Rovasti Liisa Tuovisesta on tehty kantelu Espoon hiippakunnan tuomiokapituliin rekisteröidyn parisuhteen siunaamisen takia.
Tänäisessä Helsingin Sanomissa rovasti Tuovinen kirjoittaa: ”Rekisteröidyn parisuhteen siunaamisessa ei voi olla kyse Suomen evankelisluterilaisen kirkon virallisesta pyhästä toimituksesta, koska kirkkokäsikirjassa ei tällaista toimitusta ole.”
Tässä Tuovinen on oikeassa. Mutta miten pitäisi suhtautua siihen, että hän on evankelis-luterilaisen kirkon pappi ja hän on suorittanut toimenpiteen, jota on alettu julkisuudessa kutsua rekisteröidyn parisuhteen siunaamiseksi?
Helsingin tuomiokapituli ei langettanut samasta asiasta kuultavana olleelle pastori Leena Huoviselle rangaistusseuraamuksia sillä perusteella, että kyseessä oli yksityistilaisuus. Ellen väärin muista, julkisuuteen annettiin tiedote, jonka mukaan päätöksessä ei ole kyse ennakkotapauksesta.
Mikäli Espoon tuomiokapituli tulee perustelemaan kanteluihin liittyvää päätöstään samalla tavoin, on vaikea ymmärtää, että Helsingin päätös ei olisi ennakkotapaus.
Espoon tuomiokapituli on tämän asian takia hankaluuksissa.
Asia voitaisiin kiertää sanomalla, että rekisteröidyn parisuhteen siunaamiseksi kutsutun toimenpiteen tehdessään rovasti Tuovinen ei ole toiminut pappina vaan yksityishenkilönä, jonka asian ilmoittamiseksi hänen Helsingin Sanomissa oleva julkinen kannanottonsa voidaan perustellusti tulkita, ja asia on luonteeltaan sellainen, ettei tuomiokapitulin toimenpidevalta yllä sille alueelle.
Mutta sitten on takuulla luotu ennakkotapaus. Tahdotaanko tällainen käytänne synnyttää?
Tahdotaanko kirkossa tukea kirkon toimituksia muistuttavien toimitusten harjoittamista yksityisesti? Mikäli vastaus on myönteinen, esimerkiksi Luther-Säätiön kasteet joutuvat kiinnostavaan valoon. Nehän ovat hengellistä yksityisyritteliäisyyttä, jonka piirissä tehdään pelkkää hyvää, kun kastetaan ihmisiä. Vai mitä?
Tuovinen on tietääkseni eläkkeellä. Ehkä tästä tarjoutuu tuomiokapitulille porsaanreikä. Tuovisella on kyllä pappisvirka, joka annetaan pappisvihkimyksessä, mutta hänellä ei ole papinvirkaa, joka on seurakunnassa oleva työtehtävä. Tuomiokapituli voisi todeta: tuomiokapituli katsoo, että tapaus liittyy ensisijaisesti papinvirkaan, josta Tuovinen on eläkkeellä. Tästä syystä asia ei edellytä toimenpiteitä. Siunausta vaan.
Hyvä hallinto ei ole julistamista vaan ynseän vähäeleistä mappiööhön työntämistä.
