Jatkoa keskusteluun jumalisista teemoista

Jos joku sanoo tietävänsä nykyaikaisen tieteen valossa, että Jumala on olemassa, hän on vähän tyhmä tai sitten huippuälykäs, mutta suljettavissa laitokseen, kuten vaikkapa johonkin Oxfordin Collegeen.

Siksi kaikki, kaikki, kaikki sanovat: onhan se mahdollista.

Mutta mitä tällä on uskonnon kannalta merkitystä? Agnostisesti vastaava voi ajatella, että vaikka asia on mahdollinen, se on ykshailee eikä hän viitsi omistautua koko asian miettimiseen. Professori Enqvist kai ajattelee näin. Valtaoja eroaa hänestä siten, että pitää asian käsittelemistä tähdellisenä. Peruste lienee se, että tähtiede selittää niin vähän elämänkatsomuksellsia kysymyksiä ja vaikka Valtaoja ei olekaan uskovainen, hän pitää elämänkatsomuksellisia kysymyksiä tärkeinä.

Uskovaisille vastauksella lienee se merkitys, että olisi nykyistäkin oudompaa tuntea uskonnollisia tunteita, jos tiedettäisiin, että Jumalan olemassaolo ei ole mahdollista.

Mutta uskonnollisten tunteiden tunteminen ei muilta osin pelaa todistuspeliä ja nojaa tieteen maailman hahmottamisen ja jumalakysymyksen välisen suhteen käsittelemiseen.

Uskonnollinen tunne ilmaisee itseään rukouksena. Jos henkilö alkaa käsitellä Jumalan olemassaolon kysymystä, hän lakkaa rukoilemasta ja ilmaisemasta uskonnollista tunnetta.

Sitten toinen juttu.

Taivaassa ei ole filosofeja. Danten Jumalaisessa Näytelmässä kylläkin Siger Trabantilainen taitaa sijoittua aika korkealle, mutta ylipäänsä sielläkin filosofit asuvat pikemminkin Helvetin etupiirissä sijaitsevassa lautteuksilassa, Limbossa.

Kierkegaad myöhemmin huomatti, että kun dosentti menee taivaaseen, hän heittää hatun naulaan ja odottaa palkintoja Jumalalle tekemästään suuresta palveluksesta, jonka hän teki osoittaessaan, että Jumalan olemassaolo on mahdollinen.