Chesterton on lausunut: ”Enkelit osaavat lentää, koska ne ottavat itsensä kevyesti.”
Avoimuus taivaalle syntyy siitä, ettei henkilö käperry itseensä ja itsensä painoon, lienee tämän syvämietteisen ajatuksen kärki. Luova toiminta edellyttää nousua omasta painosta avarammille taajuuksille.
Enkelioppia harrastettiin Aleksanterin yliopistossa kohta 20 vuotta sitten kovastikin. Oli laudaturseminaarikin. Kuuntelin sivukorvalla juttuja sieltäpäin.
Viittasivat muun muassa J. Lacanin kertomaan: Enkelit ovat kovin huolestuneita ihmisestä. He ovat huolissaan siitä, että ihmiset eivät enää usko enkeleihin. He yrittävät olla itse enkeleitä.
Ole minulle enkeli, jytää iskelmä jukesta.
Tällainen enkelinä olo ei kuitenkaan ole keveyttä vaan painoa, yhä syvempää painumista ihmisyyden painosta syntyvään omaan itseensä käpertymiseen, jonka muoto on oikeastaan se, että henkilö ei myönnä olevansa se, mikä on.
Olla enkeli, mitä se olisi.
Enkelit komputoivat. Sitä termiä Tuomas Akvinolainen käytti. Ne näkevät johtopäätökset suoraan premisseistä suorittamatta loogista päätelmää. Ne selviävät ilman ajattelemisen vaivaa, sillä ne ovat ohjelmia.
Itse asiassa enkeliopilla on tärkeä paikka niin sanotussa kalkyylin aatteessa, formaaliset variaabeleiden ja invariaabeleiden koosteessa.
Enkelit ovat ensimmäisiä tietokoneita. Ne komputoivat ja siirtävät viestejä, ei kuten Ockhamin radio, mutta säteilynä (radio) kuitenkin siten, että paikasta A paikkaan B lähetetty viesti ei ole siinä välillä.
Ei niillä ole ruumistakaan, kuten ihmisellä, joka joutuu harjoittamaan ajattelun vaivaa. Ne voivat kyllä puristaa itselleen ilmaruumiin, mutta oikeasti ne ovat ruumiittomia.
Tylsää tämä tällainen elämä, kuulemma.
Ole minulle enkeli: kiellä ajattelun vaiva ja ruumiillisuus, kun minua lähestyt, korkeintaan purista ilmasta ruumis.
Toista on tuo keveys, mutta se edellyttää siitä luopumista, että olisi enkeli itse.
Avoimuus taivaalle syntyy siitä, ettei henkilö käperry itseensä ja itsensä painoon, lienee tämän syvämietteisen ajatuksen kärki. Luova toiminta edellyttää nousua omasta painosta avarammille taajuuksille.
Enkelioppia harrastettiin Aleksanterin yliopistossa kohta 20 vuotta sitten kovastikin. Oli laudaturseminaarikin. Kuuntelin sivukorvalla juttuja sieltäpäin.
Viittasivat muun muassa J. Lacanin kertomaan: Enkelit ovat kovin huolestuneita ihmisestä. He ovat huolissaan siitä, että ihmiset eivät enää usko enkeleihin. He yrittävät olla itse enkeleitä.
Ole minulle enkeli, jytää iskelmä jukesta.
Tällainen enkelinä olo ei kuitenkaan ole keveyttä vaan painoa, yhä syvempää painumista ihmisyyden painosta syntyvään omaan itseensä käpertymiseen, jonka muoto on oikeastaan se, että henkilö ei myönnä olevansa se, mikä on.
Olla enkeli, mitä se olisi.
Enkelit komputoivat. Sitä termiä Tuomas Akvinolainen käytti. Ne näkevät johtopäätökset suoraan premisseistä suorittamatta loogista päätelmää. Ne selviävät ilman ajattelemisen vaivaa, sillä ne ovat ohjelmia.
Itse asiassa enkeliopilla on tärkeä paikka niin sanotussa kalkyylin aatteessa, formaaliset variaabeleiden ja invariaabeleiden koosteessa.
Enkelit ovat ensimmäisiä tietokoneita. Ne komputoivat ja siirtävät viestejä, ei kuten Ockhamin radio, mutta säteilynä (radio) kuitenkin siten, että paikasta A paikkaan B lähetetty viesti ei ole siinä välillä.
Ei niillä ole ruumistakaan, kuten ihmisellä, joka joutuu harjoittamaan ajattelun vaivaa. Ne voivat kyllä puristaa itselleen ilmaruumiin, mutta oikeasti ne ovat ruumiittomia.
Tylsää tämä tällainen elämä, kuulemma.
Ole minulle enkeli: kiellä ajattelun vaiva ja ruumiillisuus, kun minua lähestyt, korkeintaan purista ilmasta ruumis.
Toista on tuo keveys, mutta se edellyttää siitä luopumista, että olisi enkeli itse.
