Loma Lapualla

Syyslomaviikko alkoi ja ajoin Lapualle. On näet se mersu ja ny o nii luantevaa ajaa sukulaasten pihaan ja sanua notta terveesiä ameriikasta.'

Vaasan linnahan e ihan ehtiny koska tuli nii kiire Tuurin kyläkauppaha Töysän kuntaha.
Komiata oli.

Laitan myöhemmin muutaman kuvan, jonka otin. Riennän kuitenkin heti sanomaan, että kyllä pohjalainen kylänraitti sananmukaisesti painii omassa sarjassaan siellä, missä ovat ne kaksikerroksiset suorat talot ja lakeus.'

Ennen samanlaisissa hommissa ollutta ystäväänikin, joka myös on muuttanut joitakin vuosia sitten maakunnan elämäntapaintiaaniksi kävin Nurmonjoen varrella tapaamassa.

Totesimme yhdestä suusta, että yhdessä helsinkiläiset erehtyvät: ei pidä paikkaansa, että maakunnissa elettäisiin yhtenäiskulttuurissa.

Juontui siitä mieleen toisen entisen työkaverini Ruokasen lausahdus hänen hävittyään Mikkelin piispanvaalin. Miikka oli laukonut, että taisin olla liian erikoinen maalaishiippakuntaan.

Kuinka kukaan voi olla näin pihalla suomalaisen yhteiskunnan kehityksestä?

Maaseudun vankka yhteen hiileen puhaltaminen on ollutta ja mennyttä. Citykulttuuri tuomasmessuineen ynnä muine postmoderneine ihanuuksineen on läpäissyt koko valtakunnan.

Sen tietysti voi sanoa Helsingin ulkopuolisten alueiden kunniaksi, että siellä täällä mökissänsä elää ja vaikuttaa muutama pahainen yksilö, joka ajattelee omilla aivoillaan.

Lapualla on muuten komia Vanha Paukku eli se Patruunatehdas, jossa 1976 räjähti. 40 arkkua siunattiin samassa tilaisuudessa.

Kokonaisuus on varsin onnistunut. Kansalaisopisto, kirjasto, uusi taidemuseo, joka perustuu tasokkaaseen lahjoitukseen, patruunatehdasmuseo jne. sijaitsevat samassa punatiilisessä pihapiirisissä.

Ja jotta päästäisiin asiahan, on tietysti täysin häpeelemättä perustettu myös IKL-museo, johna on Kosolan kuvaa ja erittäinkin mustapaitaa ja puukkoa myynnis.

.