Don Jusa sai siis Tarkan Lukijan Palkinnon huomattuaan, että alla oleva juttu on uusinta.
Se siitä vitsistä.
Muuten kerron, että sataa. Lisäksi sattui jokunen viikko sitten tällainen tapaus.
Menin tyhmyyksissäni kauppaan ja ostin alennusmyynnissä olevan navigaattorin, johon mainostettiin sisältyvän Euroopan kartta.
Asian setviminen vei kyllä aikansa, sillä tiskillä oli reipas poika, joka kysyttyäni, onko teillä halpoja navigaattoreita, osoitti kahta laitetta ja tiukaisi, että kumpi. Pyysin käyttöohjetta ja esitettä, jonka hakeminen oli työläs tuntipalkan arvoinen työsuorite. Selvisihän se sitten lopulta, että ilmeisesti toiseen laitteista Euroopan kartta kuuluu. Hieman epäillen otin sen.
Menin kotiin. Avasin paketin. Jaaha, tämä on näitä, jotka pitää ajaa tietokoneella toimintakuntoon. Tekniikassakin ollaan siirrytty samaan kuin huonekalukaupassa. Tosiasiassa ei myydä huonekaluja vaan rakennussarjoja. Nykyisin monessa laitteessa on sellainen kiva kepponen, että pitäisi käydä netistä hakemassa kamaa, erilaisia koodeja jne. jotta ne toimisivat. Entäs jos ei ole nettiä ja entäs jos ei taida englantia?
Lisäksi ohjeessa luki, että laitteen kanssa toimitetaan kortti, jota koneen toiminta edellyttää.
Paketissa ei ollut korttia.
Kuitti oli hukkunut.
Sanottiin sen olevan sd-kortti.
Menin kauppaan. Annettiin 4 gigan kortti, jossa oli adapteri ja pienempi kortti.
Ei toiminut.
Kaupan kone ei tunnistanut korttia eikä navigaattori tunnistanut sitä.
Navigaattorin virta alkoi loppua. Työnsin navigaattorin tupakkasytyttimeen ja ajoin 120 kilometriä.
Ohjeessa sanottiin, että navigaattori toimii vain silloin, kun se on kytketty auton tupakkasytyttimeen. Muuta virtalähdettä ja –johtoa tarjoukseen ei sisältynyt.
Sain seuraavana päivänä toisenlaisen kortin, joka pysyi yhdessä kasassa. Laitoin kortin navigaattoriin ja kytkin navigaattorin paketissa mukana olleella USB-kaapelilla koneeseen ja survaisin cd-levyn sisään.
Kone formatoi kortin ja alkoi tallentaa noin 2000 megatavun karttatiedostoa kortille. Tallennettuaan 1700 megatavua, navigaattorista loppui virta ja ohjelma ilmoitti, että tapahtui virhe.
Koska kannettavani akku on heikko eikä kestä yli puolta tuntia, vein kannettavan pihalle ja kytkin sen roikkaan ja roikan autotallin pistorasiaan.
Navigaattorin kytkin autoon tupakkasytyttimellä ja käynnistin auton, koska siinä on huono akku ja ilman käyntiä annettu virta tyhjentäisi akun.
45 minuutin päästä toimitus oli valmis. Kone ilmoitti, että tiedot on tallennettu. Huispasin navigaattorin valikkoon. Navigointi oli täysin mykkä. Laite ei saanut kaivettua sd-kortin tietoja käyttöönsä.
Tämä on esimerkki laadusta.
Kuten myös se, että puhelimet eivät kestä mitään.
Laatu ja huippuosaaminen merkitsevät näemmä kykyä tuottaa tilanteita, joissa kuluttaja joutuu hankkimaan jatkuvasti uutta rihkamaa entisen tilalle.
Olen teknisesti idiootti, mutta ihmetyttää vähän, kelle näitä laitteita oikein valmistetaan.
keskiviikko 23. heinäkuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Liika materia on monin tavoin rasite, se sitoo huomiotamme. Jos pidämme elämän yksinkertaisena, jää enemmän aikaa viipyillä itse olemmassaolossa ja pohtia syntyjä syviä.
Juhana Harju
Monin tavoin niin. Aristoteles uskoi, että luonto ei tee mitään turhaan ja siitä syystä myös artefaktien valmistaminen oli kyseenalaista. Toisaalta työvälineiden valmistaminen on tähdellistä ja esimerkiksi musiikkilaitteisto on siunaukseksi välittäessään asioita, joihin haja-asutusalueella asuva henkilö ei muuten saa helposti yhteyttä. Teknologisessa kehitykseen liittyy paradoksi: asia, joka voisi luoda syntyjen syvien pohtimiseksi tilaa kääntyy helposti sellaiseksi massan ja lisäongelmien tuottamiseksi, että viipyily vähenee.
Navigaattorin hankinta oli osittain akraattinen teko eli kuuntelin irrationaalista impulssia kuvitellen, että Viron liikenne olisi samanlaista kuin Italian liikenne. Siellä navigaattori saattaisi olla turistiautoilijalle hyvä apuväline. Kaupungissa mennään aika kovaa, pelti kolisee, kaistoja on monta ja kun pitäisi etsiä tietä, edessä on 20 pientä kylttiä, jotka viittovat eri suuntiin. Pienen ihmisen on vaikea löytää perille.
Ikkunaiines kirjoitti tänään hieman samasta laatuaiheesta kertoessaan, miten myyjädatanomi ei ilmeisesti osannut aakkosia.
minnes oli menossa jos vois Auttaa
Dudivie
No Viroa vartenhan minä sitä, mutta en kyllä tarvinnut. Ajattelin, että jos joskus sitten vaikka Via Baltiaa eteenpäin. Roomassa olen ajanut, muun muassa kaksi kertaa kehän ympäri, kun erehdyin Firenzeen lähteävästä tiestä. Onneksi siellä on pizzapaikkoja, jos tulee tunti lisää ajeluun.
The Lohasian -blogissa on ajatuksia herättävä juttu amishien teknologiasuhteesta.
Lähetä kommentti