Hyvä veli!
Pidit äsken luennon Lapinlahden seurakunnan 150-vuotisjuhlan luentosarjassa. Väkeä oli paikalla parisensataa ja en pyynnöistäni huolimatta saanut puheenvuoroa. Näin en ollut tilaisuudessa vastaamassa ajatuksiisi siitä, että teologien pitäisi olla tilaisuudessa vastaamassa tähtitieteilijöiden puheenvuoroihin.
Riennän heti sanomaan, että olet erinomainen lavaesiintyjä: annat yleisöllesi viestin siitä, että olet kunnon veikko. Pidin luennossasi siitä, millä tavoin nykyaikainen tähtiede hahmottaa maaillmankaikkeutta. Kuvalliset esityksesi maailmankaikkeuden mittakaavasta ja ihmisen asemasta siinä olivat mestarin työtä.
Yhdyn mielihyvin näkemyksiisi siitä, että Jumalan mahdollisen olemisen paikat liittyvät alkuräjähdykseen, ihmisen tietoisuuden salaisuuteen ja kaiken selittämättömyyteen.
Samalla mielessäni on muutamia kriittisiä huomioita.
Kerroit vuonna 1998 tehdystä mielipidemittauksesta, jonka mukaisesti vain 7 % huipputiedemiehistä uskoo persoonallisen Jumalan olemassaoloon.
Teit tästä sen johtopäätöksen, että tiede ja uskonto ovat törmäyskurssilla.
Oliko vaihtoehtoja annettu?
Luulenpa, että jos kysymys olisi asetettu siten, että pidetäänkö Jumalan olemassaoloa mahdollisena, tuollaiset 70-80 % olisi vastannut myönteisesti.
Silloin he olisivat seuranneet omaa kantaasi. Kerrot, että olet agnostikko ja pystyt näkemään Jumalan mahdollisuuden alkuräjähdyksessä, tietoisuudessa ja olevaisen selittämättömyydessä.
Itse vastaan samalla tavalla. Entisenä teologian professorina ja kristillisen opiston rehtorina en näe tässä agnostismissa mitään ongelmallista.
Pikemminkin epäilen, että uskontojen jäsenistä ne, jotka vastaavat uskoon Jumalan olemassaolosta myönteisesti, ovat vähemmistö
Ero uskonnollisten ihmisten ja sinun välilläsi on lähinnä tämä. Pidät Jumalan olemassaoloa mahdollisena. Uskonnollisten ihmisten enemmistö ajattelee lähinnä näin. Pitää paikkansa, että Jumalan olemassaolo on tieteellisessä merkityksessä lähinnä mahdollista. Lisäksi on toivottavaa, että tämä uskomus pitäisi paikkansa.
Olit luennoimassa 150 vuotista juhlaansa viettävässä Lapinlahden seurakunnassa. Se on körttiseurakunta ja Iisalmen Sanomien suureksi harmiksi Suomen toiseksi suosituin paikkakunta. Papit ovat aina opettaneet: jos et osaa rukoilla, ikävöi. Jos et osaa ikävöidä, sairasta Herralle. Epäilyksesi ovat seurakunnan pappien opettamaa arkikamaa tässä seurakunnassa. Jonkun Swinburnen bayesilainen propabiliteettifundamentalismi on tästä niin kaukana kuin taivas on maasta.
Sitten hieman tiedettä.
Kerroit luennossasi suuren tarinan tieteen edistymisestä.
Lue nyt hyvä mies edes Sorabjin Time, creation, and the continuum, Peter Dronken History of 1200th century philosophy ja vaikkapa suomalaisten teologien Hurja luonto Abrahamista Einsteiniiin. Sieltä löydät evoluutioteorian, kaukoputken, luonnonlait sun muut. Edustamasi ajattelutapa on syvällisesti keskiaikainen ja sijoittuu vuosien 1100-1400 välille. Pimeä keskiaika merkitsee kansainvaellusten aikaa 600-800, joka aikakausi Suomessakin kunniatohtoroidun Peter Brownin mukaan on tieteellisen tutkimuksen näkökulmasta valoisa.
Kerroit luennossasi, että keskiajalla oli kaiken maailman astrologisia uskomuksia.
Hölynpölyä!
