Ei irtoa vieläkään paljastuksia. Mutta tämä herra tässä on Duns Scotus, jota sanottiin ihan tyhmäksi.
Scotus keksi, että maailma ei ole välttämättä sellainen kuin se on, vaan se olisi voitu luoda toisenkinlaiseksi kuin millainen se on.
Duns oli tosi typerä, sillä hän oli vallankumouksellinen. Hän ei hyväksynyt aristoteelista runsauden periaatetta, jonka mukaan ollakseen mahdollisuus ilmiön on toteuduttava joskus. Kaikki aidot mahdollisuudet toteutuvat ennemmin tai myöhemmin. Mutta Dunspa ei uskonut niin.
Hänen mielestään oli mahdollisuuksia, jotka eivät toteudu.
Yksikään partikulaarinen olio ei ole olemassa välttämättömyyden pakosta. Kaikki, joka iikka, on olemassa, koska Jumala vapaasti tahtoo niin.
Senkin Scotus keksi, että metafysiikka tutkii olevaa olevana ja asettaa eräässä mielessä eteemme myös teologisen kysymyksen Jumalasta, joka on olevan perusta.
Sellainen ongelma vain on, että järki ei nykyisessä tilassaan löydä tietä Jumalan luokse, joskin Scotuskin hyväksyi joitakin klassisia jumalatodistuksia luonnolliselle järjelle. Jumala on järjen kohde vain absoluuttisessa kunnossaan, missä se ei siis nyt ole. Tarkasteltaessa absoluuttista järkeä, joka vallitsee taivaissa, voimme ajatella Jumalaa. Mutta tarkastellessamme sitä tilassaan, joka on viatorin, kulkijan tila, emme voi nauttia kaupungin kahveja kesken matkaa.
Suosittelen perjantaiksi tai lauantaiksi saunomista sekä metafyysisten mietelmien miettimistä.
2 kommenttia:
Eikös tämä ollut se Doctor Sublitis, joka piti tahtoa ymmärrystä tärkeämpänä.
'Hänen mielestään oli mahdollisuuksia, jotka eivät toteudu.'
Tietenkin näin on - mutta eivät ne mitään aitoja mahdollisuuksia ole.
Kunhan käyttää viator muka-nokkeluudessaan mielikuvitustaan keksimällä kaikenlaista.
Aika sitten näyttää, mikä mahdollisuus toteutuu - ja ne ovat sitten niitä aitoja mahdollisuuksia.
Lähetä kommentti