On varmaan taas haluttu herättää keskustelua. Mikäli tuomiokapituli hoitaa oman pelinsä kunnolla, se ei käy sitä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
12 kommenttia:
Tämä oli minulle upea juttu; minun mies halusi, että meidät vihitään ravintolassa eikä kirkossa. Minua hieman satutti ja samalla koin asian rationaalisesti ajateltuna hienoksi. Olin siis hänelle mieliksi ja perustelimme asian mm sillä, ettei vanhat sukulaiset sitten tarvittu siirtää busseilla ja autoilla minnekään yksityistilaisuuteen. Olen siis rehellinen Jumalalle ollut; minut ei vihitty Jumalan talossa vaan syntisessä ravintolassa. Ilmankos oma pappimme ei edes halunnut tulla papiksi. Mies, joka meitä vihki oli mukava ja olen kuullut, että hän juuri on mukava. Oli siis kivaa kaikkien kannalta mutta sakramenttien osalta tämä ei ollut ihan oikein. Tämä tuntuu nyt sekä hyvältä että pahalta. Hyvä on se, että minun oma vihkitilaisuus oli monella tavalla vaikea: äitini ja isäni erosivat ja äitini mietti omia haavojaan enemmän kuin minun elämääni ja isäni ryntäsi vasta ns. vihkitilanteessa esille ja halusi ns. saattaa vihille. En olisi halunnut ja siksi emme olleet häntä siihen pyytäneetkään. Tämä teki minusta aivan sekaisin surusta kun minun olisi pitänyt saada iloita. Itse vihkimistilaisuus oli siksi minulle kaoottinen ja unohdin, että pitää sudella kun Pappi on siunannut. Minä seisoin vain kuin jähmettynyt suolapatsas ja meinasin kuolla. Mieheni tuli lähelle ja halusi suudella, itse olisin vain halunnut rynnätä pois. Tämä oli ehkä traumaattisempi asia kuin osasimme edes ajatella sillä mieheni ei sen jälkeen milloinkaan enää suudellut. Olemme olleet 21 vuotta naimisissa. Yritin kertoa tunteistani (en suutelemisesta vaan kaikesta) myös appivanhemmilleni, jotka näyttäytyivät minulle ystävällisenä mutta näytelmäähän se on ollut kuten kaikki heidän osalta: heille oma verisukulainen on ainoa mikä lasketaan; mitään muuta ei lasketa) sillä eivät olleet ystävällisiä. Minut syötiin käytännössä ulos elämästä koska pahat puheet selkäni takana eivät pyrkineet mitenkään minua kuulemaan vaan kaikki ihmiset (omat ja mieheni sukulaiset mukaanlukien) rakensivat omia totuuksia josta sitten ammensivat omia uusia uskomuksia. Menetin kaiken luottamuksen ja jos yritin vain unohtaa tyttöfrendini piinasivat ja kiusasivat sillä heille olin jotenkin alittanut jotain rimaa jota ei saanut alittaa ja tästä minua oli rangaistava ilmeisesti ja jos käännyin heistä poispäin oma onnettomuuteni ehkä näkyi jonkinlaisena falskiutena vaikka kyse oli vain siitä, etten ollut ikinä 100% samaa mieltä tämän raha-yhteiskunnan kanssa koska minullahan oli syvempi "tieto" tai sofia kuin heillä. Olin siis viisaampi mutta en saanut sitä itse ikinä hyödyntää koska sadistisuus ja kaikenlaiset herjat ja virnuilut kulkivat myös minun edelläni. Soittivat oikein ja valistivat toinen toisilleen, minkälainen minä kuulemma olin.
Mutta kun se oli kaikki valetta ja minä ihmettelin miksi kukaan ihminen ei minua suojaa tai edes puolusta: siksi, koska mieheni oli minulle suurin este ja kesti ennenkuin tajusin kokonaisen kuvan. Kun rupesin tajuamaan sen, niin näin paljon muutakin. Näin miten pinnallisella idealla ratsastetaan ja viedään jotain työn nimistä eteenpäin. Näin miten ideani vietiin ja miten kokonaiset diskurssit muuttui ja uusia kirjoja tuli: samalla olin vakuuttunut, että nekin olivat osittain vain muodin takia, eivät siis oikeastaan tarkoitettukaan suurelle yleisölle. Piti vain ylläpitää sitä determinismiä mikä oli kirjoitettu Kristin jälkeen. Kun on kerran jonkun rundin elännyt on siis aina saman tilanteen herrana, yläpuolella. Siksi energiakriisitkin halutaan toistuvan; niiden aikana voivat vanhat kulttuurit jälleen nostaa omia osakkeitaan aivan kuten ennenvanhaa sanottiin, että sodan jälkeen ovat kiinteistöt halvimpina. Hajoitetaan ja hallitaan.
