Juhlissa

Ahtisaaren Nobelista kuulin autoradiosta palatessani Siilinjärven metsäkoulun 60-vuotisjuhlasta. Tilanne oli nostattanut mieltä, joten tieto Nobelista oli kuin shampanjapullon poksahdus.

Juhlat olivat tietysti parasta A-ryhmää, josta Hasan Kallea ja hänen henkilöstöään lämpimästi kiitän. Edes opetushallituksen edustaja puheillaan innovatiivisuudesta ja osaamisesta ei kyennyt juhlatunnelmaa latistamaan, vaikka juhlayleisön edessä nuokkuneesta nuorison torvisoittokunnan edustajista saattoi tarkkaavainen juhlayleisön jäsen havaita hienoista EVVK-asennoitumista.

Paikalla saattoi olla vaarini lähipiiri viimeistä kertaa samassa mittakaavassa. Setämiehiä tietysti, metsäkoulun avainhenkilöiden lapsia, Viljo Holopainen, joka piti Pohjois-Savon ensimmäisen metsäkurssin 1948, Eero Paatero, puheissaan ja toimissaan taidokas pitkäaikainen rehtori.

Todettiin siinä, että kyllä alalla on tulevaisuutta ja se riippuu tällaisista kouluista. Paperi on ollutta ja mennyttä, mutta rakentaminen ja muut tuotteet vielä tekevät tuloansa. Tällainen ajatus on ollut ilmassa jokusen vuoden uskokaa tai älkää ilman Esko Ahoakin.

Kehitys koululla on ollut melkoinen. Ensin opetettiin käyttämään pokasahaa, sitten hankittiin muutama moottorisaha. Nykyisin tyypit ajavat Ponssella. Opiskelijoita on ympäri maailmaa ja henkilöstö konsultoi Nepaliin asti.

Nenosen Martti oli kirjoittanut 300-sivuisen selvityksen. Hän totesi, että Toivalassa samaa toimintaa on harjoitettu 7000 vuotta. Tuolloin astuivat esiin ensimmäiset luontoyrittäjyyden koulutusohjelman edustajat, jotka oppivat ja opettivat lapsilleen luonnossa liikkumista ja lajiston tuntemusta.