Skepsis r.y. on se tiedelahkolaisten porukka, joka käy antamassa huuhaa-palkinnon, jos joku antaa jossakin kuhnehoitoja. Minuakin uhattiin kerran. Olin teologian ylioppilaiden lehden Kyyhkysen päätoimittaja ja julkaisin lehdessä kriittisen katsauksen New Age-liikkeeseen. Sitä ei olisi saanut tehdä. On asioita, joista ei saa puhua eikä kirjoittaa. Joku, en tiedä kyllä oliko sitä oikeasti, Skepsis-yhdistyksen jäseneksi esittäytynyt henkilö oli mennyt Teologian ylioppilaiden tiedekuntayhdistyksen toimistoon ja sanonut, että tällainen kaveri saa huuhaapalkinnon ellei lopeta paskan puhumista ja heti.
Lopetin sen, koska olen auktoriteettiuskoinen ja pelkää tieteilijöitä, hehän ovat oikeassa ja tietävät totuuden. Myönsin rikokseni ihmiskuntaa vastaan, häpesin ja opin kerrasta. Tästä syystä olen ollut jo neljännesvuosisadan valveutunut ja älyllisesti rehellinen enkä ole käsitellyt asioita, jotka eivät ole tieteellisiä.
Äitini kotona oli 30-luvulla apulainen. Äidinäitini oli puhunut jotakin Egyptistä. Tyttö oli pamauttanut: vieläks rouva uskoo tollasiin Epykteihin. Näin muutettavat muuttaen olen ainakin sukua henkilölle, äitini äidille, jolle vertauskuvallisesti on luovutettu tieteen huuhaapalkinto.
Erkki Tuomioja on pitänyt loistavan juhlapuheen lahkon kokouksessa. Ilmapiiri oli varmasti upea, koska koollahan oli kriittisiä henkilöitä, jotka eivät usko väärin. Juhlapuhe oli loistava: Teologinen tiedekunta pitää lakkauttaa. Tietoni perustuvat Iltalehden tai –sanomien juttuun, jonka lukaisin tänään Iisalmen uimahallin kahviossa. Mikäli tietoni ovat vääriä, pyydän anteeksi.
Pitää lakkauttaa tiedekunta, joka Suomen Akatemian mittauksissa on 1990—luvun lopulta ollut jatkuvasti Helsingin yliopiston johtavia tiedekuntia tieteellisentutkimuksensa arvioidun tason perusteella.
Tasapäistämistä tietysti ja mikä suuremmoista, myös köyhälle antamista. Huippumittauksissa menestyvä lakkautetaan ja niissä menestymättömät kuten Kauppatieteellinen Korkeakoulu ja Taideteollinen Korkeakoulu julistetaan huippuyliopistoksi.
Sillä lailla, sanoi Tarvajärvi.
Kaiketi tiedekunta pitää lakkauttaa, koska siellä koulutetaan pappeja kirkon, epätieteellisen yhteisön tehtäviin.
Siis sellainenko kirkko on parempi, jonka työntekijöillä ei ole tieteellisen tutkimuksen alkeiden koulutusta kuin sellainen, jonka työntekijöillä on?
Ja mitähän muita tiedekuntia pitäisi lakkauttaa? Jos en usko Tuomiojan uskomaan yhteiskuntaan, pitäisikö minun vaatia, että yhteiskuntatieteellinen tiedekunta lakkautettaisiin? Tutkiihan se tuota yhteiskuntaa, jonka keskeisiä vallanpitäjiä Tuomioja on ja lisäksi kouluttaa vielä henkilöstöä hänen palvelukseensa.
