keskiviikko 29. lokakuuta 2008

Häirinnän muudan vaihe: terrorismi kouluissa

Luin jostakin, että Kauhajoen tapahtuman jälkeen kouluissa olisi ollut pitkälti toistasataa uhkausta. Oli miten oli, viikottain raportoidaan eri puolilla maata suljetuista kouluista, jotka sitten nopeasti palaavat normaaliin päiväjärjestykseen. Häiriintyneille koululaisille on tarjolla mallikäyttäytyminen: pistä esille lappu, jossa uhkaat koulukavereitasi ja saat poliisin paikalle.

Rikoksen nimi on laiton uhkaus, ja 15 vuotias voidaan tuomita siitä sakkoihin tai kahdeksi vuodeksi vankeuteen. On selvää, että uhkauksen tekijä ei voi enää jatkaa koulunkäyntiään normaalilla tavalla vaan normaalin rikosoikeudellisen prosessin lisäksi hänen koulunkäyntinsä joudutaan järjestämään määräaikaisesti erityistoimenpitein jossakin muualla kuin hänen vanhassa koulussaan. Perusopetuslaki säätää näet koulusta erottamisen yhteydessä, että opetus on järjestettävä.

En käyttäisi Jokelan ja Kauhajoen ampujista nimeä uhri tai tappaja. Oikea nimitys on terroristi. Uhkaukset ovat niinikään terrorismin muotoja.

Meillä manattiin Kaksoistornien tapahtuman jälkeen terrorismin vastaisesta sodasta. Tosiasia on, että maailmanlaajuisesti tämän tapahtuman jälkeen terrorismin uhreja on ollut joitakin satoja koko maailmassa.

Suomessa ajateltiin, että terrorismin uhka on lisääntynyt, mutta on tietysti aika kaukaista uskoa, että joku "rättipää" tulee ja räjäyttää Helsingin metron tai tekee jotakin muuta vastaavaa.

Näin terrorismi ulkoistettiin, samalla kun sitä ikään kuin tilattiin.

Sitä saatiin omasta takaa.

Kyseessä ovat häiriintyneet ja mallikäyttäytymisen mukaan toimivat, omaa mielikuvitusta vailla olevat tylsämieliset pikkuterroristit, joiden mielestä uhkailu on lähinnä hauska vitsi.

Parasta olisi julkaista naama lehdessä ja kertoa, millä keinoin kyseessä oleva tapaus on huomiota hakenut.

8 kommenttia:

Homo Garrulus kirjoitti...

Tässä on myös miehet, isot miehet, joiden v*tu-tusprosentti on korkealla. Heidän taipumus raivostua jos eivät aina ja joka paikassa voita on valtava. Tätä ryhmää on vaikea uhata juuri siksi, etteivät osaa (!) hävitä ja sen takia rupeavat härnäämään tiedon avulla: koska heillä on tietoa he härnäävät ja aiheuttavat kaaosta. Sekin on siis alhaisen kulttuurin kompetenssi. Mutta opettajien pitäisi vain olla tyyniä; ei lähteä mukaan terrorin provosointiin. Jos jonkun ryhmän olisi aika oppia realismista, se on tämän; mutta heillä on kautta historian ollut pelkkiä voittoja ja se ei ole hyväksi kenenkään menesymiselle pitkässä tähtäimessä. Siksi pienet eräpurat ovat aina terveellisempiä kuin nuo hiivatin kohteliassuissyistä ylläpidetyt naamarit ja sitten pamahtaa.

Nämä nuoret pojat ovat ehkä joutuneet härnäämisen kynsiin; se on helppo tehdä jos tietää elämästä ja kavereista ja vähän komplekseistakin: mitä minulle yrittivät. Yrittivät ensin Non Grata-tempulla, ei onnistunut sillä sain yllättäviä kypisä ja vahvoja uusia ystäviä kuin taivaasta - sitten yrittivät mollata huoraksi jne jne - ei onnistunut sillä en ole ikinä pois kodin seinien sisältä ja jos aikoo olla promiskuiteettinen pitää edes joskus olla poissa. Sitten yrittivät sanoa, että on epäluotettava ja se taas on täysi vale sillä ne, jotka tuntevat tietävät, että olen vetänyt ihan yhtä ja samaa loogista ajattelua koko ajan lähes 15 vuotta ja silti minua yritetään falsifioida: koska heillä itsellä ei ole tuota suurta kuvaa vaan kääntyvät kuin tuuliviirit sinne ja tänne ja sellaisia on sitten helppo johtaa.
Mutta ne, jotka nyt pian joutuvat häpeämään (kunhan tajuavat sen itse) niin tiesivät minut, minun isäni, taustani, kaverini, yritykseni, avoimuuteni ja kaiken: tiesivät ja silti hyökkäsivät. Koska eivät ole tottuneita siihen, että aika on heidän osalta tullut päätökseen: on aika laittaa oma johtajuus kuntoon eikä siirtyä häirinnän kautta aina uusiin haasteisiin ja leikkiä eettistä koska siinä eettisyydessä ei ole enää edes kasvojakaan jäljellä; murentunut kuin mosaiikki, joka liukenee palasiinsa.

