1970: Olen 5-vuotias ja oppinut juuri uimaan. Rantakaislikosta aukenee järvi muutaman metrin päähän kattilanpesukivistä lepäävälle puolitoistametriä järvenpinnan ylle kohoavalle liuskeelle. Sen luo johtaa mutapohja. Mutta minä osaan uida.
Aurinko paistaa ja lämmittää vedenpintaa. Lokkikiville on voikuinkapitkämatka.
Uin tuntikaupalla, välillä hampaat täristen ja sinisenä väittäen, ettei ole yhtään kylmä.
Vihellän tuntikaupalla.
Melodia on Mendelsohnin viulukonserton. Olen kuullut sen talvella levyltä. Olen kuullut myös Sibeliuksen Tapiolan, jossa karhu kämmentään lyö.
Siitä pitäen olen vuosia viety.
2008: Olen putkinotko ja oppinut käyttämään teknologiaa. Käsissäni on LP, jonka Yehudi Menuhin levytti Wilhem Furtwänglerin kanssa.
Punainen levykansi on repeytynyt pahasti. Levy naksuu, mutta siirtyy USB-kaapelin lävitse mp3-muotoon. Siirrän tuloksen mp3-soittimeen sekä cd-levylle.
Menuhinin viulunääni on edelleen kauneimpia linnunlaulun jälkeen. Mendelssohnin konsertto, jonka Menuhin ”löysi” muuntuu edelleen omaksi heinäkuiseksi vihellykseksi.
Vanhan naksuvan monolevytyksen jännä elävänkuvanäänenefekti säilyy mp3muunnoksissa. Omassa lajissaan tämä äänityyppi on affekteihin vaikuttavampaa kuin steriili äänituotanto. Genelecit, tarkkailukaiuttimet, paljastavat kaiken. Ja risat. Kummallinen äänellinen elämys.
Katson myöhemmin googlella ja huomaan, että tuo siunattu yhtiö Naxos on tehnyt versiot Menuhinin viulukonserttotulkinnoista, myös tästä tässä mainitsemastani levystä. Ne digitalisoitiin joskus 1980-luvulla; Mendelssohnin lisäksi Bruch ja Beethoven. Jos joku on kiinnostunut tietämään, mitä mielestäni Kauneus on, niin tuolla levyllä se taitaa olla.
1952: Menuhin levyttää juuri ”uudelleen löytämänsä” Felix Mendelssohnin E-molli konserton Wilhelm Furtwänglerin johtamien Berliinin filharmonikkojen kanssa.
Yhtiö on His Master’s Voice.
Toinen maailmansota on takanapäin ja Natsi-Saksa on luhistunut.
Furtwängler on ja pysyy kiistanalaisena hahmona elämänsä loppuun asti. Oliko hän kansallissosialisti, Hitlerin uskonnollinen rakkikoira, tämä kenties maailman paras kapellimestari niin ennen kuin jälkeenkin aikaisempien ja myöhempien mestareiden?
Menuhin, entinen lapsitähti, humanisti, nyt parhainta ääntä viulusta löytävä taikuri, myöhempi joogi ja jotenkin otteensa menettävä tähti, on tutkinut Furtwänglerin taustat ja vakuuttunut tämän puhdasmielisyydestä.
Sattui vain olemaan niin, että hän johti Wagneria tavalla, josta Hitler piti.
Menuhinin myönteiseen suhtautumiseen vaikutti varmastikin ainakin kaksi asiaa: Vuonna 1933 Furtwängler lähetti viranomaisille kirjeen, jossa moitti Bruno Walterin, Otto Klempererin ja Max Reinhardtin saamaa kohtelua. 1947 liittoutuneiden natsisminhävittämiskomissio vapautti Furtwänglerin kaikista epäilyistä syyllistymisestä kansallissosialistiseen toimintaan.
1908: Wilhelm Furtwängler toimii harjoituspianistina ja kapellimestarina. Hän on julkaissut ensimmäisen sinfoniansa jo vuonna 1903.
Muutamaa vuotta myöhemmin Furtwängler tekee läpimurtonsa kapellimestarina. Kymmenen vuoden menestyksen jälkeen hän saa kiinnityksen Wienin filharmonisen orkesterin johtajaksi (1927).