Vähemmistöt näissä ajatuksissa ainakin tulevat palveluiksi, ihmisoikeudet taatuiksi. Poliittiseen toimintaan osallistuu 2 % suomalaisista. Evankelisluterilaisen kirkon toimintaan osallistuu 81 % suomalaisista. Jumalanpalveluskäyntejä meillä on noin 7. 2 miljoonaa käyntiä vuodessa. Se on tietysti vähäinen luku, ja kirkon jäsenmäärän vähentyminen on Tuomiojan tavoin ajattelevien kannalta lupaavaa, se vähentyy yhden suurehkon seurakunnan kokoluokkaa vuodessa. Se on kuitenkin kokoluokaltaan tuhansien galaksien päässä siitä vetovoimasta, joka vaalikarjalla on poliittisen toiminnan suhteen.
Tästä johtuu sitten se, miksi papit koulutettaisiin edelleenkin kansan kukkarosta, vaikka heidät koulutettaisiinkin muualla kuin yliopistossa. Tällainen järjestely, pappisseminaari, muistuttaisi Tuomiojalle ilmeisesti kovin rakkaan Amerikan mallia, jossa on tällainen järjestely. Siellä verotusjärjestelmä on kuitenkin erilainen ja myös se pitäisi järjestelyn myötä meillä muuttaa. Niinpä Tuomiojan puheenvuoroa voi tulkita myös hyvin kiinnostavana puheenvuorona toisenlaisen kuin hyvinvointivaltion verotusjärjestelmän puolustuspuheenvuorona.
Sinänsä asiassa on ituakin. Olen toiminut professorina tieteellisessä yliopistollisessa teologisessa tiedekunnassa sekä venäläisessä protestanttisessa pappisseminaarissa, joka vastaa lähinnä ammattikorkeakoulua (bachelor of divinity-ohjelma) sekä vierailevana tutkijana amerikkalaisessa pappisseminaarissa, jonka kirjasto oli saman kokoinen kuin Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan kirjasto, yli 200 000 nidettä (siellä oli kiva kolme kuukautta istua). Itse asiassa erot eivät ole kovin suuret. Kirkon hengellisen identiteetin kannalta pappisseminaarityyppinen koulutus mielestäni kyllä puolustaa paikkaansa eikä tiedeopetus pappisseminaareissakaan niin olematonta ole kuin ensisilmäykseltä luulisi.
Miksi teologisen tiedekunnan pitäisi kouluttaa jotakin muuta väkeä kuin pappeja ja uskonnonopettajia? Pitäisikö lääkärien koulutus siirtää pois yliopistosta, opettajien, tuomareiden ja muiden? Ylempi ammattikorkeakoulu mikä ylempi ammattikorkeakoulu. Sitä se on aina ollut ja sitä se tulee tulevaisuudessakin olemaan.
Kirkon toiminnan rahoitus on käytännöllistä tehdä yhdestä kassasta eli verokertymänä. Toinen vaihtoehto on jäsenmaksu. Verotus on seurakunnan jäsenen kannalta taatusti halvempi ratkaisu kuin jäsenmaksu. Niin kauan kuin kirkon jäsenmäärä huitelee nykyisissä huippuluvuissa, on vain asian monimutkaistamista vaatia toisenlaista järjestelyä. Toisenlaisen järjestelyn hinta voi olla yhteiskunnallista epävakautta lisäävä tosiuskovaisten kirkon ja uskonnollisen instituution kannalta orpojen niin sanottujen rivikristittyjen välisen eron esille repiminen. Olen luterilainen teologi ja jätän tosiuskovaisten kirkon perustamisen ajamisen juhlapuhujille ja lahkolaisille.