Jo 300-luvun lopulla Augustinus lausui, että jos kaksoset syntyvät, heidän elämänsä on erilaista, vaikka tähdet osoittaisivat mitä.
Jos keskiajan kansanuskomuksia ja vallanpitäjän näkemyksiä pitää verrata johonkin, oikea vertauskohde ovat nykyajan kansanuskomukset ja vallanpitäjän näkemykset. Tämä on mielestäni reilua. Vertailukohteeksi asettuu se maailma, jonka näemme ohjelmasarjassa Big Brother. Tieteen ja uskon näkökulmasta olisi hedelmällistä verrata keskiajan tieteen ja nykyajan tieteen uskomuksia toisiinsa. Mitä kertoo nykyajan tieteestä, että se ei uskalla kohdata keskiajan tieteen näkemyksiä vaan että se naureskelee keskiajan kansanuskomuksille?
Luentosarjamme ensimmäinen osa, professori Taneli Kukkosen luento, koski antiikin ja keskiajan kosmologiaa. Aihepiiri on yksi suomalaisen tieteen kansainvälisistä huipuista. Se on avannut tieteen näkökulman keskiaikaan ja osoittanut, että olemme vanhempia kuin luulemme. Kukkosen luennon takia keskiaikaa koskevaa kuvaustasi jouduttiin seuraamaan huuli pyöreänä.
Ainoa asianmukainen tapa on edetä niin, että verrataan keskiajan tieteen ja nykyajan tieteen katsomuksia toisiinsa.
Voisinhan minäkin kertoa, että 2000-luvulla eläneet ihmiset uskoivat maapallon ulkopuoliseen elämään. Kollegasi Enqvist raportoi tällaisesta uskosta teoksessaan Tyhjästä syntynyt. Samat tyypit esittävät, että evoluutio on sattumien sarja, jolla ei ole teleologiaa. Tämä sattumien sarja todellako esiintyy jossakin muuallakin? Joko evoluutioteorian tieteellinen tulkinta on virheellinen tai sitten on olemassa Sattuma Number One, joka saattaa saman sattumasarjan voimaan kaikkialla.
Tai voisin kertoa tämän. Hawking esitteli paaville alkuräjähdysteorian. Paavi innostui suuresti, koska ajatteli, että Jumala on pistänyt alkuräjähdyksen liikkeelle. Hawking suivaantui ateistina asiasta ja alkoi laskea maailmankaikkeutta, jossa ei ole alkuräjähdystä.
Tervetuloa keskustelemaan teologien kanssa! Teologien kysymykset sinulle koskevat Hilbertin todistusteoriaa, Gödelin lauseita, havaintojen teoriapitoisuutta ja kokonaisteorian ongelmia sekä tieteenteoriassa tapahtunutta siirtymistä tieteellisestä realismista kriittiseen tieteelliseen realismiin, jonka mukaisesti polleat lausunnot maailmankaikkeuden tietämisestä ovat ongelmallisia.
Lausun vielä sydämellisen kiitoksen erittäin hienosta luennostasi sekä uskontoon liittyvistä aroista luonnehdinnoistasi, joihin minun on helppo yhtyä.
Kerroit, että suunnittelet emerituspiispa Pihkalan kanssa uutta keskustelukirjaa ja että toivot vinkkejä sen aihepiiriksi. Lähetän tämän sähköpostina Pihkalalle, jotta pääsette alkuun.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Esko V. kirjoittaa edellisessä keskustelukirjassa:
"Minusta toteamus, että kaikki on vain kvarkkien liikettä, on aivan yhtä hyödyllinen kuin toteamus, että Beethovenin yhdeksäs sinfonia on vain ilmanpaineen vaihteluita tai mustetäpliä ja viivoja paperilla. Tottahan sekin on, mutta se ei kerro meille mitään hyödyllistä itse musiikista, kuten eivät kerro kvarkitkaan ihmisenä olemisesta."
Kirjan nimi oli muistaakseni Nurkkaan ajettu Pihkala tai vastaava.
Tästä kannattaa jatkaa. Vaikka uudessa versiossa tuo sana hyödyllisyys pitää korvata jollain muulla. Mutta tosi kierkegaardilainen meininki. Luonnontieteen asiat eivät hetkauta omakohtaisesti. Omakohtaisesti hetkauttaa vain olemassaolon ristiriidat ja muut mahdottomat asiat.
Hei hyvä Petri et al.,
Kiitos huippukirjoituksestasi!
Ei myöskään sillä ole oikeastaan
mitään väliä, kuinka monta prosenttia tieteilijöistä uskoo
Jumalaan, sen kanssa,
onko Jumala olemassa?
Muuten ero kirkon sisällä olevien ihmisten näkemysten välillä on usein suurempi kuin monien kristittyjen ja uskonnottomien välillä. Tietenkin tätä joku voisi
pitää ongelmana. Mutta monet ovat taipuvaisia ajattelemaan niin, että
liberaali uskonnollisuus on hyvä lääke ateismia, ainakin rautalankamallista ateismia, vastaan, myös tietenkin kaikenlaisia ( uskonnollisia) fundamentalismeja vastaan. Mutta, onko siitä myös agnostistien kanssa keskustelussa
"hyötyä". Onko tarvettakaan, koska on tärkeää esiintuoda juuri noita
pointteja, joita esiintoit.
Useat maltilliset kristityt - tai mitä sanaa nyt on relevanttia käyttää - eivät pidä näitä Valtaojan, Enqvistin tai Kamppisen juttuja mitenkään
kompleksina, mutta mikä niissä ehkä hieman pistää silmään, so. niiden naiivius, siis yksioikoinen käsitys teologiasta,uskonnontutkimuksesta, uskovaisten elämästa ja ajatuksista ylipäätään.
Kuitenkin on hienoa, että he jollakin tavoin kuitenkin sympatiseeravat uskontoa tai uskoa ja haluavat jostain kumman syystä tehdä kirjoja piispajen yms. kanssa;) Hyvä niin, mutta toivon mukaan ensi kerralla piispa ei
ole niin paljon myötäilemassa astronomin, tähtitieteilijän ajatuksia kuin kirjassa "Nurkkaan
ajettu Jumala?". Nimittäin kyllä
monilla teologeilla ja piispoilla
on paljon panoksia näihin juttuihin, eikä ole syytä siis niellä kaikkea, mitä viisaat tieteilijät joko vakavissaan tai naureskellen suuhun työntävät.
Syytä pitää oma teologien positio
sellaisena, että ei anna aihetta
olkinukke argumentteihin.
Harmi sanoa, että ulkomailta löytyy kyllä tasokasta keskustelua
näistäkin aiheista.
Hyvää päivää Sinulle!
Ystävällisesti Matti
Hei vielä hyvä Petri,
Kiitos. Yhtä kohtaa vähän analysoin ja
kysynkin Sinulta, mitä siitä pitäisi
ajatella, jos vain suinkin haluat vastata.
Kirjoitat Valtaojalle: "Kerrot, että olet
agnostikko ja pystyt näkemään Jumalan
mahdollisuuden alkuräjähdyksessä, tietoi-
suudessa ja olevaisen selittämättömyydessä.
Itse vastaan samalla tavalla. Entisenä teologian
professorina ja kristillisen opiston rehtorina
en näe tässä agnostismissa mitään ongelmallista.
Pikemminkin epäilen, että uskontojen jäsenistä ne, jotka vastaavat uskoon Jumalan olemassaolosta
myönteisesti ovat vähemmistö."
Luin kyllä joka sanan, mutta siitä huolimatta
ajattelen, että onko todella niin, että suurin
osa uskontojen ( tarkoitatko kaikkien vai kristinuskon?) jäsenistä vastaisi noin kuin sanot. Tietenkin teismi ja ateismi ja miksei
agnostismikin ovat aika kategorisia ilmauksia.
Mutta onko sitten niin, että Valtaoja tällä tavoin sanoessaan on de facto kristitty uskovainen?
Ystävällisesti Matti
Matti
Minusta Valtaoja ei ole uskovainen, koska hän sanoo, ettei sitä ole.
Vastaus riippuu siitä kuka kysyy. Ja miten.
Jos tieteilijä kysyy kristityltä, pidätkö Jumalan olemassaoloa mahdollisena tieteellisen maailmankuvan näkökulmasta, uskovainen vastaa, että kyllä. Valtaoja vastaa samalla tavalla.
