STT kertoi toissapäivänä kansalaisyhteiskunnan neuvottelukunnan kiinnittävän huomiota kansalaistoiminnan verottamiseen. Esillä oli erityisesti Nilsiän Aholansaaren verotustapaus, joka on tämä:
Verottaja katsoo, että siviilipalvelusmiesten ja talkoolaisten syöttäminen ja majoittaminen, josta on Aholansaarelle pelkkää menoa, on verotettavaa tuloa, koska se saattaa edesauttaa säätiön piirissä harjoitettua elinkeinotoimintaa. Tästä 115 000 euroa mätkyjä talolle, jonka liikevaihto on 650 000, velka 750 000 ja toiminta alijäämäistä koko verotarkastuskauden.
Aholansaari on maksanut elinkeinoveroa toiminnasta, jonka tuotto menee yleishyödyllisen toiminnan ylläpitämiseen. Kuvio on siis tämä. Kun virkkaat pipon ja myyt sen vaikkapa 4Hkerhossa, maksat ensin myyntihinnasta veron ja lisäksi ilmaisesta virkkaamisesta. Jos tuloa jää, voit maksaa 4H-kerhon tilojen vuokran.
Talkootyötä kristillisissä piireissä on Aholansaaresta riippumatta luonnehdittu jumalanpalvelukseksi. Se voidaan tulkita uskonnolliseksi toiminnaksi. Aholansaaressa talkootyöllä on tehty muun muassa leirikirkko. Ja tämä on siis verotettavaa, elinkeinotoimintaa mahdollisesti tukevaa toimintaa.
Herää epäilys pikemminkin siitä, onko kyseessä kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin perustuvan uskonnonvapauden rikkominen virkamiesten toimesta.
Asia ei ole aivan mitätön. Rikoslain 17. luvun mukaan: "Joka käyttämällä väkivaltaa tai sillä uhkaamalla oikeudettomasti estää uskonnonvapauslaissa tarkoitetun kirkon tai uskonnollisen yhdyskunnan pitämästä jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta tai muuta uskonnonharjoitusta, on tuomittava uskonnonharjoituksen estämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava. "
Kansalaisyhteiskunnan kannalta tilanne on kiinnostava. Vaalirahasotkuissa pyörivän poliittisen järjestelmän keskellä tasavallan presidentti Tarja Halonen on lausunut, että poliittisten vaalien yhteydessä suoritettu talkootyö ei ole verotettavaa. Kun eläkevaarit rakentavat kirkkoja, se on sitä.
Yhteiskunta vaurastuu tällaisesta toiminnasta siten, että sen jäseninä on virkeitä eläkeläisiä, joilla on mielekästä toimintaa. Asian vieminen verotettavaksi tuottaa kameroin kotisängyssään valvottavia kasveja.
Aholansaaren tapaus on tärkeä valtakunnallisesti. Jokainen yhdistys, joka myy jotakin, vaikka vain hankkiakseen itselleen toimintamahdollisuuksia, joutuu verolle - paitsi poliitikot. Sillä lailla kansalaisyhteiskunta siis etenee ja yhteisöllisyys vahvistuu?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Aholansaaren verotuskohtelu on rivoa - varsinkin kun sitä peilaa politiikan rahoittamiseen.
Suomalainen poliitikko rahoittaa valtaan pääsynsä tekemällä verotonta bisnestä. Aloista suosituimmat ovat taidekauppa ja koulutus. Jonkun muistan joskus myyneen oliiveja.
Tarja Halosen tukijat keräsivät presidentinvaalien alla yli 170 000 euroa verottomalla taidekaupalla. Se ei ole ihan näpertelyä se. Eduskuntavaaleissa Hannes Mannisen tukiyhdistys myi tauluja yksityisille ja yrityksille 37 000 eurolla. Tax free.
Näpertelyn ylärajana pidetään Suomessa 8500 euron kauppaa. Siinä kulkee arvonlisäverottoman liiketoiminnan raja.