Tuntematonta Sotilasta lainatakseni: Amerikan mallia se tietää…
Osallistuminen kirkon toimintaan johtuu siitä, että kansa on tyhmää. Se ei ole valveutunutta ja kriittistä eikä kuulu Skepsikseen. Myös osa meistä tieteellisen koulutuksen saaneista ja tieteellisissä arvioissa menestyneistä henkilöistä on näin sanomattoman sikamaisen tyhmiä, että emme esimerkiksi usko tieteelliseen realismiin, vaikka siihen uskottin jo 1900-luvun alussa ja emme ole vieläkään lumouksesta vapautuneita, vaikka valistus syntyi jo hyvänen aika sentään 1700-luvulla. Kyllä pitäisi jo päästä Platonista, Aristoteleesta ja erityisesti pimeästä keskiajasta eroon. Oikein hävettää kun ajattelee! Siksi on tavanomaista ilahduttavampi, raikas ilmiö, että joku sanoo, miten asiat ovat, laittaa ne reilaan ja että valveutuneiden ihmisten juhlissa pidetään juhlapuheita, jotka eivät ole vain juhlapuheita vaan totisinta totta. Se on johtajuutta se, suunnannäyttämistä, majakan valon sytyttämistä, totuuden tulen liuhuttamista. Ja se on ajattelua! Ja se on kriittistä. Ja se on rehellistä. Alamainen, kiitollinen ja ihaileva tervehdykseni meidät täältä älyllisestä pimeydestä vapauttaneille Skepsis r.y:lle ja sen juhlapuhujalle!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
15 kommenttia:
Hyvä Petri!
Olen itse suhtautunut skepsiksen ylimielisiin bessewissereihin aina kovin ambivalentisti.
En siedä huuhaata, mutta teologinen tutkimus ja ihmisten uskonnolliset vakaumukset eivät kuuluu huuhaan piirin - paitsi esim. juuri skientismin, astrologian ja gnostisimin sekasotu eli New Age.
Nimenomaan New Agen kaltainen 'horoskooppi-hömpötys' joutaa todellakin silkkana pseudotieteenä ja pseudouskontona saamaan skepsikseltä huuhaa-palkinnon!
Ihmettelen kuka sitä skepsis-palkintoa on mennyt sinulle ehdottomaan.
Joka tapauksessa kyseessä on osoitus siitä, että skepsis-yhdistykseen kuuluu tyyppejä (siis monia eikä vain yksi tai kaksi), joille skepsiksestä on muodostunut kaiken muun ulkopuolelleen sulkeva tieteisuskonto!
Sitäpaitsi demarkaatio-ongelma (eli mikä kuuluu tieteen piiriin ja mikä ei) on tieteessä ratkaisematon ongelma, jonka ratifioivat lopulta ne, joilla on ylin asiantuntija-auktoriteetti.
Ja auktoriteettiin vetoaminenhan ei välttämättä ole järin tieteellistä...vai?
Mutta jos minulta kysytään, niin Simo Knuuttilan asiantuntemus länsimaisen kulttuurin ajatusjärjestelmien tuntijana ja tutkijana on aivan toista luokkaa kuin Ilkka Niiniluodon monotoninen trutlikeness-julistus.
Niiniluoto on ajattelijana ja filosofi-tyyppinä yhtä yksipuolisen mielikuvitukseton ja ikävystyttävä (suorastaan boring as hell!) kuin hänen Ylioppilaslehdessä esittelemänsä vetinen ja mausteilla 'pelastettu' lihamureke - ainut ruokalaji, jonka osaa valmistaa...
Rane
Huvittavinta tuossa New Agessa, joka on siis silkkaa huuhaata, oli se, että kyseessä oli, käsi sydämellä, selostava ja kriittinen juttu.
Niiniluoto oli Tuomiojan jutun jälkeen todennut, että ei ole samaa mieltä.
Mietiskelen, että löinkö lyötyä. Eihän noin pähkähullua kamaa päästele kuin henkilö, jolla ei ole enää mitään menetettävää. Itse asiassa Tuomiojan puheenvuoro on mielestäni tärkeä osa sosiaalidemokratian historiaa. Viime maalisvaaleissa tämä arvostamani ja vakavana pitämäni ilmiö (vaikka olenkin osittain "lahtareittein" jälkeläinen, mummini setä oli senaatin oikeusosaston senaattorina 1917), jota esim. Tuomioja, älykäs henkilö, edustaa, sai takkiinsa. Sen, mihin oli uskottu, korvasi "positiivinen" sanoma. Luulisin, että seuraavissa eduskuntavaaleissa positiivinen sanoma korvautuu vielä positiivisemmalla sanomalla. Toisin sanoen: viihde korvaa vakaumuksia. Niin se on vähän kaikkialla. Nyt on helppoheikkien aikakausi, mutta surullista on se, että modernit helppoheikit osoittavat helppoheikkimäiseksi myös sen, mihin suhtauduimme vakavasti vielä hetki sitten.
Sillä lailla. Luin. Hmmm keppini törmäsi johonkin. Kiitos. x x x
Saanko täysin ulkopuolisena sanoa jotain?
siteeraan:
"Mutta jos minulta kysytään, niin Simo Knuuttilan asiantuntemus länsimaisen kulttuurin ajatusjärjestelmien tuntijana ja tutkijana on aivan toista luokkaa kuin Ilkka Niiniluodon monotoninen trutlikeness-julistus."
Ei pojat, tässä on osalta oikeaa ymmärrystä ja osaksi se on intuitiivisesti väärä. Let me explain:
Minäkään en osaa seurata Niiniluotoa silloin kun hän on matemaattinen, eli puhuu miten perspektiivin laajeneminen heikentää totuutta (Peirce-seminaarissa kesällä 07).
En tajunnut ollenkaan, sillä en ole samaa mieltä. Se on teoria, joka pohjaantuu, että kun kasaa liian monta liikettä/rytmiä/ääntä/loogista ongelmaa yhteen tilaan ja tämä asetelma on suhteessa ratkaistavaan ongelmaan liian suuri tai laaja - se saattaa näyttää siltä, että on epämääräinen eli "truthlikeness" tai siis siltä, että totuus heikkenisi perspektiivin laajennettua. Sitä N sanoi kesällä.
Mutta Niiniluoto tajuaa tämän logiikan ulkopuolellakin asioita todella:
Hän ymmärtää sitä mitä hänen suuri teos Scientific Critical Realism sanoo, että elämä menee kahdella askeleella eteenpäin: se on maallinen eli siihen sisältyy ihan maallisesti pärjääminen ja se on henkinen eli tahtominen. Tahto on se tila, josta täällä keskustelemme mutta tahtoa ei ole ilman halua. Halu on tahdon lapsi sanoo utilitarismin isä Mill. Tämä tarkoittaa, että tahto jäsentää haluja ja halu on sidoksissaa elämän fyysisiin ja psyykkisiin tarpeisiin kuten ravinto ja biologinen lisääntyminen. Tahto ei toimi omana minänä vaan on kytköksissä siihen intuitiiviseen "makeannälkään" minkä mainostajat ottavat haltuuun liiankin hyvin.
Tämä jo itsessään muodostaa truthlikeness -ajatuksen. On aina kaksi merkitystä: tarkoitus ja merkitys. Joskus nämä ovat täysin erottamattomia sillä molemmat ovat molempien ehtoja kuten rakkaus jossa signaalit (merkitys) kattavat tarpeen olla rakastettu (tarkoitus) ja yhtä lailla tarkoitus kun joku signaloi rakkautta siinä on itsessään jo samalla rakkauden merkitys.
Knuutila voisi puhua tunteista mutta kun toiset tunteet ovat itsessään rationaalisia; järki ja emootio ei ole siis eri asioita jos analysoi mm sadismia tai kateutta.
Kyseessä on tunne, jolla on vain oiketus kulttuurin sisällä ja sillä on silloin rationaalinen nimi tai normi.
Ei Knuutila näitä minun esimerkkejä käytä mutta tämä väittämäni vastaa sitä, että heti kun panostaa pelkästään toiseen alueeseen (laatu tai verkosto) niin elämän uskottavuus muiden ihmisten keskuudessa heikkenee. Jos on vain laadukas kukaan ei ihmistä tunne ja verkottomuus on sitä mitä minä poden: olen laadukas omalla lailla mutta en ole saanut ääntäni ulos. Sarasvuo on minun vastakohta: hän puhuu mitä nappaa muilta ja se usein riittää sillä hänen arvo lasketaan määrissä, kuinka monet hän tapaa ja miten paljon hän ehtii myydä lyhyessä ajassa. Siinä tuote-paletti on aina kevyt ja pinnallinen mutta tämä on riittänyt Suomessa, sillä jano on suurempi kuin kyky odottaa oikeaa kompetenssia. Sitä mm Niiniluodolla olisi mutta hän ei osaa myydä, uskosin.
