Kaksoiskäsky, virat ja toimet

En ole järjestävän seuran jäsen, mutta katselin ja kuuntelin silti Pappisliiton 90-vuotisjumalanpalveluksen perheemme epäjumalasta.

Piispa Huovinen, jonka fanklubiin kyllä kuulun, saarnasi raamatunkohdasta, jossa Jeesus ensin sanoo, että väärintekijä tulee ottaa kahden kesken kuulolle ja kiristää otetta askel askeleelta, ellei tämä riitä. Sitten hän sanoo, että anteeksiantamiseen ei riitä kerran päivässä eli 7 kertaa vaan 77 kertaa 7.

Huovinen sanoi tästä, että kaksi käskyä on voimassa.

Voimassa on sääntöjen noudattaminen ja oikein tekeminen.

Ja voimassa on anteeksiantaminen.

Näiden maastossa, jota papit kutsuvat lain ja evankeliumin dialektiikaksi, vaeltaminen on elämän vaikein asia, jonka rinnalla kaikki muu on lastenleikkiä.

Sitten Huovinen alkoi puhua viroista. Eräissä viroissa anteeksiantaminen on kovin tärkeätä vaikka ne ovatkin sääntöjen seuraamisen virkoja. Näitä virkoja ovat vanhemman virka, opettajan virka ja papin virka.

Jos ei lapsi koskaan pääse isän ja äidin syliin, hän ei opi rakastamaan, sanoi piispa.

Sana virka (Amt) on tässä yhteydessä luterilaista fraseologiaa. 1500-luvulla ihmisellä ajateltiin olevan persoona ja virka. Persoonana hänen oletettiin olevan lempeä, mutta hänellä saattoi olla ankara virka, kuten leppoisalla isukilla, jolla on isän virka ja myös esimerkiksi pyövelin virka. Siinä suurimmaksi lähimmäisenrakkaudeksi ajateltiin miilun teroittaminen niin teräväksi, että pää katkeaa kerrasta.

Nykyismaailmassa ollaan viroista luopumassa. Ehkä yhteiskunnallisen elämämme ongelmaksi on tulossa, että ei ole isän virkaa eikä äidin virkaa vaan pikemminkin isän ja äidin määräaikaisia toimia?