sellaista se on, se setelin ikävä setelin luo. kun valtiolla on paljon intressejä, joilla ei ole mitään tekemistä yhteisen hyvän tai kokonaisedun kanssa.
ja kun teollis-kaupallinen systeemi alistaa meidät tuotannon ja kulutuksen välineiksi ja hyvinvointijärjestelmän broilereiksi.
ihmisen marssi on pitkä. erämaan halki kangastukselta toiselle. on pidettävä yllä usko siihen että seuraava on todellista totta, vaikka ne sata edellistä haihtuivatkin tuuleen sinä hetkenä kun ne jo luuli saavuttaneensa.
"unelma paremmasta maailmasta" . toinen jalka ideoissa, toinen periaatteissa ja suunnitelmissa. tässä on se dialektiikka, tästä dynamo.
emmaus-rojunkerääjäjoukkueessa minun oli aikoinaan pakko opetella säästämään ja kitsailemaan. sitä tehdessäni huomasin miten hyvää harjoitusta menojen pienentäminen on, jos halusi päästä irti rahataloudesta.
kun perusti toimentulonsa menojen rajuun pudottamiseen, joutui tietysti vaikeuksiin verottajan kanssa; sitä kun oli vaikea saada uskomaan, että sen aikaisella 10 000 markalla pystyi helposti elämään vuoden.
ja jos vielä röyhkeni olla onnellinen, sai veroviranomaiset todella epäluuloisiksi.
no tietysti rahaa tarvitaan. se on kapitalismin laki, pääoman logiikka josta emme ole vapaita.
muistatko muuten vielä radion legendaarisen nuorten sävellahjan - sen farkkuohjelman, joka lähetettiin lauantaisin neljältä, ellei mitään urheiluselostuksia saatu korvikkeeksi.
sehän kampanjoi kuulijoitaan satsaamaan rahaa milloin nälkäisen afrikan, milloin kärsivän biafran avustamiseksi.
haasteet taksoitettiin tavallisesti "vaihdettujen katseiden hinnalla" ja kukkaron nyörien höllentäminen päihitti ainakin hetkeksi pankkitilin saldon kasvatuksen.
tuo ylläoleva kommentti oli siis kommentti ripsan ensimmäiseen kommenttiin!
Claes Andersson kirjoittaa silti ihmisestä, jolla ajattelukatkoja, autismiin liittyviä meditaatiokykyjä (joita tunistan minussa ja kaikissa erittäin älykkäissä analyyttisissä ihmisissä)
jonkinlaisena skitsofreenina.
Minä olen ihmeissäni tätä nykymaailmaa ja sen yltiömäistä omnipotenssia. Kyllä kaikki on tietävinään jo ihan kaiken, että mitä sitä enää tutkia mitään: kaikkihan on jo tiedossa että luukut voi vain tönästä kiinni. Closed. Miksi Andersson ei ole lukenut mm Zimbardoa tai kuunnellut muitakin kuin lähipiirinsä ihmisiä? Niitä, joita viedään erilaisin kepulikonstein ja valhein jonnekin nurkkaan ja sitten ihmetellään miksi on masentunut? Syystä kuka vaan olisi.
Heillä on kivaa kun voivat ohjata meitä tavallisia?
Hedonismi sitten vain valloille ja naiset takaisin hellan ääreen kuulemma kysymään mieheltään lupaa mitä aikoo jos aikoo. Meitä suomalaisia naisia halutaan takaisin hellan ääreen tai sellaiseen työelämään missä emme kyseenalaista tätä miesvaltaista omnipotenssia.
Siinä on sitten sosiaalidemokraateilla omat liturgiat ja väärien ihmisten poistofantasiat ja äärioikeistolla omansa. Kyllä fundamentalismi ja omnipotenssi ovat hirveä yhdistelmä, vaikka olisikin vain jonkun pienen ryhmän sisällä kuten suomenruotsalaisten sisällä mistä minä osaan kertoa. Silti en siis osaa sormella osoittaa ketään faktuaalista mutta luen diskursseja niin taitavasti, että näen mistä kiikastaa: yleensä kyvystä nähdä monta simultaanista reittiä tai näkökulmaa, joiden vahuvuus on sama. Tästä esimerkkinä raha (arvo ja arvon mittari joka on se filsofinen kompa) ja ihmisen oma arvo ja näittten kahden tai oikeastaan kolmen vaikea ymmärrys. Tästä pitää siis alkaa: kauppa menee päin helvettiä koska ihmiset uskovat rahaan eivätkä ajattele, että raha voi olla sitä ja se voi olla tätä: kuka sillä tiedolla minkä on hankkinut aikoo tehdä mitä. Tieto on avainsana ja tieto, sama tieto, voi merkitä rahassa monta eri asiaa ja oikein v-mäiset osaavat myydä saman tiedon monta kertaa jolloin aiheuttaa kitkaa. Tämä on juttu USA:ssa luultavasti missä Bushin konservatiivitarinat myydään maton ja peiton alla monta kertaa ja ikävää on, se myydään myös demokraattisille. Tästä syystä hilataan vääriä prosesseja ja niitähän me täällä Suomessa ihmettelemme koko ajan. On siis korkea aika oppia ajattelemaan, ja tästä voisin minä alkaa. Minulla on matriisi valmiina ja osaan tästä vielä paljon pidemmälle.
Olen yhtä osaava kuin moni tunnettu valmentaja mutta minun humanistinen ja demokraattinen lähtökohta ja naisen sielu ei kiinnostanut ketään, ihme kyllä ei koulumarkkinoillakaan. Se johtuu rahasta, sillä raha on se sekoittava ja vaativa asia.
No, kaikki hyvin. Suomi on hyvä maa ja täällä asuu hyvin, hyvin sinnikäs ja sisukas kansa. Siksi olemme hyviä: emme muuten ehkä parempia.
Mutta kun kansa oppii luottamaan itseensä, myymään mitä vaan niin tuo sinnikkyys on se, mistä todella loistavat myyjät tunnetaan. Näin minäkin olin suomen ja skandinavian paras myyjä, mutta sitten kun rupesivat vetää mattoa jalkojen alta ja sepittää se ties millä niin minä sanoin, etten enää myy muille ikinä mitään.
Näin haluamme siis Suomessa, enkä minä ole paha tai ilkeä, enkä mitenkään kostohenkinen mutta pelokkaat ihmisporukat laittoivat heti estolistoille.
Lähetä kommentti