12 kommenttia:
Kaunis teksti
joo, olen samaa mieltä että enkelit pyrkii kommunikoimaan ja komputoimaan vieläpä omilla ohjelmillamme
Minulle sinä olet enkeli tai yksi niistä. Mutta ne, joiden luulin olevan enkeleitä eivät sitä olleet sillä olivat niin täynnä itseään ja kirjoittivat kirjoja siksi, että muut katsoisivat kirjailijaa - ei itse tekstiä. Tässä meni enkelimäisyys juuri pieleen ja sitten sen huomasin.
Rakkaus tuo enkelin maan päälle. Rakkaus on se suurin voima, joka tekee kaikki muut ohjelmat turhaksi. Mutta oikeaa rakkautta ei voi etsiä sillä oikea rakkaus tulee sydämestä kun se saa tilaisuuden. Sen vastapuoli ei ole viha vaan apatia. Rakkaus kuolee tyhjiössä, apatiassa ja hiljaisuudessa samalla kun se kasvaa joutuessaan ahtaalle, väärinymmärretyksi ja nurkkaan. Mutta rakkaus on silti se suurin voima.
Jos et kerro eteenpäin (fniss) niin kerron, että minä rakastuin ja se muutti computatiivisen ohjelman täysin. Jos rakkauteeni on vastattu en edes tiedä. Toivon sitä ja se toivo elätti minua yli ne vaikeudet joita piti nousta, jotta asiat olisivat taistelun osalta valmiiksi ajateltu. Siksi ajattelu on osaksi prosessia, ei pelkkä suora tööttääminen. Kun tietää kaiken niin voi typistää sen niin pieneksi, että näyttää kun olisi vain tajunnut jonkun osan. Kun Nikola Tesla tajusi logiikan niin Edison kykeni 1000 kokeilun jälkeen tekemään hehkulampun.
Silti Edison jäi historiaan. Siksi enkelit ovat eri porukkaa kuin ne, joille annetaan sulka hattuun sillä motiivit ovat eri. Kumman elämä on sittenkään parempi on oikea kysymys sillä enkeli elää jokaisen päivän lämmössä siinä missä keksijä sylkee verta ja puree hammasta näyttääkseen muille ihmisille, että on historiallinen henkilö. Joillekin siis on nimi tärkeämpi kuin elämä itsessään. Mutta Rousseau on sanonut, että elämän tarkoitus on elämä itse. Mutta entäs elämän merkitys? Siitä ei puhuttu.
Merkitys on sitä mitä sille antaa ja se vaatii rohkeutta tietää enemmän kuin muut vaikka ei omaa sitä valtaa ja miehuutta lyömään nyrkki pöytään. Merkitys on elämän suola ja sen kun tajuaa vanha suola ei enää janota. Rupeaa näkemään ja näkemään helposti.
Eiköhän enkeleillä ollut paikkansa mutta kouluttaminen ei käy quick-fix eikä tahdosta vaan ainoastaan sulautumalla omaan itseensä olemalla se ihminen minkä Jumala loi. Pitää siis osata katsoa sisäänpäin (reflektio) ja samalla kyettävä unohtaa, minän merkityksen.
Homo Garrulus
Tuohon liittyen, mitä kirjoitan, Wendersin elokuva Berliinin taivaan alla käsittelee teemaa hienosti. Enkeleiden maailma on mustavalkoinen (so. komputionaalinen ja radioaaltoja lähettävä ruumiiton todellisuus eetterissä). Kun enkelit astuvat maan päälle, alkaa näkyä värejä, mutta myös epätäydellisyyttä, kuten esimerkiksi Peter Falkin tuossa elokuvassa esittämässä hahmossa.
Intellektuaaliseksi olioksi määrittelemiseksi keskiajalla riitti huumorintaju. Enkelit kertovat kyllä vitsejä (lähettävät niitä jonkinlaisina tekstareina; taivas on täynnä hymiöitä). En ole huomannut, että intellektuaaliseksi olioksi identifioimiseen olisi käytetty indikaattorina itkua. Se on ehkä ihmisille (ja eläimille) ominaisempaa.
po. tuohon liittyen, mitä kirjoitat
Minä itken. Minä olen ihminen, luova ja hullu. Mutta en ole sairas enkä ole vastuuton. Minun vastuu vaan alkaa lapsesta ja ihmisistä eikä rahasta. Olen siksi nainen. Minun kykyni olla hauska on negatiivinen eli minä en ole ollenkaan hauska noin tavallisesti ottaen mutta kun kävelen kohti synkkyyden kuvitelmaa olenkin juuri sen takia hauska koska muut eivät sinne poltteeseen uskalla tulla. Koska elämä on eksistentialisisen opin mukaan sekä negan että positiivisen kuvan tajuamista jotta realismi voisi syntyä jonkun on tuotettava nega jos itseys tuottaa pelkkää positiivista. Tämä ei siksi pitkälle kanna ja teologia on ihan muutaman vuoden jälkeen täysin takaisin entisellään - se on siis suurin haaste: miksi ei uskota sitten jonkun ajan jälkeen. Kyse on uskottavuudesta ja omasta navasta jotka menevät sekaisin. Oikea kuvio on äärimmäisyyden kasi, eli makaava kasi jonka kuvio on kuin kolmosen ratikka; uudelleen ja uudelleen ei vain navan ympärille vaan myös itseytensä ympärille. Kaksi napaa mutta kohtaavat samaan kohtaan.