Jos aikoo olla vain totuudenmukainen tai humaani tai rehellinen Jumalalle ei pärjää tässä maan päällisessä elämässä sillä raha mittaa koko ajan toimintaa eli transaktioita. Tästä en itse pidä ollenkaan. Kun taas käyttää aikaansa transaktioihin kuten Sarasvuo tai Nokia niin panostaa pintaan eli siihen, että ehtii lounastaa riittävän monen ihmisen kanssa riittävän lyhyessä ajassa, jotta verkosto laajenisi.
Eli heti kun myydään paljon ei oikeastaan olla laadukkaita millään lailla. Silti laadulle riittää usein että on good enough. Kuten truthlikeness. The world must go on sillä joka hetki syntyy ja joka hetki kuolee ihmisiä. Joka hetki.
Jos vielä tuotesuunnittelu maksatetaan myynnin ulkopuolella mitä itse uskon että on tapana, voidaan sanoa, että kiristyvän huomiotalouden myötä kriminaliteetti sen kun paisuu.
Niiniluoto on tajunnut hyvin paljon ja kykenee ymmärtämään nämä kaikki ilman, että oikeasti on mikään oikea kaava/matemaattinen yhtälö niitä varten koska objektit ovat dynaamisia (=ero signaalin ja objektin väliin jää symbooliseksi)
ja myös subjekti on dynaaminen (=oppivainen ja muuttaa mielensä uuden tiedon mukaan).
Auktoriteetteihin vetoaminen ei olisi minun kriteerini ikinä, mutta minähän edustan jokeria, pelleä.
Silti ymmärrän nämä keskustelut hyvin syvältä sillä ymmärrän Peircen teoriat hyvin pitkälle ja ymmärrän mistä arvo ainakin yritysmaailmassa katsotaan tulevan.
Tämä korreloi pitkän päälle kuoleman pelon kanssa eli eksistentialismin näkemys kuoleman ja elämän yhteispelistä on todella hyvin konkreettinen näissä keskusteluissa.
Molemmat ovat osa totuutta ja se, joka sen myöntää ja tajuaa myös arvon muodostuksessa on voittaja kommunikatiivisesti. Kaikki muu on selittelyä.
Selittää z jostain syystä. Kiitos jos sain sanoa.
Homo Garrulus
Katsopas ihmistä! Taidanpa lukea juttusi vielä toiseenkin kertaan ennen kuin uskallan sanoa siitä omassakaan mielessäni mitään, mutta jos nyt saan sanoa, niin tunnistin siitä jotakin tuttua.
homo garrulus
Joopa joo. Siinä sitä oli taas käsitesillisalaattia ja uskomattomia aasinsiltoja kerrakseen.
No - minä sanon oman kantani hieman lyhyemmin: Truthlikeness-teorian ajatus siitä, että tiede/tieto lähestyy totuutta on järjetön.
Jotainhan tieto ja tiede tietysti lähestyy (tosin tämäkin on kyseenalaistettavissa), mutta jos se on nimenomaan Totuus, niin miksi ylipäätään enää lähestyä sellaista, mikä on jo alunperin selvää.
Me olemme silloin jo perillä.
Positiivinen tiede/tieto on siis metafyysinen illuusio siinä mielessä, että se antaisi meille jo nyt mallinnettavissa olevan 'eskatologisen' päämäärän tutkimuksen tarkoituksena ja merkityksenä.
Itse olen 'negatiivisen tien' kannalla - esimerkiksi Gregorios Nyssalaisen ja mestari Eckardin tapaan.
Kaupunkikulttuurin tutkija Pasi Mäenpää on kirjoittanut artikkelin Urbaani elämäntapa ja sen uusi uskonnollisuus teokseen Mikkola, Teija & Kati Niemelä & Juha Petterson (toim.): Urbaani usko. Nuoret aikuiset, usko ja kirkko. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 96. Tampere 2006.
