Reisi

Vietettyäni muutaman päivän eli elettyäni kuin paraskin flaneur Haapsalussa voin nyt vilpittömästä sydämestäni suositella Neuvostoliittoa lämpimästi kaikille.

Haapsalun asemakaava on 1300-luvulta. Se on säilynyt sellaisenaan. Taloista monet ovat 1700-luvulta. Ne ovat säilyneet sellaisinaan.

Neuvostoliiton harrastuksiin ei kuulunut uuden rakentaminen paikkaseudulla. Se jätti, ränsistymään ja rapautumaan, kaiken silleen.

Meillä on edistys vienyt monta hienoa kaupunkia, kuten Kuopion ja Hämeenlinnan. Liekö se sitten ”vapautemme” hinta.

Haapsalussa piisaa korttelikaupalla säilynyttä katseltavaksi, liioittelematta satoja rakennuksia. Se pitäisi julistaa pikapikaa maailmanperintökohteeksi.

Piispanlinnakin on melko hyvässä kunnossa, vaikka osin raunioitunut. Läänemaan piispa oli keskiajalla Riikan piispan lisäksi iso valtaherra. Myöhemmin merkittävin kirkonmies sieltäpäin on Moskovan patriarkka Aleksei II, joka oli oikealta nimeltään Rüdiger eli toisin sanoen Rytkönen.

Kaupungissa on keskiaikaisen rakennuskannan ja asemakaavan lisäksi nähtävää tsaarin ajoilta. Rautatieasema, joka on entisöity, on tehty tsaaria vastaanottavaksi. Rannassa on Kuursaal, jossa voi nauttia shampanjaa ja kuvitella itsensä Anastasian kainaloon. Kuursaalista kulkee tie rantaa pitkin ohi meren, jossa joutsenet uivat. Yksi tuoleista on omistettu Tsaikovskille, joka kuulemma sävelsi Joutsenlammen sillä istuen.

Molemmat hautuumaat, kuolemanpuistot ovat lehtoja, jotka kietovat syliinsä.

Muutaman kilometrin päässä keskustasta on Ants Laikmaan, Viron Galen-Kallelan huvila. Laikmaa käveli Haapsalusta Düsseldorfiin taideoppiin. Lähellä Laikmaan huvilaa on jalopuumetsä, jossa haikarat pesivät.

Laikmaan huvilalta muutaman kilometrin päässä on lentokenttä, joka kaltaiseni sotilaallisen henkilön silmään on silkka turvallisuusriski. Se on käyttökunnossa ja laskeutumisvalmis milloin tahansa.

Ainakin osa Helsinkiä pommittaneista koneista nousivat tuolta kentältä. Minua edeltävä polvi oli lapsena niiden pommien alla. Minua seuraava polvi piirtelee nyt väriliiduilla lentokentän laattoihin. Historia on sellaista.

Laitan tähän myöhemmin kuvia jahka pääsen sen koneen äärelle, joka siirtää kuvia blogiin. Kotikoneeni tehot eivät riitä siihen.

Mainitsen, että ajaminen Tallinnassa ei ollut kummempaa kuin Helsingissä. Kävin Viruhotellin aulassa kahvilla ja silmäilin iltapäivälehteä, osui silmään hauska otsikko: orgasm ol niin intensiivine et tul hirmu häik. En tiedä, mitä se tarkoittaa, toisin kuin tiedän, että kuinka hoidat kukkiasi on eestiksi että kuis sa suhtled sun omat lilledegat?

Sanan reisi opin satamassa, jossa oli resibyroo. Toisen byroon nimi oli raamattupitobyroo eli siis kirjanpitotoimisto. Satamassa ei enää ollut sitä kaljamainosta, joka siellä oli 15 vuotta sitten: Admiraal on dokis. Mutta nyt reisistä hirmu häikän saaneena kustutan tulen ja käyn kohti uusia seikkailuja.