Hauska on tietää: sumerilaiset

Sumerilaisen runouden vaikutuksesta Vanhaan testamenttiin kyllä puhuttiin luennoilla ja kirjoitettiin kirjoissa, kun Aatamin kanssa suoritimme alan perusopintoja. Gilgames-eepos oli esillä, sen murhemielinen sävy ja kertomus vedenpaisumuksesta. Sumerilainen paratiisimyytti mainittiin ja kielten sekoittumisen ja toran synty.

Vuosien mittaan tällaiset jäävät takaraivoon rekisteröityneeksi trivial pursuitiksi. Siksi on ”hauska on tietää” –tyyppistä harrastelua kerrata maailmanhistoriaa, jossa on luku sumerilaisista, maailman ensimmäisestä korkeakulttuurista 3000-luvulta ennen Kristusta.

Paimentolaisuuden ja maanviljelyksen elämänmuoto oli kehkeytynyt vain hetkeä aikaisemmin. Se puolestaan liittyy ensimmäiseen teknologiseen vallankumoukseen, jonka yleisiä tunnusmerkkejä ovat nämät:

- eläinten käyttäminen vetojuhtina
- aura
- ojien ja kanavien kaivuu sekä tulvien säätely
- taateleiden, oliivien, viikunoiden viljely ja oluen valmistaminen
- asutuksen pysyvyyden vahvistuminen ja kyläyhteisön synty
- ajanlasku
- kiekkomainen pyörä ja vaunut
- tuulivoiman käyttö merenkulussa, purjeet
- saviastioiden valmistamisessa käyttöön otettu kiertopyörä ja lasinpuhallus
- metallien käyttöönotto, ensin kupari
- erikoisammatit kuten puusepät
- vaihtokauppa

Tuossa ovat perustekijät, jotka historian myötä hieman sisällöllisesti muuttuvat, mutta jotka mahdollistavat kaupunkikulttuurin synnyn.

Sumerilaisten maa Etelä-Mesopotamiassa Eufratin ja Tigrisin kosteessa oli kirkkovaltio tai pikemminkin kirkkovaltioiden liitto.

Ideaparkkina oli temppeli, jossa hallitsi jumalan inhimillinen edustaja, pappisruhtinas.

Maailma muodostui neljästä alkuaineesta ja maan uskottiin olevan litteä – tässä se uskomus, joka vielä parikymmentä vuotta sitten kerrottiin koulukirjoissa keskiaikaiseksi, vaikka jo kreikkalaiset luopuivat siitä.

Jumalten maailmaa hallitsi kolminaisuus. Taivaan jumala An oli jumalien ylivaltias. Hänen puolisonsa Inanna oli rakkauden jumalatar. Maailman luoja oli Enlil.

Näiden sanomaa kirkkovaltio toteutti.

Temppelissä oli jumalan asunto, kulttirakennukset, pihat, hallintorakennukset, työpajat, vatastot ja koulu. Temppeli antoi työtä virkamiehille, kirjureille,leipureille, oluenpanijoille, kehrääjille, kutojille, sepille ja muille, sekä orjille.

Orjilla saattoi olla omaa omaisuutta ja he saattoivat ostaa itsensä vapaiksi.

Miesten ja naisten välillä vallitsi melko korkea tasa-arvo. Naisilla oli oikeus hoitaa itsenäisesti liikeasioita, lainata rahaa ja tehdä sopimuksia ilman miestä. Perhejärjestys oli yksiavioinen.

Temppelissä harjoitetun kaupankäynnin takia kirjanpito tuli tärkeäksi. Lukujärjestelmän perusluvuksi tuli 60, joka on käytössä nykyissäkin kulttuureissa. Kirjoitusjärjestelmä alkoi kehkeytyä kuvakirjoituksesta ja muodostui nuolenpääkirjoitukseksi, jossa oli 2000 merkkiä. Sillä ilmaistiin kieltä, joka perustui sijamuotojen sijoittamiseen sanavartaloihin, kuten nykysuomessa. Kieli näytti translitteroituna tältä: tukumla lulura geschuputa ka inkud manakubabbar ilae.

Temppelikoulu oli tästä keksinnöstä johtuen mitä keskeisin. Kirjoitustaitoa korostaen sen piirissä opetettiin eri ammatteja kuten pappeja, tuomareita, opettajia ja kauppiaita. Myös virastot, arkistot, kirjastot ja tuomioistuimet sijoitettiin temppelin alueelle.

Ei se järjestys oikeastaan kovasti eroa Senaatintorista, jonka varrella on kulttirakennus, yliopisto kirjastoineen ja valtioneuvosto. Kielenkäyttökin on samanlaista ja ajatuksen nuolet lentelevät. Näin paljon olemme siis päässeet eteenpäin.