Hän kertoo brittiläisen sosiologin Colin Campbellin väittävän, että länsimainen kulttuuri on itämaistunut. Esimerkiksi länsimainen ajatus yksilön pelastumisesta korvautuu itämaisella käsityksellä ihmisen tulemisesta osaksi jumaluutta. Siksi New Agea ei Mäenpään mukaan pitäisi lähestyä kokonaan uutena uskonnollisuutena, vaan yleisen uskonnollisuuden muuttumisen osoittimena.
Niinpä "vastustaessaan seksuaalisen itsetoteutuksen muotoja kirkko vastustaa ihmisen henkisiä pyrintöjä ja henkisyyden ydintä. Kirkko tulee vastustaneeksi kansan uskonnollisuutta".
Tuli vaan mieleeni.
"Joopa joo. Siinä sitä oli taas käsitesillisalaattia ja uskomattomia aasinsiltoja kerrakseen."
Mitä sinä kaipaat? Näetkö maailman vaikeana tilana, jonka analysointi vaatii sen, että on ymmärrettävä kaikki 570 ismiä ennenkuin voi filosofiaa puhua. Minun mielestäni tuo filsofien keksimät turhat ismit senkuin sekoittavat: aasinsillat ovat vain tapa nähdä yksinkertaisesti sen, mikä on yksinkertainen. Lainalaisuudet ovat yllättävän samanlaisia - vuodesta toiseen, kulttuurista toiseen. Sitä kun ei nähdä kun halutaan istua otsa rypyssä ja vääntää kaikki maailman tyhmät määritelmät ja verrata niitä toisiinsa. Ei siitä mitään muuta avaudu kuin se, että onpa han joku osannut verrata onko peipponen homotiaista suurempi tai kauniimpi. So what: ei tuollaisesta diskussiosta tulee mitään laatua ulos; ei ainakaan minun mielestäni. Minä näen kuin sokea kepilläni: tönäisen olemassaolevaan ja se ohjaa seuraavaan kulmaan. En siis tartu kuin takiainen fiktiivisiin kompiin ja typeriin aasinsiltoihin, mitä tuhannet turhaan kirjoitetut kirjat ovat yrittäneet puhaltaa meihin, fuulausta. Narsistinen tiedemaailma on istunut tuolit rikki ja tuottaneet hyllykilometreittäin soopaa.
Onhan se toki ollut hauskaakin puuhaa mutta vielä hauskempi oli nähdä lainalaisuudet ja ne oli selvillä kun opiskelijakirjastossa tulin N-hyllyyn: mm Niiniluotoon. Enää en tarvinnut, loput oli tiedossa hänen kautta mutta parhaimmat teokset olivat jo laitettu pois ns. kellariin. Se vasta typerää oli mutta vastaa Temppeliherrojen tavoitteita: pyörittää tietoa riittävän suurena sykkelinä niin sokeat jatkavat etsimistä. Jospa "SE löytyy" oli myös kampanjan nimi. "Saa mitä tilaa" oli toinen.
Harva huomasi miksi näin todella on. Raunon pitäisi katsoa The Dude -filkka taas ja nauraa sille - siinä on myös CCR musaa (The Big Lebowski). Elämässä on miehiä jotka osaavat, miehiä jotka näyttävät osaavan ja sitten miehiä, jotka ovat rohkeita väärällä lailla ja sitten niitä, jotka ovat sitä oikealla tavalla. Viimeiset eivät enää pissi matolle, ovat sisäsiistejä vaikka puhuvat epäsiististi.
"tuttua" ? Minä olen tuttu useimmille sokeille joiden kyky luottaa todellisuuteen käy kepin (kokeilun) kautta. Ks. hg-kotisivuni eli diktaattorifilkka jos haluat nauraa ja sitten katsot Game Over-postauksen jossa saksalaiset vastaan kreikkalaiset. Päivä alkaa kivasti, elämä on aika kivaa. Ja rakkaus on tietoa suurempi juttu, se vasta suuri onkin.