1928: Wilhelm Furtwängleristä tulee Berliinin musiikkijohtaja. Kauan myöhemmin eli muutama vuosi ennen kuolemaansa (1954) hänet nimitettiin Berliinin filharmonikkojen elinikäiseksi johtajaksi.
Aurinko paistaa ja lämmittää vedenpintaa. Lokkikiville on voikuinkapitkämatka.
Uin tuntikaupalla, välillä hampaat täristen ja sinisenä väittäen, ettei ole yhtään kylmä.
Vihellän tuntikaupalla.
Melodia on Mendelsohnin viulukonserton. Olen kuullut sen talvella levyltä. Olen kuullut myös Sibeliuksen Tapiolan, jossa karhu kämmentään lyö.
Siitä pitäen olen vuosia viety.
2008: Olen putkinotko ja oppinut käyttämään teknologiaa. Käsissäni on LP, jonka Yehudi Menuhin levytti Wilhem Furtwänglerin kanssa.
Punainen levykansi on repeytynyt pahasti. Levy naksuu, mutta siirtyy USB-kaapelin lävitse mp3-muotoon. Siirrän tuloksen mp3-soittimeen sekä cd-levylle.
Menuhinin viulunääni on edelleen kauneimpia linnunlaulun jälkeen. Mendelssohnin konsertto, jonka Menuhin ”löysi” muuntuu edelleen omaksi heinäkuiseksi vihellykseksi.
Vanhan naksuvan monolevytyksen jännä elävänkuvanäänenefekti säilyy mp3muunnoksissa. Omassa lajissaan tämä äänityyppi on affekteihin vaikuttavampaa kuin steriili äänituotanto. Genelecit, tarkkailukaiuttimet, paljastavat kaiken. Ja risat. Kummallinen äänellinen elämys.
Katson myöhemmin googlella ja huomaan, että tuo siunattu yhtiö Naxos on tehnyt versiot Menuhinin viulukonserttotulkinnoista, myös tästä tässä mainitsemastani levystä. Ne digitalisoitiin joskus 1980-luvulla; Mendelssohnin lisäksi Bruch ja Beethoven. Jos joku on kiinnostunut tietämään, mitä mielestäni Kauneus on, niin tuolla levyllä se taitaa olla.
1952: Menuhin levyttää juuri ”uudelleen löytämänsä” Felix Mendelssohnin E-molli konserton Wilhelm Furtwänglerin johtamien Berliinin filharmonikkojen kanssa.
Yhtiö on His Master’s Voice.
Toinen maailmansota on takanapäin ja Natsi-Saksa on luhistunut.
Furtwängler on ja pysyy kiistanalaisena hahmona elämänsä loppuun asti. Oliko hän kansallissosialisti, Hitlerin uskonnollinen rakkikoira, tämä kenties maailman paras kapellimestari niin ennen kuin jälkeenkin aikaisempien ja myöhempien mestareiden?
Menuhin, entinen lapsitähti, humanisti, nyt parhainta ääntä viulusta löytävä taikuri, myöhempi joogi ja jotenkin otteensa menettävä tähti, on tutkinut Furtwänglerin taustat ja vakuuttunut tämän puhdasmielisyydestä.
Sattui vain olemaan niin, että hän johti Wagneria tavalla, josta Hitler piti.
Menuhinin myönteiseen suhtautumiseen vaikutti varmastikin ainakin kaksi asiaa: Vuonna 1933 Furtwängler lähetti viranomaisille kirjeen, jossa moitti Bruno Walterin, Otto Klempererin ja Max Reinhardtin saamaa kohtelua. 1947 liittoutuneiden natsisminhävittämiskomissio vapautti Furtwänglerin kaikista epäilyistä syyllistymisestä kansallissosialistiseen toimintaan.
1908: Wilhelm Furtwängler toimii harjoituspianistina ja kapellimestarina. Hän on julkaissut ensimmäisen sinfoniansa jo vuonna 1903.
Muutamaa vuotta myöhemmin Furtwängler tekee läpimurtonsa kapellimestarina. Kymmenen vuoden menestyksen jälkeen hän saa kiinnityksen Wienin filharmonisen orkesterin johtajaksi (1927).
1928: Wilhelm Furtwängleristä tulee Berliinin musiikkijohtaja. Kauan myöhemmin eli muutama vuosi ennen kuolemaansa (1954) hänet nimitettiin Berliinin filharmonikkojen elinikäiseksi johtajaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti