Vuoden 1918 töistä käytetään nimiä vapaussota, kansalaissota, punakapina, kapina ja sisällissota.
Olin lapsena sellaisten vanhempien ihmisten vaikutuspiirissä, jotka käyttivät termeistä ensimainittua. Mutta olin myös toisenlaisten tarinoiden vaikutuspiirissä, Tampereella, kaupungissa, jossa Ratinansillalta etsin pienenä verta ja pelkäsin.
Aika kuluu nopeasti. Syntyessäni vuosisadan alun sodasta oli kulunut noin 45 vuotta. Suurin piirtein saman verran kuin tästä päivästä syntymäni aikoihin.
Vielä vähemmän oli kulunut toisen maailmansodan päättymisestä. Hyvänen aika, sama kuin miettisi nyt 80-luvun puolivälin asioita.
Ei itse asiassa ihme, että kun joskus 70-luvun lopulla näytettiin lopullisesta ratkaisusta eli juutalaisten tuhoamisesta tehtyä televisiosarjaa Polttouhrit, käytiin kiivasta keskustelua, sopiiko sellaista näyttää. Aikaa oli kulunut liian vähän.
Toisesta maailmansodasta, sen päättymisestä lasketaan nykyinen aika, joka joidenkin mielestä on nyt päättymässä. George Soros kuulemma on tokaissut, että 60 vuoden talouskasvu päättyy nyt kriisiin.
Ylikankaan kirjoista opin termin sisällissota, joka on perusteltu siten, että sotaan osallistui kahden vieraan vallan joukkoja, eikä se näin ollen ollut kansalaissota. Vapaussota ja punakapina ovat puolestaan niin poliittisesti värjäytyneitä, että ne eivät valota historian kulkua korrektilla tavalla.
Kukin nimittäköön kuten parhaimmaksi hartauteensa katsoo. Historiankirjoituksessa käytetään ja käytettäköön termiä sisällissota.
Äsken pidettiin seminaari kirkon suhteesta sisällissotaan. Todettiin aivan oikein, että kirkko sitoutui lähinnä valkoisen Suomen aatteeseen. Toisaalta punaisten puolella oli paljon kirkon jäseniä ja myös joitakin pappeja toimi niin sanotulla punaisten puolella.
Asiat ovat yksilöiden tasolla monimutkaisempia kuin kokonaisuuden osalta. Mika Waltari kertoo, että vieraillessaan työläiskodeissa Helsingissä hän hämmästyi näiden vaurautta, joka oli aivan toista luokkaa kuin hänen, valkoisen papin orvon pojan, konekirjoittajaäidin ylläpitämässä kodissa. Mutta riistäjäksi syytettiin, koska se on politiikkaa. Ja politiikka ei katso tosiasioita vaan on aate, joka osoittaa tosiasiat vääriksi, jos on tarpeen.
Meillä kullakin on omat sukutaustamme, mutta asettuminen jommallekummalle puolelle tai niiden ulkopuolelle ei kerro vielä millaiset ovat olleet elinolosuhteet esivanhempiemme kodissa. Pispalassa kulki sodan aikana muuan miestä väkevämpiin taipuisa tapaus, joka yöstä kajahtaneeseen kysymykseen ”punainen vai valkoinen?” vastasi mitä järkevimmin: ”riippuu siitä kuka kysyy.”
Surmatyön tehnyttä henkilöä noina päivinä tyrmässä tapaamassa käynyt sukulaiseni kauhistui tämän katseesta ja välitti tuleville sukupolville kokemuksensa: ”Niin pitää elää, että tämä ei toistu.”
Olin lapsena sellaisten vanhempien ihmisten vaikutuspiirissä, jotka käyttivät termeistä ensimainittua. Mutta olin myös toisenlaisten tarinoiden vaikutuspiirissä, Tampereella, kaupungissa, jossa Ratinansillalta etsin pienenä verta ja pelkäsin.
Aika kuluu nopeasti. Syntyessäni vuosisadan alun sodasta oli kulunut noin 45 vuotta. Suurin piirtein saman verran kuin tästä päivästä syntymäni aikoihin.
Vielä vähemmän oli kulunut toisen maailmansodan päättymisestä. Hyvänen aika, sama kuin miettisi nyt 80-luvun puolivälin asioita.
Ei itse asiassa ihme, että kun joskus 70-luvun lopulla näytettiin lopullisesta ratkaisusta eli juutalaisten tuhoamisesta tehtyä televisiosarjaa Polttouhrit, käytiin kiivasta keskustelua, sopiiko sellaista näyttää. Aikaa oli kulunut liian vähän.