Vaalirahojen kerääminen ei ole ensisijaisesti liiketoimintaa, mutta kun palveluja tai tavaraa myydään kymmenillä, jopa sadoilla tuhansilla euroilla, luulisi verottajankin kiinnostuvan.
Hulppeasti hinnoitellut kenokaulaseminaarit ovat toinen tärkeä vaalirahoituksen muoto.
Ilkka Kanerva teki eduskuntavaalien alla seminaaribisnestä 50 000 eurolla, Ben Zyskowicz 35 000 ja Eero Heinäluoma 30 000 eurolla. Mauri Pekkarinen tienasi seminaareilla ja taulukaupoilla yhteensä 37 000 euroa.
Homma toimii niin, että yritykset syytävät seminaarin järjestäjälle riihikuivaa rahaa. Eivät ne välttämättä edes lähetä ketään siihen seminaariin. Seminaarien tarkoitus on liikuttaa rahaa ja saada aikaan kuitteja. Toisissa yhteyksissä sitä kutsutaan rahanpesuksi.
Verottajan mukaan urheiluseurat ja muut herättäjäyhdistykset joutuvat tilittämään arvonlisäveron, jos tulojen hankkiminen täyttää esimerkiksi seuraavanlaisia tunnusmerkkejä: ansiotarkoitus, laajuus tai suurehko liikevaihto.
On kovin kyseenalaista, voidaanko poliitikon tukiyhdistystä edes pitää yleishyödyllisenä yhdistyksenä, aika yksityistä hyötyä se tavoittelee. Jos tarkoituksena on kerätä rahaa kymmenin tuhansin, se käynee ansiotarkoituksesta.
Arvonlisävero ei ole ainoa vero, josta poliitikko saa vapautuksen. Hän ei maksa vaalirahoitusbisneksestään tuloveroa eikä lahjoituksista lahjaveroa. Jos isovanhemmat haluavat lahjoittaa verottomasti omaisuutta lapsenlapsilleen, heidän kannattaa perustaa jälkeläisilleen tukiyhdistykset. Sellaiset ovat Suomessa näköjään verovapaita.
Viestimien ilmeinen haluttomuus penkoa vaalirahoitusasiat pohjia myöten selittyy sillä, että
kaupalliset viestimet eivät ole vaalirahoitusasiassa riippumaton osapuoli. Ne ovat korjanneet potin. Suurin osa vaalirahoista menee mediassa mainostamiseen.
Money makes the world go around....:)
Uutisetkin ovat maksullisia tänä päivänä ja pian on varmasti tulleja kaduillakin; et kävele minun kadullani (kuten vanha kunnon Monopoli). Joku on jo silloin 60-luvulla hoksannut miten rahalla voi rajata kaikenlaista.
Loput kauniit ja ei-sadistiset sitten aidan toiselle puolelle ja lintuinfluenssaa heille jotta Jumalan pahat ja kovat ja rumat saavat tilaa temmeltää omilla kaduillaan.
Minä mietin myös miksi meidän yhdistyksissä on aina joku joka ei kuulu joukkoon. Onko heitä sinne varta vasten laitettu? Miksi muu porukka ei tätä hoksaa? Ovat lepertelemässä kaikesta mitä tapahtuu? Miksi silti annetaan kaikille tietoa? Miksi ei voi ymmärtää, että on ihmisiä ihmisiä varten ja sitten on ihmisiä jotain ihmisiä varten (joilla on rahaa niin paljon, että ostaisivat koko maan jos sitä pääsisivät tekemään).
Miten voisi paremmin kirjata miten yhdistys toimii? Pitäisikö olla niin, että koko ajan perustetaan jaostoja ja alaryhmiä, niin runsaasti ettei tämä urkkijaporukka ehtisi jokaiseen eivätkä saisi tilaisuutta?
Lähetä kommentti