Kuva on siis sama kuin DNA:n tai RNA:n spiraali mutta sen sijaan, että se menee varpaista päälakeen se menee myös takaisin itseensä. Tämä on varmasti informaation rooli kaikkeudessa: kiertävä ja prosessi on siksi turhuuttava. Kuitenkin siinä on edelleen samat peruskysymykset: whats behind that formation?
Sepä se. MInulle se on Jumala koska minä näin tämän (näen sen matemaattisena kuviona jonka lähtökohta on ihmisen oma minuus ja seksuaalinen tarve kietoutua toiseen ja sitä ei saa kirkko lähteä pakottamaan sillä ketju riikkoontuu, ellei se saa olla ns. normaali ja luonnonmukainen. Kyse on sen jälkeen miten ihmiset voivat pysyä rauhassa toistensa kanssa: in piece).
Ho, onpa korkealentoista. Ota nyt tuosta mitään selvää.
'Ne komputoivat ja siirtävät viestejä, ei kuten Ockhamin radio, mutta säteilynä (radio) kuitenkin siten, että paikasta A paikkaan B lähetetty viesti ei ole siinä välillä.'
Logiikan suhteen 'vajaa' kun olen, en 'suostu' ymmärtämään ;).
Olisko sun mahdollista formuloida tämä virke toisin?
Millä tavoin 'lähetetty viesti ei ole siinä välillä'.
Miten Ockhamin radio sitten lähettää viestejä?
Onks tässä kyse eräänlaisesta telepatiasta? Enkelit telepaattisina 'yksikköinä'.
homo garrulus
maailma jonka asetat eteeni, on omituinen, - omituisen arkauttava, omituisen kiehtova. se on jotakin sellaista, joka pakottaa minut ajattelemaan asioita, joita en ehkä muuten ajattelisi, tai joita olen kenties karttanut ajattelemasta.
olet kuin taidemaalari, joka katselee mallejaan kattokruunut prisman läpi. tai taiteilija, joka ei maalaa mallia, vaan sen takana olevaa kamiinaa. tai piirtäjä, joka ei taivu sielunsa myymiseen.
Rauno
Kyse on käsittääkseni jonkinlaisesta telepatiasta. Viesti siirtyy suoraan toisesta tietoisuudesta toiseen tietoisuuteen ilman matkaa välillä. Enkelioppi on tässä kiinnostava, koska se muistuttaa kvantin paikan ja liikkeen mittaamisen ongelmaa.
Kiitos Meri, minä olen alkanutkin kenties jopa oikeasti maalaamaan: tein muutaman kokeilun taidekoulussa (pari akvarellia) ja ne onnistuivat vaikka molemmat ovat aivan tunnissa väännetty ja minä aion antaa ne miehelle jonka minun sisältä sytytti sen taitelijan palon mikä minulla on.
Mutta ehkä hän kuorsaa paraikaa jossain Bermudaksella ja on täysin tietämätön minun rakkaudestani. Jospa hän laskeutuu merenpohjaan nuorten kauniiden naisten kanssa ja piutpaut välittää naisesta joka runoilee hulluuden rajamailla ja uneksii - hieman hänestäkin. Olisi todella torvia edes myöntää joten palaan vaikkapa filsofianopettajaksi jos kelpuuttavat. Voin opetella RR:n sivut ja alkaa siitä. Tulisi parempaa opetusta kuin se, mitä kouluissa mumistaan kun filsofit eivät ole ollenkaan taitelijoita vaan puhtaasti narsisteja ja mokomas Sokratekseja. Heitä oli vain 13 tusinassa jonka takia minä näin että jotain oli väärin. Tusinassa ei voi olla enemmän kuin 12. Sen minäkin tiedän.
:D
'Enkelioppi on tässä kiinnostava, koska se muistuttaa kvantin paikan ja liikkeen mittaamisen ongelmaa.'
Tämä kävi mielessäni.
"Toista on tuo keveys, mutta se edellyttää siitä luopumista, että olisi enkeli itse."
Aivan. Täältä leijailen minä, joka en todellakaan ole enkeli, enkä halua ketään sellaiseksi pyrkivää lähellenikään!
Mistä tuo ilmaruumis-juttu oli peräisin? Hieno idea. Enkelit siis paitsi komputoivat tarvittavan viestin suoraan vastaanottajan tajuntaan, laskevat myös tarpeellisen visuaalisen hahmon viestille, kuten joskus pähkäilitkin: katskut näkevät Neitsyt Marioita, lutskut tuppaavat näkemään siipiveikkoja.
Lähetä kommentti