Toisesta maailmansodasta, sen päättymisestä lasketaan nykyinen aika, joka joidenkin mielestä on nyt päättymässä. George Soros kuulemma on tokaissut, että 60 vuoden talouskasvu päättyy nyt kriisiin.
Ylikankaan kirjoista opin termin sisällissota, joka on perusteltu siten, että sotaan osallistui kahden vieraan vallan joukkoja, eikä se näin ollen ollut kansalaissota. Vapaussota ja punakapina ovat puolestaan niin poliittisesti värjäytyneitä, että ne eivät valota historian kulkua korrektilla tavalla.
Kukin nimittäköön kuten parhaimmaksi hartauteensa katsoo. Historiankirjoituksessa käytetään ja käytettäköön termiä sisällissota.
Äsken pidettiin seminaari kirkon suhteesta sisällissotaan. Todettiin aivan oikein, että kirkko sitoutui lähinnä valkoisen Suomen aatteeseen. Toisaalta punaisten puolella oli paljon kirkon jäseniä ja myös joitakin pappeja toimi niin sanotulla punaisten puolella.
Asiat ovat yksilöiden tasolla monimutkaisempia kuin kokonaisuuden osalta. Mika Waltari kertoo, että vieraillessaan työläiskodeissa Helsingissä hän hämmästyi näiden vaurautta, joka oli aivan toista luokkaa kuin hänen, valkoisen papin orvon pojan, konekirjoittajaäidin ylläpitämässä kodissa. Mutta riistäjäksi syytettiin, koska se on politiikkaa. Ja politiikka ei katso tosiasioita vaan on aate, joka osoittaa tosiasiat vääriksi, jos on tarpeen.
Meillä kullakin on omat sukutaustamme, mutta asettuminen jommallekummalle puolelle tai niiden ulkopuolelle ei kerro vielä millaiset ovat olleet elinolosuhteet esivanhempiemme kodissa. Pispalassa kulki sodan aikana muuan miestä väkevämpiin taipuisa tapaus, joka yöstä kajahtaneeseen kysymykseen ”punainen vai valkoinen?” vastasi mitä järkevimmin: ”riippuu siitä kuka kysyy.”
Surmatyön tehnyttä henkilöä noina päivinä tyrmässä tapaamassa käynyt sukulaiseni kauhistui tämän katseesta ja välitti tuleville sukupolville kokemuksensa: ”Niin pitää elää, että tämä ei toistu.”
9 kommenttia:
Asiat on sittemmin hoidettu korrektimmin. Ruumiita on tullut vähempi. Suoranainen väkivalta on muuttunut epäsuoraksi, mitä nyt Vihtori välillä intoutui. En tarkoita sorkkarautasosialisti Rantasta, vaan Kosolaa.
Vaikka olen itse vasemmistovetoinen, sain toiselta vasemmistovetoiselta moitteita rohjettuani nimittää kapinaa kansalliseksi häpeäksi.
Vaikeinta ihmisen ajattelussa on olla samalla kiinnostunut yli normaalin (=kiinnostava, passion täyttämä) ja silti kyetä hillitsemään tuon saman tunteen (joka on biologinen osittain) ja silti samanaikaisesti olla hillitty, jotta oma innostus ja omnipotenssi tai liika energisyys ei mene väkivallan piikkiin.
On siis vaikeaa tulla maitokahvista ja sen mössömäisestä tilasta pois ilman adrenaliinia ja silti kun adrenaliini on löytynyt ja sitä virtaa selkäytimestä aivoihin - se pitää yhtä paljon hillitä mutta ei tyrehdyttää laadullisesti - joka on lähes ON/OFF tapahtuma samanaikaisti. Aivot joutuvat ihan fyysiseen vääntöön. Paha paikka, ei saa seota. Voi esim. rakastua joka on hyvä kohde aivotyölle. Sitäpaitsi siinä oppii muutakin joka tulee siitä autenttisuudesta kun sen (tämän) tajusi vasta jälkeenpäin. Hyvä havainto.
Mielestäni yhteiskunta ja sen kansalaisten maailmankuva tuntuu supistuvan kasvavan elintason myötä (minun mielestä nämä ns. hienostonaiset ympärilläni rupesivat jahtaamaan lopulta toistensa yksittäisiä sanoja, yksittäisiä askeleita ja yksittäisiä tekoja kunnes myös vähemmän analyyttinen jo tajusi, että ollaan siirrytty typeryyden puolelle ja kunnolla) niin maitokahvi-tila luo tarvetta kasvattaa adrenaliinia /noradrenaliinia vereen , jotta voisi kurkottaa tuon mainstream-hössöilyn yli. Minä siis tarkoitan, että maitokahvi-tilasta ei pääse pois normaalilla ja tasaisella veren energiamäärällä.