Näin kokonaisen kuvan vain sen takia, että olin ollut rehellinen, avoin ja ilman suojaa. Nousin Platonin luolasta ylös asti - ja siinä seison. Ilman ketään, ilman varsinaisesti ketään. Miten minut on tähän saatettu en voi tietää; mieheni on kuningas luolan sisäpuolella sillä hän taitaa parhaiten juuri varjojen puhumisen taidon. Miten analysoidaan sellaista, joka on harha.
En kirjoita tätäkään vihassa, en hermostuneena enkä peloissani. Pyydän anteeksi asianomaisilta, jos he loukkaantuvat; mikä on tärkeämpää heille? Minun elämäni vai heidän narsisminsa?
Katsotaan; itse olen jo 25 vuotta elänyt näitten ihmisten rinnalla ja yrittänyt olla sitä mitä halutaankin. Mutta tukea en ole saanut vaan ainoastaan lisää herjaa ja lisää vihaa siitä, että mustamaalaan kuulemma heidän sukunimensä.
Maine kuulemma menee ja toivon, jos oikeutusta joskus saan, ettei sitä työtä ikinä vahingossakaan liitettäisi mieheni nimeen; ei suku- eikä etunimeen. Ettei sitä myöskään liitetä miehen ominaisuuteen vaan se, että minä olen nainen ja minun teot naisen olisi tällä kertaa parempi pitää mukana jos joku haluaa etsiä Kristillisyyttä ja Jeesusmaisia arvoja teoista. Minä itse uskon vain, että aika oli vain kypsä ja aika vei vääjäämättä (tässä suhteessa deterministisesti) asiat juuri näin. En siis rinnasta itseäni enkä tekojani ollenkaan sellaiseen mikä toistuu Raamatussa mutta voin sanoa, että kun ihmisiä panetellaan ja ahdistellaan ja vääristellään riittävästi ulos tulee joko minunlaisena jauhelihana tai sitten kunnon terroristina.
Se on ehkä tärkein viesti sanoisin.
Homo garrulus
Luen kommenttisi ja mietin sitä. Parempi, etten ryhdy latelemaan omia tyhmyyksiäni niissä esille tuomistasi asioista.
HG
'Tämä oli ehkä traumaattisempi asia kuin osasimme edes ajatella sillä mieheni ei sen jälkeen milloinkaan enää suudellut. Olemme olleet 21 vuotta naimisissa.'
*
Syvä huokaus - ei voi olla totta.
Toisaalta on pakko myöntää, että miehesi taitaa olla melko taitava pujottelija. Osaa väistää.
Jos voin omasta puolestani olla tässä asiassa jotenkin avuksi, niin minun täytynee varmaankin olla (uhka-)rohkeampi kuin Petri.
Lähetän sinulle ihan vilpittömän suudelman täältä oppineen teologin blogista.
En tiedä, onko tämä ele tahdikas vai osoittaako se jälleen, miten syvästi moukkamainen ja vulgaari luonne minussa piilee.
Mutta oikein sydämestä asti se suudelma sinne teikäläisen suuntaan lähti.
Otan kyllä itse kaiken vastuun tämän sovinnollisen mutta kyseenalaisen eleen juridisista seuraamuksista, jonka yhä silti vilpittömästi toivon tuovan lohtua suudelmattomaan elämäänne.
Empaattisesti Teidän RR
PS. Tämä kirje on luottamuksellinen, eikä sitä pidä levitellä ympäri Blogistania.
