Kävin kuin kävinkin Kirjamessuilla.
Tapasimme, Meri, Leonoora et son ja Kalevi, mikä on Blogistanin piirit ylittävä iloinen asia.
Olemme kaikki ruumiita, ihan tosi.
Ja tämä, meidän kuolevaisuutemme, on yhteinen aidosti tärkeä onnittelun ja iloisuuden aihe.
Messut ovat missan perillisiä.
Luulisin, että kaiken massatapahtumaan liittyvän hiostavan ja mihinkään-kiinnittymättömyyden kokemuksen ohella messut ovat vinkki eräästä kirjoittamiseen liittyvästä asiasta.
Kirjoitan, muun muassa, siksi, että kirjoitin eilen niin kehnosti. Tämä on katumusharjoitusta eli toisin sanoen sen odottamista, että joskus onnistuisin kirjoittamaan hyvin. Kun niin tapahtuu, lopetan touhun siihen paikkaan.
Silloin olemme näet päässeet perille.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
jaa a no enpä ole kuolevaisuudesta ennen onnitteluja kuullutkaa
minulle kavi niin hopelosti etta nahtyani suuret massat torstaina kello kymmenen
vaihdoin kaistaa ja menin tutkimaan venajan ja ukrainan suhteita unioninkadulle
No mutta tottakai!
Mistäs muuten voisi onnitella? Korkeasta iästäkö? Vai pitäisikö toivotella että ihminen kehittelisi ikuisen elämän jostain geenimuuntelusta?
Kaamea ajatuskin, että pitäisi olla olemassa ikuisesti ja aamen. Biomassaa, tätä meidän kaltaistamme, on jo kertakaikkisesti liikaa.
Kuulosti mukavalta, Petri, että onnistuitte tapaamaan. Varsinkin kun sitä kesän Savo/Karjalan tapaamista ei tapahtunutkaan.
tosiaan..ehka kuolevaisuuteen pitaa ensinna uskoa ja sitten onnitella. mukava etta loysitte messuilta siis..toisenne!
Lähetä kommentti