Äänileike, ei web-sivu. Jos silti menit websivuille näit jotain tuttua? Hmmm niin arvasin. Elämä on riskinottoa - :D
Iltalehti nyt ei ole lähteenä paras mahdollinen, mutta on aina virkistävää kun sivistynyt ihminen kimpaantuu. Tämä jarvelainen on niin kiukkuinen että tietsa iskee kipinää tekstiä lukiessa! That's the spirit!
Jos Tuomioja on tosiaan tuollaista mennyt esittämään, olen syvästi pettynyt tyyppiin. Aika hurja heitto. Aina voidaan lähteä tietysti mukaan etsimään ja karsimaan turhan tiedon pesäkkeitä: mielestäni esimerkiksi talousennusteiden tekemistä ei pidä opettaa, sillä se on huuhaata parhaasta päästä. Pörssikurssien seuranta ja kommentointi, sekä muu talousjumalanpalvelukseen tähtäävä liturgian opetus on syytä lakkauttaa, sillä se on oopiumia kansalle jos mikä!
Yleensä sisäsiittoinen porukka, perustui kristinuskoon, ateismiin, sosialismiin, libertarismiin, tukehtuu omaan erinomaisuuteensa ja kriittinen ajattelu unohtuu kun kaikki ihmiset joita kohtaa ovat aina samaa mieltä ja taputtelevat selkään. Skepiksessä, kuten muussakin ateismiskenessä on niin paljon tyyppejä jotka eivät itsekään ymmärrä tieteestä tai tiedosta mitään, mutta tykkäävät olla mukana koska he ovat niin ylpeitä omasta itsestään.
Itsekin siis olen ateisti, ja kannatan toki valtionkirkon lakkauttamista, mutten näe miten se liittyy teologian opetuksen lakkauttamiseen.
Hyvin kirjoitettu Petri!
Uskonnon tieteellinen tutkimusko ei tiedettä? Tuomiojan ideologinen kamppailu on saavuttanut uuden saturaatiopisteen, historiallisesti tosin vähän jälkijunassa.
Kyseessähän on yksi vanhentunut ja hieman säälittäväkin poliittinen taistelumetodi, jolla "tiede" yritettiin valjastaa yhden, ainoan ja oikean ideologian veturiksi.
Skepsis-yhdistys oli Tuomiojalle ehkä myös väärä paikka julistaa uskoaan ateismiin; eikö vakaumusta, jota ei voi mitenkään todistaa, pitäisi erityisesti siinä ympäristössä epäillä mitä ankarimmin?
Mikähän on se henkinen umpisolmu, joka estää näkemästä, että monet, monet ihmiselämän eri ilmiöt - myös ne jotka tarkkailijalle itselleen ovat merkityksettömiä - ovat tieteellisen tarkastelun valideja tutkimuskohteita.
Tuomojan ulostulo oli outo ja jäi myös hieman torsoksi. Ehdotuksen luonnollinen jatke ja sovellusala olisi se, että uskonnolliset ihmiset eivät ylipäätään voisi olla tiedemiehiä ja tutkijoita.
Osoittaa melkoista itseluottamusta - joku voisi sanoa, että narsismia - esittää, että tieteiden järjestelmän tulee noudattaa "minun" uskomusmaailmaani.
Moi Tarja
Mielestäni Skepsis edustaa osittain jonkinlaista tieteensisäistä fundamentalismia, joten siinä mielessä puheenvuoro oli sinne sopiva, mutta asialla on tietysti puolensa.
politiikassa asiat tulevat myöhäjunassa minusta tämä osui kohdalleen ajoitus ja kaikki
tuollaista suoraselkää kuvittelisin pohjolasta puuttuvan ja tuolla iällä kestää loppuun asti
se että tulevaisuudessa kielletään tieteen tekeminen uskovilta olisi luonnollista
Lähetä kommentti