Hyvä on, sillä minä joka kerron ja vielä julkisesti olen ikuisesti (!) altavastaajana sille taholle joka ei kerro vaan vetää korttinsa kun kaikki muut ovat ensin sanoneet asiansa. Eikö juridiikka toimi juuri niin? Viisas on se, joka pitää suunsa kiinni vaikka Åbo Akademissa juuri väitettiin toisin. Minä olen siis aina menettänyt kerta toisensa jälkeen ja sen syvemmälle koko ajan mitä enemmän olen itsestäni ja elämästäni kertonut. Silti se on minun mielikuvani totuudestani ja elämästäni ja sen takia tohdin jopa internetiin sen laittaa: minulle käy kuin Jesukselle: ristiinnaulitaan tietysti; nokkelat pääsevät vetämään jokerinsa (batmanfilmi huom) aina juuri ennen draaman päätöstä. Kansa saa mitä tilaa. Katsotaan vaan onko se tilaus todella sitä mitä se oli 2000 vuotta sitten: ei paljon ole siinä mielessä kylläkään mitään - ei yhtään mitään - opittu voisi sanoa: minähän kerroin jo 7 vuotta sitten miltä pidin tilanteen kun epäeettisellä menetelmällä (joka on nykyään osana systeemiä vaan) tienaa aina per item enemmän katteellista. Näin ollen köyhä aina köyhtyy sillä jo kommunikaatiossa ja kommunikaation laadussakin jo mennään tyylin piipun mukaan. Jos siis tyyli (joka on sopimus) vastaa sitä mitä otsikko vastaa leipätekstin edellä: ohjaa kehään niin voisi sanoa; näinhän se haluttiin ja halutaan. Minä olen siis tietoinen, että kaikki suuret massat jotka voisivat nyt hävetä (jos joku yksilö nyt häpeää se ei vielä muuta mitään; kyse on siitä, että koko tiedeyhteisö ja kirkko etenkin pitäisi hävetä jotain eli hävitä jotain) eivät tule häpeämään sillä häpeä (häviäminen) on samalla menetys taloudellisesti ja biologinen elukka ei kuole ilman kamppailua. Kamppailu käydään ns. sivistyneesti ja näin länsi poraa itselleen 2000 syvemmän kaivon ja voimme sanoa, että Jumalan tahto oli ilmeisesti se, että jotkut muut kansat voittavat ja tämä valkoinen apina (kirjasta titteli) joka oli sadistinen luonteeltaan piti kuolla. Evoluution kannalta se on siis ihan yhtä hyvä lopputulos kuin se, että jotkut uskonnot voittavat. Mutta minä en olisi tähän kamppailuun mennyt ellen oikeasti olisi Kristinuskoinen ja siksi aidosti uskovainen; minä siis kamppailen nimenomaan kolmikulman kannalta enkä lineäärisen logiikan kannalla.
Nyt on siis jossain jollain jolla on aivot valinnan paikka. Minun avioliittoni on minun asia ja ongelmia voi poistaa kun ne on löydetty ja niistä on keskusteltu. Minun mies ei ole vain halunnut ja laitoin sitten nettiin; niin minä näen, etten voi muuta sillä minäkin olen elukka ja haluan elää enkä kuolla. Hän olisi hävennyt minut elämästään mutta ei sillä lailla kuten yleensä että erotaan vaan sillä lailla, ettei olisi ollut mitään uskottavuutta jäljellä. Kirkko siis ei paljonkaan ole ollut tietoinen miten yksilöt pelaavat uskottavuus-asiassa omaan pussiin ja se mitä minä olen näillä kirjeillä tehnyt on mennyt vastakkaiseen suuntaan; minähän olen pelannut pois uskottavuutta ja sen olen tehnyt koko kulttuurin ja uskonnon puolesta ja siksi kirjoitan parhaimmat palani juuri sinulle Petri J. Olet siis paras minua tulkitsemaan koska ne sofistit, joiden luo ensin menin pahesivat koko ajan vain kokonaisuutta ja tässä juuri dilemma: kuka on niin tasapainoinen ja kypsä ja tietoinen, että voi puhua näistä? harva on.
