torstai 23. lokakuuta 2008

Kodin pojat

Meneillään ovat kirjamessut, joista Rauno kirjoitti osuvasti

Ensi viikonvaihteessa ovat meneillään isommatkin juhlat. Heränneiden ylioppilaskodin 80-vuotisjuhlat.

Koti sijaitsee Ratakadulla ja Pieni-Robertinkadula, siinä Kotikadun kulmassa.

Asuin siellä vuosina 1984-87.

Kodin oli perustanut Snellmanin sukulainen kamreeri Arne Roering, Arne-setä, joka on yksi kirkkohistorian suurimmista miehistä. Hänen nähtiin iltaisin hiljentyvän Fransiskuksen kuvan eteen. Hänen perintönään veisattiin vielä 80-luvulla yhteisellä aterialla karoliinisen virsikirjan virsi, joka on tämä

Ravitse Herra joka päivä perhees
ja ruumiillemme lainaa hänen verhons
Suo meille rauha
riidat pois ota
eipä auta sota.

Me, jotka asuimme 80-luvulla kodissa, inhosimme kaikkea järjestötoimintaa. Teologian opiskelijoiden tiedekuntaan tai Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan hallitukseen menemistä pidettiin älyllisenä rappeutumisena. Vain kerran, kun Jukka Puronlahti asui kodilla ja Mari Rantasila vieraili siellä usein, oltiin innokkaita. Mennään ylioppilaslakkoon Jouko Turkan, vanhan kunnon körttisuvun Durchmannin, edustajan puolesta.

Nimesimme itsemme asioihin hiukkasen syvemmin perehtyneiksi. Keitimme vintillä yhden Salmisen kotitalon omeinoista viiniä ja ilmoitimme aikeemmevain niille, jotka olivat vähintäänkin magistereita.

Kun mehjuksi kutsuttua aperatiivia testattiin, kysyi Rids, että ollaanko me Kokkolassa.

Ridiksen nimeksi tuli sitten Kopelestone suuren filosofianhistorioitsija Coplestonin mukaisesti.

Kun muualla oli raamattupiirejä, perustimme kodin räjäytyspiirin.

Kannoimme yksin hautaan professori Haikolan, kodin pojan viimeiseen asti.

Haikola kerran soitti. Vastasin puhelimeen, että Ilmavoimien esikunta. Kuului kröhisevä ääni, että tietääkös ylioppilas kuka täällä on. Sanoin etten tiedä. Täällä puhuu professsori Haikola, ääni lausui. Sanoin, että anteeksi. Ääni jatkoi: oisit sanonut että haista jätkä paska.

Stten mentiin Lassen luo. Haikola sanoi ovella: oletkot sinä lukenut Tunnustuskirjat latinaksi. sanoin, etten ole. Lauri sanoi: ei se mitään, minä olen.

Lauri luki meille ruotsiksi kirjoittamiaan esitelmiä ääneen. Ou, imponoivaa, kröhom, hän lausui. Illan loppuessa hän soitti bottalle: Täällä puhuu osakunnan entinen inspehtoori, kröhöm. Minujlla ei ole käteistä. Akkani on Darwinin sukulainen Ruotsista. Käykö seitsemän tuhannen shekki?

Kerran maalasimme tyttöjen ikkunat mustaksi kaikista aineista kyhätyllä maalilla. Maunumaan Matti kulki ulkoportaita pitkin seitsemänteen kerrokseen ja teki sen.

Olimme Hesarissa varastettuamme tyttöjen rintsikat ja laitettuamme ne Dianan patsaan peitoksi.

Meillä oli kotiryssä, Gennadi, jota puhuttelimme nimellä ryssä ja kotigena. Hän, entinen ohjusmies ja nykyinen ortodoksinen pappi Venäjällä, vei aina elektroniikkaa mukanaan kun juna pektopah lähti Moskovaan.

Salmisen gradu tehtiin neljässä vuorokaudessa. Lauri saneli, minä kirjoitin. Huovinen kysäisi möreästi, että Järveläinenkö sitä sun kanssas tekee. Viimeisenä iltana heitimme Laurin kanssa noppaa siitä, ollaanko samaa mieltä kuin Jussi Talasniemi väitöskirjassaan samasta aiheesta vai jotakin muuta mieltä.

Nurmon Jymyn painijoita asui Kodilla. Toinen käteni liimautui viikoksi kiinni harjoituksissa. Lenkkimme oli Torpan Hiki, Veri ja Yrjö. Sille lähdettiin "nyt ei pojat revitetä" -hengessä. Kolmen kaljan jälkeen 4.5 kilometriä alle 20 minuutin on nuorelle pojallekin verraten kova suoritu
Välimaan Masin vei Tuoni 47-vuotiaana. Masi toi aina antiikkiliikkeiden kamaa Kodin viihtiöön ja sanoi ovella. Eikö täältä perkele kahvia saa.

