Huumoridirektiivi

Monet suomalaiset europarlamentaarikot ovat jättäytymässä pois seuraavista EU-vaaleista. Viran vallitsevaan ilottomuuteen liittyen – tulin kerran Brysselin koneessa erään kalenteriaan pläräävän edustajan vieressä, viikkokaupalla näytti olevan vailla merkintöjä, kunnes erään viikonlopun kohdalla luki ”vapaa” - tempaista paukautan tässä vinkiksi parlamenttiin aikoville uusille parlamentaarikoille, mitä kannattaisi panna vireille, mikäli tahtoo päästä heti Euroopan Unionin ytimeen.

Euroopan Unionin ytimen kerta kaikkiaan ja suorastaan halkaisee ehdotus, jonka mukaisesti yksi EU:lta puuttuu ja sen mukana kaikki: huumoridirektiivi.

Euroopan Unioniin pitää säätää huumoridirektiivi, jossa huumori on määritelty ja sen viljely luokiteltu kolmeen tukialueeseen, joista eniten rahaa maksetaan saksalaisille (ykköstukialue), sitten ranskalaisille (kakkostukialue) ja sitten arktiselle vyöhykkeelle (peteliukset ja baltit). Muualla Euroopassa huumoria ei sitten viljellä.

Ykköstukialueen huumori on tällaista:

Konrad tuli Suomeen. Hän näki miten orava juoksi tien poikki. Pieni maa – pieni kettu, veisteli Konrad.

EIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII tuhmasanasentään, VOIIIIIIIIIIH jeskamandeera ja ah hah hah ma tukehdun.

Jetzt du: Konrad tuli Suomeen. Hän näki miten orava juoksi tien poikki. Pieni maa – pieni kettu, veisteli Konrad.

Huumoridirektiivin avulla huumori saada tehokkaammaksi ja tuottavammaksi ja eurooppalaisten kansojen yhteenkuuluvuus vahvistuu hilpeän tunnelman lisääntyessä.

Eurooppalaisissa yrityksissä on havaittavissa huomattavaa osaamisväsymystä eli toisin sanoen työntekijöiden otteen herpoamista ja työkulttuurin löystymistä. Vastaus tähän tuottavuuden laskua synnyttävään ilmiöön on hauskojen juttujen lisääminen huumoridirektiivin avulla.

Huumoridirektiivissä säädetään, että jokaista työpäivää kohti euroalueella on käytettävä 8 minuuttia direktiivissä säädetyn muotoiseen huumoriin jokaisen tasatunnin läheisyydessä.

On luotava yhdenmukaisen eurooppalainen huumori! Siinä ratkaisu. Miksi kukaan ei muistanut, että onnistuneet ratkaisut ovat positiivisia ja iloisia innovatiivisia vallankumouksia! Otetaan tuo ikivanha ase, nauru, käyttöön ja kyllä se siitä!

Sosiaali-, koulutus-, työvoima-, ja huumoripolitiikka tulee nähdä yhdessä. Pitää saada aikaiseksi Berliinin sopimus, jossa tämä asia hoidetaan kuntoon.

Se on tämän eurosukupolven velvollisuus!

Tiedetään jo etukäteen, että Britannia jää Berliinin sopimuksesta ulkopuolelle, mutta Ruotsi ja taatusti Tanska, missä ollaan kauhean vitsikkäitä, liittyvät siihen. Näin huumorin kukka on rahapoliittisia erimielisyyksiä valtaisampi. Hyvä, hyvä, huumori!

Seuraava ohjelmakausi täyttyy huumoriprojekteista. Huumorikoordinaattorin määräaikaiset virat pannaan auki huumoriosaamisen kansallisia sovelluksia varten ja huumoritarkastajat nimetään. Pilottihankkeita suosien jaetaan sitten rahaa kansallisille ja vähintäänkin ylimaakunnallisille yhteisnaurun huumoriprojekteille, joissa painotetaan sitä, kuinka paljon huumoria saadaan digitalisoiduksi ja kuinka moni huumorinkäyttäjistä on nainen.

Huumorioppimista tehdään kansainvälisin huumorivaihdoin, jotka ovat ensisijaisesti sähköpostitse hoituvia, mutta myös sellaisia ryhmämatkoja, joissa esimerkkivitsimme Konrad todella tuodaan paikan päälle katsomaan oravaa.

Omavastuu lankeaa siten, että Konradin on itse maksettava matkansa ja majoituksensa. Lämmitettyä ateriaa hänelle ei saa tarjota, sillä se on lahjontaa, mutta esimerkiksi kahvin kanssa tarjottu yksi suklaakonvehti ei ole ongelmallista, kunhan asia on merkitty muistiin ja laskettu kustannuksiin. Lahjonnaksi lasketaan myös kolmostukialueen huumorin kertominen Konradille, joka on kotoisin ykköstukialueelta. Niiden yhteensovittaminen on jyrkästi kielletty ja johtaa huumorin takaisinperintään.

Tässä muistutettakoon, että virtuaalirahaa ei sitten käytetä huumoriohjauksen kokouksiin, joiden keskeisin tehtävä on laskea projektikautena tuotettujen vitsien määrä.

Vuosittain joku eurooppalainen kaupunki kuten Frankfurt tai Lyon, Uppsala tai Turku saa olla eurohuumoripääkaupunki ja joku maa pääeurovitsinkertoja. Eurovitsit valitaan vuosittaisissa eurohuumorikilpailuissa, jotka pidetään samanaikaisesti Brysselissä ja Strasbourgissa Euroopan Huumoriviraston (EH) huumoriasiamiehen valvonnan alaisuudessa.

Huumoridirektiivin ohjeistuksen mukaisesti tällainen juttu tässä päätyy selventävään ja niin sanotun jutun ”pihvin” paljastavaan toteamukseen, että taitaapa se olla oikea vitsi koko Euroopan Unioni.