Järveläinen lukenut kaunokirjallisen teoksen!

Katharsis voi tapahtua Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla tai Musilin Mies vailla ominaisuuksia luettaessa. Nämä ovat luontevia esimerkkejä.

Mutta katharsis, tunnepuhdistuminen, voi tapahtua myös keveämmässä ja vähemmässä kattavassa yhteydessä. Jopa televisio voi palvella tätä.

Jokunen vuosi sitten esitettiin filosofian liiketoiminnaksi saattaneen Arttu Peräluoman hahmon ympärille muodostettua sarjaa Firma, jonka keskushenkilöstä saattoi tunnistaa muitakin todellisuudessa vaikuttavia filosofeja kuin vain Esa Saarisen.

Viime vuonna esitettiin Pirkka-Pekka Peteliuksen Kymenlaakson laulu, joka yhdisti kiinnostavalla tavalla vakavuutta ja komediaa ja osoitti psykokulttuurin ongelmia.

Ilmeisesti Kari Hotakaisen uutuusteos Ohessa tilinumeroni, jonka kirjoittajaksi on Paol Coelhoa mukaillen merkitty Pauli Kohelo, sijoittuu kokemuksissani Firman ja Kymenlaakson laulun kirjalliseksi jatko-osaksi. Kustantaja on jonkinlaista kohua herättänyt entinen WSOY:n kaunokirjallinen johto eli toisin sanoen Kustannusosakeyhtiö Siltala.

Kohelon Ohessa tilinumeroni on eräänlainen psykohartauskirja, joka sisältää kaikki alan latteudet ja klisheet: mukamas syvällisen elämänkerran, mietteitä, jotka esitetään ajoittain runoina, Kahlin Gibranin ja Spede Pasasen sekoitusta elämänviisauden arkipuvussa. Esimerkkinä lukujen nimiä: Hyväksy itsesi, unohda kyynärtaipeesi, Vapaus ja Tietoisuus, tuo olotilojen aatelisherra. Mietelmät ovat tällaisia: ”Saat sen mistä luovut./ Luovut siitä minkä saat./ Sen menetät minkä haluat./Sen haluat minkä menetät./Palauta se minkä otit./Niin saat takaisin trimmerisi,/ jonka olit unohtanut Ristijärven Shellille.”

Kertojahahmo on ristijärveläinen metsuri, joka on saavuttanut elämässään ylikunnalliset piirteet, käynyt kirjoittajakurssin, rakentanut Möhkövaaraan talon ja on yksi suuresta meidän joukosta, johon kuuluvat muun muassa Saarisen Esa ja Sarasvuon Jari, Mitron Iskä, Amman Äiskä ja Laman Dalai.

Teos nautiskelee kovia rahoja tekevien psyko-osaajien kustannuksella käyttäen hyväkseen heidän siirappiset syvällisyytensä ja pikkunäppärät kielelliset leikkinsä. Se patentoi ”ihminen tavattavissa” –tyyppisiä äitelyystuotteita, vilauttaa laskun ja sisältää sivuillaan mainoksia. Kohelo on juuri napakymppiin henkilö, joka kutsutaan työyhteisön kehittämispäivään, jotta saataisiin se uusi meiltä puuttuva näkökulma.

Tämä ei ole liioittelua. Mutta samalla tietysti voi Kohelon teoksesta kysyä, onko se muuttunut jo yhdeksi psykohartauskirjojen suuresta joukosta. Sisällöllisestihän se ei juurikaan eroa näistä patentoiduista psykokulttuurin tuotteista ja siitä syntyvä nauru ei loppujen lopuksi ole kaukana naurusta, joka syntyy näitä oikeita hartauskirjoja silmäillessä. Ehkä se eroaa niistä kuitenkin siltä osin, että toisin kuin oikeat psyko-oppaat, se ei synnytä henkisen kuvotuksen vaan keveän katharsiksen kokemuksen.

Kirjan lukee nopeasti. Aloitin joskus klo. 17.00 ja lopettelin klo. 19.00. Sopii siis kiireiselle ihmiselle kertakäyttötarkoituksiin, kuten henkisen kasvun teollisuudelle asianmukaista on.