Näkemiin.

ps. etukäteen tiedettynä mikä tahansa strategia kaatuu (sen takia pitää kertoa opettajille etenkin ja puoluejohdolle).

Lassi kirjoitti...

Meidän opinahjossamme eräs peruskoululainen sai päähänsä tuoda kotoa leikkipyssyn, jonka sitten veti repusta kesken tunnin. Yllättävän coolisti opettaja & luokkatoverit hoitivat tilanteen eikä mitään isompaa hämminkiä ehtinyt syntyä. Asia meni rehtorin kautta poliisin käsittelyyn. Tiedä sitten millaisia seurauksia tällaisesta tulen kanssa leikittelystä tulee.

dudivie kirjoitti...

arvon rehtori

koulutus *ja elama sortaa ihmista

a-kh kirjoitti...

Uhkailemista esiintyy myös ihmisten välisessä kanssakäymisessä arkipäivän terrorismina työpaikoilla tai missä tahansa.

dudivie kirjoitti...

Sorretut ja sortajat, kuka on kuka
vastuu on yhteinen, ei yhdessa

Rauno Rasanen kirjoitti...

Tässä aiheesta hieman yleisemminkin.

http://actuspurunen.blogspot.com/2008/10/jalkapuu-odottaa.html

mattitaneli kirjoitti...

Hei hyvät Petri et al.,


Kiitos paljon kirjoituksestasi.
Anteeksi, mutta olen kyllä nyt aika lailla eri mieltä siitä, että
joillakin tuollaisilla toimilla
olisi jotain positiivista merkitystä.
Ankarat tai häväistysrangaistykset
eivät estä mitenkään, eivätkä vähennäkään vakavaa rikollisuutta ( vrt. USA:n tilastot
kuolemantuomioiden tehokkuudesta
ehkäistä vakavaa rikollisuutta).
Syyt ovat syvällä ja niihin voidaan
puuttua, jos päästään varhaisessa
vaiheessa vaikuttamaan lapsen ja nuoren kehitykseen myönteisellä tavalla. Tietenkään en kiellä sitä,
että radikaalia pahaa on olemassa ja sitä, että pahoja asioita tapahtuu maailmassa kaikista hyvistä toimistamme huolimatta,
mutta kyllä jotain tehdäkin voimme.
Itse olen kiinnostunut myös esimerkiksi Victor F. Franklinin
logoterapiasta ja hänen selviytymistarinastaan. Myös humanistisen
psykologian edustajat Abraham Maslow, Rollo May? ovat rohkaisevia esimerkkejä siitä, miten ihmisen mahdollisuuksiin
luottaminen ja hänen kasvunsa
kaikenlainen myönteinen edistäminen, jopa pedagoginen rakkaus on keskeisen tärkeää.
Myös Max Scheler innostaa, vaikka hän olikin niin voimakkkaasti peräänkuuluttamassa kasvatusfilosofiassaan
kristillisyyttä. Kristillisyys on tärkeää, mutta ehkä ei kuitenkaan
pelkästään tai pääasiassa sen varaan voine rakentaa koko kasvatusnäkemystään.

Oletko muuten tutustunut monien
nuorten harrastamaan hevimusiikin
eri gentreihin? Ne saattavat
valaista osin myös sitä maailmaa,
jossa nuoret ja aikuisetkin elävät.
Olen kuullut nuorilta, että jotkut
hartaat katolilaisetkin kristityt
hevimuusikot saattavat soittaa
sellaista musiikkia, joissa sanat
ovat kaikkea muuta kuin uskonnon
myönteisiä. Syyksi he saattavat
ilmoittaa, että sellaiset sanat
koskettavat enemmän ihmisiä ja
saavat nuoret ajatteleamaan keskeisiä uskonnollisia tms. asioita.
He saattaavat laulaa pikemmin,
että "God hates you" kuin että
"God loves you". Ne, jotka tuntevat
mua paremmin näitä, korjatkoon ja
tarkentakoon esittämäni, kiitos.



Ystävällisesti ja kunnioittavasti Matti

dudivie kirjoitti...

teologiystävä unohtaa marttyyrikuolleet?