Jos pappi kysyy alttarilla vaikkapa konfirmaatiossa, että tahdotko osoittaa tämän uskon elämässäsi, kristitty vastaa kyllä, mikä voidaan tietysti tulkita vastaukseksi, että henkilö uskoo (asian uskonnollisessa tahtoon,tunteeseen tai uskonnolliseen toivoon liittyvässä merkityksessä). Ymmärsin että Valtaoja ei tahdo tehdä tällaista sitoumusta ainakaan missään sosiaalisessa merkityksessä.
Sosiaalisuus on muuten tärkeä tekijä noissa vastauksissa. Kuinkahan moni huipputiedemiehistä gallupissa oli amerikkalaisia? Kyllä minäkin siinä yhteiskunnassa ja siellä vallalla olevia uskonnonmuotoja seuratessani vastaisin, että en usko persoonallisen Jumalan olemassaoloon.
Hei hyvä Petri et al.,
Kiitos. Anteeksi, etten epähuomiossa huomannut
lukea kontekstisidonnaisuutta tekstiisi.
Mutta luulen, että nämä jutut eivät vält-
tämättä aina avaudu heti kaikille muillekaan (itselohdutus;)). Oppia ikä kaikki.
Täytyypi olla vastaisuudessa vähän nykyistä enemmän "poliitikko", jotta voisi ymmärtää muita "poliitikkoja".
Bertrand Russell sanoi olevansa ateisti
puhuessaan filosofisille maallikoille ja
agnostikko puhuessaan filosofeille.
Sen sijaan Yrjö Kallinen, josta nuorena ( joskus 1960-luvulla innostuin), sanoi, ettei hän ole
minkään ismin kannattaja, eikä mikään (n)isti.
Itse olen mahdollisesti "vahvemmilla" linjoilla.
Hyvää päivää Sinulle ja muille viisaille!
Ystävällissti Matti
Petri kirjoitti:
'...pystyt [Esko Valtaoja] näkemään Jumalan
mahdollisuuden alkuräjähdyksessä, tietoi-
suudessa ja olevaisen selittämättömyydessä.
Itse vastaan samalla tavalla.'
....
'en näe tässä agnostismissa mitään ongelmallista.'
*
Vai niin.
No - eihän siinä mitään ongelmallista olekaan niin kauan kuin me emme tiedä mitään. Vasta sitten, kun tiedämme jotain, asia muuttuu todella hankalaksi, sillä silloin nousee kysymys: entä sitten?
Missäs se Jumala oikein luuraa? Emmekö saaneetkaan siihen tefefooniyhteyttä, vaikka Cernin tulokset näyttävät, että siinähän se nyt on: Jumala?
Minä puolestani ratkaisen ongelman siten, että me emme voi tietämällä (kognitiivis-kokeellisesti) tietää Jumalasta mitään muuten kuin mahdollisuutena, mutta jos mahdollisuuden olemassaolo on muka tiedollinen takuu tai ikäänkuin tiedollinen totuuden tunnusmerkki Jumalan olemassaolosta, niin sallikaa mun hymyillä.
Yhä edelleen te nimittäin uskotte eli tiedollisesti sanoen: luulette, vaikka väitättekin nyt ehkä jopa tietävänne.
Edes mahdollisuuden tilastollis-empiirinen tai emotionaalis-kokemuksellinen olemassaolo ei ole mikään tiedollinen warrant, sanoipa Plantinga sitten mitä tahansa. Kyse on tunteen ja tahdon antamasta vakuutuksesta, mikä ei vielä oikeuta Jumalan olemassaoloa episteemisesti.
Me emme tule koskaan tietämään aidosti (siis aktuaalisesti) mitään olennaista kokonaisuudesta, jonka osia olemme. Vrt. Russellin tyyppiteorian päättelyt.
Eikä mikään metameta-tason ratkaisu voi toimia tässä kuin loputtomana regressiona, koska jo havaitsemisen perusdialektiikka (ontologinen ero) katkaisee mahdollisuutemme tietämällä tietää/tiedostaa havaintokohde an sich - sellaisen kuin se itsessään on.
Täten: Usko on ja jää tunteen ja toivon asiaksi. Sen vuoksi Pascal on oikeassa: Tulta!
ja jos joku ei ole uskovainen miin miten se sinuun ;iittyy?
mina odotan luonnontieteelta vastausta
jumalaan
Lähetä kommentti