Minä olisin kylläkin tehnyt monta asiaa toisella tavalla: mieheni olisi alkanut pitää minusta kuten nyt viime aikoinakin näytti pitävän, mikäli ympäristö ei olisi kiusannut minua ja aiheuttanut paitsi minulle niin miehelleni niin paljon surua ja tuskaa. Jos olisin siis saanut tulla ihan normaalisti työelämään ja tehdä sitä mitä haluan ja missä olen hyvä (puhuminen, eettinen ja luova tarkastelu sekä vaikuttamisen taito) niin mieheni olisi ollut jälleen minuun tyytyväinen, appeni ei olisi savustanut ja aiheuttanut traumoja koko perheelle kuten tekivät ja tässä leikissä olisi moni turha naapurien hössötys ja kuiskaaminen ja älytön diagnostisointi jäänyt tekemättä jne jne ja olisin vielä saanut tienata omat rahani. Mutta kun kansa on tyhmää (anteeksi) ja juostaan kummallisten mutujen perässä ja vakuutetaan toisen olemiseen ilman, että kertaakaan edes kysytään suoraan asianomaiselta itseltään: niin näin se menee. Näin se kääntyy kun kulttuuri rupeaa olemaan Jumala ja ottamaan Jumalan paikan. Ensin lääkärit ja kaikenlaiset sadistit joiden ammattitaito on vähintäänkin kyseenalaistettu mielestäni ja sitten ystävät (niin sanotut), virkamiehet ja lopulta myös oma perhe. Käännetään vastakkain ja yritetään pitää hulluna tai tyhmänä tai sairaana ja tästä tuomiokipeydestä ketään ei tuomita.
Se olisi ensimmäinen tuomio mielestäni: tuomita tuomareita, joiden kyky katsoa perspektiivien molemmista suunnista olisi olemassa. Ei ole; ihaillaan ketä ihaillaan ja ihailu teettää peilit ja niitä sitten kinataan. Voi sentään, kyllä on paljon kestetty. Ja minulta ei ole kukaan kymmeneen vuoteen edes pyytänyt lausuntoa vaan kaiken olen saanut kirjoittaa näin suoraan eetteriin. Onpa hauskaa. Nykyään pidän tätä vain vaihtoehtona sille, että olisin saanut kuolla täysin ilman oikeusturvaa tai täysin ilman puolustusta. Kyllä samalla tiedän, ettei kukaan minua oikeasti aio puolustaa; sehän on selvää ja sen näki jo Hobbes joka parhaiten sittenkin tajusi miten luonne on ihmisellä jalo tiettyyn pisteeseen ja lopulta se on vain raaka.
Raakuutta on vain monenlaista ja minä en silti pidä Kristinuskoa pahimpana vaan koen, että empatia mikä kasvaa subjektiviteetin myötä on tärkeämpi kuin oikeassa oleminen tai objektiivisuus kun on kyse yksilöstä. Kun on kyse massoista ja massojen analysoinnista ei sen sijaan enää saa olla subjektiivinen. On siis vaikea pitää molempia aivoissa mutta senkin olen opetellut. Pitää samalla rakastaa kansalaistaan ja ihmisiä kuten itseään ja silti olla jääkylmä (jossain taka-raivoissa) että voi sulkea väärät emootiot pois silloin kun pitää tulkita olioita ja luonnetta. Mutta tässäkin heikot suojelevat itseään sanomalla, että kaikki älykkäät ja rationaalista ajattelua omaavat ovat jotenkin kylmiä. Ei ole. On vain korkeuseroja minne voi mennä ja suurin osa sellaisista, joiden elämä on Platonin luolassa visusti ovat vain heikkoja mielestäni: henkisesti heikompia eikä mitään empaattisempia. Ovat vain pelkäävämpiä ja pelosta pääsee kun on riittävän paljon joutunut näkemään kuolemaa silmissä kuten minä. Kiitos siis heille, jotka lähes tappoivat minut: voivat olla tyytyväisiä, ettei minusta tullut salaa terrori, sillä olisin voinut käydä tekemässä pahaa juuri heille enkä altistaa itseäni kirjoittamalla kaikesta tästä kuten olen nyt valinnut tehtäväksi: jonkun piti. Jonkun piti: anteeksi siis oma perhe siitä: samalla juuri tyttöjen elämästä ei olisi 50 vuoden päästä tullut mitään muuta kuin huoria tällä lailla sillä bisnis menee ihmiskauppaan niin että soi: oliko parempi että äiti sai huoran maineen (ja en ole siis huorannut) kuin se, että kaikki lapsemme olisivat varmasti olleet jonkinlaisia tarjoilija-huoria tai hoitaja-huoria pitkin vuosia? Elleivät olisi kyenneet menemään naimisiin ns. aristokraatti-kylmäverisen kanssa ja kyenneet jatkamaan poljinta-strategiaa: mutta ei minun lapseni. Minun lapseni ovat hyviä eivätkä osaa polkea eikä kiusata mistä koulusta on tullut monenlaista palkintoa. Mutta äitinä tiesin, että on turha omistaa palkintoja, jos kulttuuri silti rankasti heittää bravuurit aivan vastakkaiselle osaamiselle; kiusaamiselle ja kaikenlaiselle epäeettiselle varastamiselle ns. tieteen ja toiminnan nimissä.