Tämä on taas ehkä aika suuri noteeraus jos joku tutkii energiaa.
Kun tätä ylöspäin kurottumista lähtee tekemään pitää olla joku syy myös itselle.
Tämä on jo ydinkompetenssiani. Motivaation synty ja sen ylläpito.
Siihen yhteyteen tulee nämä mainitut on-off -vaikeudet, jotka ovat vaikeimpia mitä voi olla koska ympäristön reagoimiskyky on taattu: ensin pitää höröttää kaikelle uudelle! Sitten pitää manata ja kieltää ihminen estolistoilla ja sekin sattuu kun on vain halukas tekemään sen, mihinkä harva kykenee! Kiittämätön porukka siis! Sitten tulee pieni häpeänaalto ja bestikset jättävät ja sepittävät kaikenlaista.
Oli sitä ja tätä ja sanoi kuulemma silloin sitä ja tätä..jne pelkkää suojausmekanismia ja ehkä kateuttakin? Paha paikka.
...
Sota ei siis tule jos riittävän moni jaksaa tehdä tuon oxymoronisen taistelun omassa lähipiirissä ja turvallisen olotilan sisällä. Myös oxymoroninen keikautus omassa päässä pitää tehdä. Se tuntuu.
Muutos on silti välttämätön ja suurin osa ei aio hävitä. Ovat siksi joko jo nyt vieneet rahansa paratiiseihin tai sitten hommaavat oman näköalapaikan sotateollisuudesa joka on raukkamaista - molemmat.
Sitten ovat tyrkyttäneet viattomia tekemään sellaista, josta nämä usuttajat saavat hyötyä itse. Onhan oma nahka jotenkin jo suojattu. Tosi epäreilua sillä ottavat ensimmäisenä aina edut mutta eivät välitä, että heidän elämää reunustavat nuo ikuisesti heitä palvelevat ihmiset; viattomat ja tietämättömät. Suomen tulevaisuus.
Nyt pitäisi teeettää karuselli-kartoitus ja karuselli-rahoitus jossa saa vapaasti pyörittää kunnes uusi järjestys on löytynyt. Ei saisi olla saivartelija sillä toinen vaihtoehto voi olla tosi häijy (sodan nimi). Pitää nähdä kauas ja olla viisas. Koulut, sairaalat ja muut peruspalvelut jokamiehenoikeudeksi ja kannustimet työhön, oppimiseen ja toisten auttamiseen. Päämärä pitäisi olla selvä.
Olisi hienoa jos onnistuisi olla kaukoviisas - eikä yhtään heikkoa lenkkiä joka pelaa peiton alla vain sen takia, että muut ovat lojaaleja. Maasta karkotettaisiin siinä tapauksessa: uudet pelisäännöt ja vähemmän kontrollia.
Kontrolli ja kyttääminen on sairaampaa kuin pienet vilpit.
Hyvää päivää kirvesvartta...
Olen väsynyt jos kirjoitan liian pitkiä tarinoita. Piti vain sanoa, että kehäpäätelmiä löytyy pilvin pimein mutta kehästä ulostuleminen ei ole ihan helppoa eikä siinä tarvita silloin tuhansia uusia ismejä vaan yksi oxomoronen notkahdus. RR suokoon anteeksi huonot tekstimattoni....
Homo Garrulus
Perille meni kyllä. Lopullinen ratkaisu on pikemminkin happi kuin Zyklon B.
joo mietin tuota innostusta ja sehän tulee 'ylhäältä' sikäli mitään nokan koputtamista..mutta eikö hillintä kuulu juuri poliitikoille
laitoin vahingossa kahviini hunajaa
hillitse nyt siinä sitten itsesi.
mi friend. mutta motivaatio on korkea
ja sinä pidät sitä hienosti yllä ''tai tuo taho' such friends are hard to find and so on
tänään linjaa käydään kuten esim sampsa rydman maahanuuttajista, siinä vapaussotamies
tervetuloa garru kehästä Uloos
'niin sanottu??...punainen?
ns. valkea
kyllä punainen nyt helvetti vaan on punainen.
Ruusu ei tule tiedetyksi, vaikka sen nimi tulisikin. Tuleeko sota sen paremmin tiedetyksi?
Historiasta opimme sen ettemme opi mitään historiasta, sanoi joku viäräleuka. Mutta olisiko niin, että yksilöt oppivat historiasta, mutteivät yhteiskunnat?
Lähetä kommentti