Kun olin armeijassa, Masi lähetti varuskuntaan nimellä eversti Perse eli siis alokas Järveläinen kirjasarjaa Suomen sana. Kersantin natsoja hamuava Raudaskoski luki aina uhlallisesti nämä terveiset ja viestin voimasta pääsin majuritasolle esikuntaan. Kaappini oli täynnä runkkupuvun alla Suomen sana -kirjasarjaa.

Kinnunen eli Känninen, Rauha, nykyinen katolisen kirkon nunna ja entinen luterilainen pappi Ruotsista, Vompatti ja muut olette aina sydämessäni. Rauli Badding Somerjoki oli jo aikaisemmin asunut Kodilla.

Ruokasalissa oli puolentoistakymmenen sankarin kuvat. Sotilaspukuun sonnustautuneita kaatuneita kutsuttiin "kodillta valmistuneiksi". Muutamalla oli SS-merkit kauluksessa.

Salmisesta tuli sitten everstiluutnantti, minusta proffa.

Mitä sillä on väliä?

Riidat pois ota ja anna meille rauha.

4 kommenttia:

Homo Garrulus kirjoitti...

Stadin kundi - sinäkin siis. Hmm mielenkiintoista.
Minä tulen sinne sitten jos pääsen (katsomaan sinua kun kerrot meille taivaasta ja enkeleistä ja sen semmoisista mihin olet erikoistunut. Vai mitä? Kunhan ei tule esteitä..(on monta mahdollisuutta ja sitä suren). Mutta minun täytyy saada lisää lypsyliinoja ja niitä saa paikallisesta maitofirman henkilökuntamyymälästä. Ja sitten pitää tulla siihen mageaan hotelliin, missä bensis muuttuu tarpeen tullen hotelliksi, baariksi, pizzeriaksi ja miksikä vielä? Hyvä idea; yksi ihminen joka leipoo pullat ja toinen joka diilaa niitä kaikille näille ns. franchising-firmoille. Maitoa maalta on siis tärkeä viesti: tuo idea voisi olla menestys innovaatio-yliopistolle; käyppä nappaamassa vähän kuvia ja anna vaikka jonkun arkkitehdin piirtää sama paremmin. Hoituu kylän palvelut yhdeltä ja samalta kunhan erottaa ruutuvihot.

mattitaneli kirjoitti...

Hei Petri, Homo Garrulus, Rane et al.,


Kiitos muisteluista Petreliukselle!
Mulle läikähti mieleen mukavasti
omat ylioppilasteatteriajat, Chile-
laulujuhlissa esiintyminen, erilaisissa
poliittisissa ja myös uskonnollisissa
seurakunnissa käyminen, myös muun muassa
Divine Light Missionissa, joka rantautui
Turkuun ja jossa jotkut entiset hipit heggaili.
Itse pääasiassa outsider observerinä ja osin ystävän seurassa.
Sitten about kymmenen eri aineet opiskelut
ja monet muut yritykset. Tarkoitus ei ollut
valmistua, vaan sivistyä monipuolisesti.
Mutta sitten perhe vei ja mä vaan iloisesti "vikisin".
Hauskaa oli ja on vieläkin todella mukavaa elää
ja olla ihminen tai ainakin yrittää olla
ja jutella täällä ja muualla. Parantaa
maailmaa;)

Malja nuoruudelle ja elämälle, meille!


Ystävällisesti ja kunnioittavasti Matti

Homo Garrulus kirjoitti...

Hyvät mattit,

Kiitos erittäin kohteliaasta tavasta
toimia blogistanissa. Minä olen niin ihastunut Häneen (ei ole Petri, vaikka voisi olla, hmmm myös Mattitaneli koska hän on niin kunnioittava ja siitä pidän erityisesti - eikä RR:kään vaikka kuvittelin sitä pitkään - ei hänkään siis vaan Hän on Hän. Stadin kundi,
vailla järkeä, vailla mitään ihmeellistä merkitystä: täysin irrationaalisesti ja sitäpaitsi hävyttömästi korviin asti rakastunut; kuten Iineksen korvaan on ihastuttu (te miehet). Ihastunut koska olen en kodin poika vaan kodin gimma: stadin friidu.

Korviin asti; tosin ei vielä järkeen. Järki ei ole vielä vaurioitunut voisi sanoa: kusi ei ole noussut niin korkealle, vaikka hammassärkyä jo on: painetta kasvaa.

Kodin seinien sisällä olen elänyt.

dudivie kirjoitti...

Kuka on kirkkohistorian suurin roisto?
Jouko Turkka asui asunnossani 80 luvulla. En tieda paljoa 84 jalkeen tapahtuneista siella

Puhuin kerran Jaakobin kanssa. Ei haitannut., Teologian opiskelijoitten rintsikat, olisi voinu arvata..Rauli Badding oli suosikki. Minakin kotoo kotosin