Kiitos ja anteeksi. Pyysin miestäni avioliittoneuvojalle; eikö olisi ollut pajon fiksumpaa sekin? Missä siis kulkee raja? Ei ole enää minun valittavana, minä olen nyt ajopuu missä kansa tai kulttuuri valitsee enemmän kuin minä. En myöskään ole ainoa nainen, jolla tämä tilanne.
Petri
On varmaan taas haluttu herättää keskustelua. Mikäli tuomiokapituli hoitaa oman pelinsä kunnolla, se ei käy sitä.
*
Vaikeaa on taas. Mutta mikähän siinä on, että niissä kirkoissa (kuten luterilaisuus), joissa korostetaan yksilön vapautta ja liberaalisuutta yleensä kaikkein eniten, myös riidellään kaikkein eniten?
(En vetoa tilastoihin vaan ylittämättömään Intuitiooni).
Nappasin suudelmasi RR. Oli ihanaa, että joku sanoi noin. Olen oikeasti harmissani, että olet varattu RR vaikka sitäkään en aio sanoa kellekään. Pidetään vain salassa..;)
Kiinnittäisin huomiota siihen, että tässä mielipideasiasta (parisuhteen rekisteröinti) on haluttu tehdä legalistinen asia (viety käsittelyyn tuomiokapituliin). Tällainen kertoo siitä, että kantelijan on ilmeisen vaikeaa hyväksyä mielipiteiden erilaisuutta. Siksi hän etsii voimaa näkemyksilleen toivoen, että muotoseikka katsottaisiin esteeksi toimelle.
H.G
Hiljaiseksi vetää, mutta ei sinua ainakaan täällä ristiinnaulita, kuten tuo Raunokin tuossa osoittaa.
Juhana Harju
Tarkoitin jutullani vähän tuota. Eivät halllinnolliset päätökset ole keskustelufoorumeita eikä niistä pidä tehdä sellaisia. Kanteluiden tekeminen vaatii tietoa muun muassa kirkkolaista ja tilanteesta ja ilmeisesti taas on tehty kanteluita, jotka ovat lähinnä tuomiokapitulin kiusallista hallintösälää. Näin kantelija pistää piispan ja tuomiokapitulin miettimään kaikkea muuta kuin sitä, mitä hän toivoisi näiden miettivän.
Järveläinen, olen täysin samaa mieltä.
aika hurjaa, gogo
heh. hyvä liisa tuovinen !
olen myös ollut kastetilaisuuksissa, joissa homoseksuaalien vanhempien lapsia on kastettu - koskahan joku keksii tehdä valituksia. hah. hah.
näistä perheistä saattakin syntyä uusia teologeja maailmaan, poikia on paljon. onpa vallan mielenkiintoista, mitä sitten tapahtuu. onpa ihanaa!
Lähetä kommentti